onko 4 vuotta mielestäsi iso vai pieni ikäero lapsille

meillä esikoinen leikkii paljonkin 4 vuotta nuorempien kaksossisartensa kanssa, läheiset ja lämpimät välit noilla tuntuu olevan. Itselläni on 7 vuotta nuorempi sisar ja kyllä mekin lapsena yhteistä tekemistä keksittiin ja välit edelleen ihan hyvät.

Ensin on kaksoset, tyttö ja poika ja sitten 4v4kk ikäerolla vielä poika. Sen jälkeen kun pienin täytti 3v niin leikit isoveljen kanssa ovat sujuneet todella hyvin! Ovat molemmat kiinnostuneita autoista ja leikkivät niiden kanssa yhdessä päivittäin. Isoveli on pienemmälle tosi tärkeä.



Luulen että on enemmänkin ehkä luonnekysymys. Toisaalta uskon itsekin, että tämä alkaa olla maksimi ikäero jos haluaa että lapset leikkivät yhdessä lapsina.



Sukulaisperheellä on myös 4 vuoden ikäero lapsillansa, ensin tyttö sitten poika. Se EI ole toiminut koska tuo tyttö on muutenkin niin kypsä ikäisekseen että on lopettanut leikkimisen nopeasti tai leikkii vain muiden vähän isompien tyttöjen kanssa, ei lainkaan lapsellisen pikkuveljen kanssa. Riippuu siis varmasti myös sukupuolista!

alussa tietysti iso, mutta minulle se oli helpotuskin että isompi oli jo iso ja omatoiminen. Siinä vaiheessa kun ovat n. 3 ja 7, alkaa olla ihan yhteisiä touhujakin ja nyt kun ikää on 7 ja 11, kyllä heistä toisilleen seuraa on paljon, ja kuitenkin on omat kaverit kummallakin.



Noista kavereista muuten, minua ihmetyttää se, että monet tällaiset 1-2 vuoden ikäerolla joutuvat raahaamaan sitä pikkusisarustakin kaikissa touhuissa mukana. Esim. esikoiseni parhaan kaverin pikkuveli pitäisi aina ottaa kaikkiin juttuihin mukaan, vaikka kukaan muu sitä ei haluaisi. Äiti sit soittelee perään, että ettekö voisi kutsua sitä synttäreille myös. Pikkuveljellä ei ole ketään omia kavereita omalta luokalta tms. koska aina roikkuu isoveljen kaveriporukan kimpussa.



Mutta alkuperäiseen aiheeseeen vielä,että luonne-erot minusta vaikuttavat enemmän kuin ikäero. 4 vuotta on ihan kiva ikäero, ainakin meillä!

ja 4 vuotta vanhempi seuraavaa. Muut sisarrukset ovat syntyneet 2 vuoden välein. Mä olin aina se isoin joka vahti pienempiään, ja pienemmät leikkivät aina yhdessä- mä olin se äiti-sisarrus. Eli eipä juuri ollut siskoista mulle leikkikaveriksi. Nyt aikuisena ollaan kyllä ihan hyvissä väleissä, mutta edelleen meistä neljästä tyttärestä kaksi keskimmäistä ovat läheisimmät kuten lapsuudessakin...



Omat lapseni ovat 5 v, 3 v ja 5 kk. Mielestäni hyvät ikäerot!

mikä siinä kalskahtaa korvaan, jos toiveissa on lapsi ja miettii koska sille olisi sopiva aika ja miten yhdistää työ- ja perhe-elämä?



minun mielestä se on kyllä ihan normaalia, että mietitään mitä elämältä halutaan ja jossain määrin suunnitellaan tulevaisuutta.



eihän tässä nyt ollut kyse lapsien saamisen helppoudesta tai vaikeudesta.

Jokainen on saannut olla rauhassa vauva ja se keskipisteenä olija.