onko 4 vuotta mielestäsi iso vai pieni ikäero lapsille
Kommentit (26)
Meillä just tuo ero suunnilleen päivälleen. Isompi poika, pienempi tyttö. Nyt 9 ja 5v. Kyllähän nuo tappelee keskenään aika lailla, mutta ovat myös parhaita sisaruksia keskenään.
Leikkivät yhdessä paljon ja yhteisleikit onnistuvat myös kaveriporukassa. Heillä on voimakas sisko ja sen veli -meininki.
2 ja 6v oli hankalaa aikaa kun pienempi ei vielä osannut leikkiä yhdessä vaan "sotki" isomman leikit.
ja tyttö rakastaa pikkuveljeään tosi paljon ja välillä leikkivät piilosta tai tyttö kävelyttää kävelyä opettelevaa pikkuveljeään yms. Hellyttävää!!
Joskus tietysti pikkuveli "sotkee" siskon leikit, mut aika harvoin kuulen tätä.
Ei voi valittaa, kun aikasemmin en tullut raskaaksi, kun vasta 2,5v yrityksen jälkeen. Sitä kun ei aina voi ite päättää!
Kun on ensin kaksi vuoden välein ja sitten 2,5 v seuraavaan, niin kyllä se väli on iso, johtuen juuri siitä, että kaksi isompaa ovat kuin paita ja peppu. Jos sulla on kokemusta vain isosta ikäerosta, et näe asiaa samalla tavalla.
saa olla kiitollinen, jos lapsia saa. Tuollainen liiallinen suunnittelu kalskahtaa ainakin mun korvaan.
Ja jotenkin "liikuttavaa", että ne, joiden lasten ikäerot on pienet, tyrmäävät tuon neljän vuoden ikäeron...
Ovat tosi tärkeitä toisilleen ja leikkivätkin yhdessä tosi hienosti. Isompi tuntee myös itsensä tärkeäksi ja hyödylliseksi, kun osaa vähän hoivata ja auttaa pikkusiskoa. Vauva-aika oli myös tosi helppo, kun isompi oli jo omatoiminen ja hänelle pystyi hyvin perustelemaan asioita.
ei ole kaveriksi kun aikuisena..
pinenpi aina sotkemassa leikit..
Mutta kokemusta ei ole. Omilla ikäeroa vain 1½v joka on ollut meille sopiva.
Minusta hyvä ikäero on kaksi vuotta.
Omat kaverit oli lapsina mutta oli meistä lomareissuilla seuraa toisillemmekin. Nyt aikuisina ollaan ystäviä.
että kaveruussuhdetta syntyisi lapsena.
Meillä eroa 2 v ja 10 kk ja yhteistä säveltä on, mutta jos olisi enemmän ikäeroa en tiedä olisiko enää yhteisiä leikkejä?
mutta kyllä meillä paljon vanhemmat isot sisarukset ovat edelleen vielä keski-iässä sitä mieltä, että ovat jotenkin ylempiä ja parempia.
Eikä toiminut lapsenakaan, koska ei pienempi millään pärjää. Meillä ainakin minulta vaadittiin aivan älyttömiä tuon takia.
lapset ovat. Meillä on tyttö 12 ja poika 8 ja hyvin tulevat toimeen. Nyt tietysti alkaa tytöllä kohta murkkuikä, joten varmaan muuttuu suhde joksikin aikaa. Mutta jo pienestä pitäen ovat leikkineet ja olleet yhdessä eikä sen suurempia ongelmia ole ollut. Kinaa tietysti välillä, mutta kelläpä ei ole ollut sisarusten välillä.
jo isoveli/sisko saa olla tärkeä ja auttaa vauvan hoidossa. Usein just 4-5v on tota hoivaamisen tarvetta ja "isona" oloa. Ja kun lapset on täysikäisiä, tuo ei ole enää ero eikä mikään. Suuri rikkaus, jos vaan henkiset kemiat kohtaa.
Mulla ja sisaruksilla ikäeroa 5v, 4v ja 7v. ja kaikista läheisimmät välit on nuorempana ollut tähän pikkuveljeeni jonka kanssa tuo 7v. ikäeroa.
Onnea odotukseen, jos odotat : )
neljä vuotta ja vielä tässä vaiheessa, kun nelonen alle vuoden ikäinen niin vähän hankala... Tuo nelivuotiaskin vielä haluaisi huomiota aika paljonkin, mutta vauva vie suurimman osan tarkkaavaisuudestani ja ajastani (paitsi näin nukkuessaan ja nyt sitten kun minulla olisi aikaa niin kuitenkin kolmonen tahtoo katsoa dvd:tä...)
Mutta mitä kaveruuteen tulee, niin kyllä isollakin ikäerolla lapset voivat olla oikein hyviä kavereita! meillä kahdella vanhimmalla kuusi vuotta ikäeroa ja pojat ovat useimmiten kuin paita ja peppu (pian 13v ja 7v)... Itselläkin kuusi vuotta nuorempi pikkuveli, joka oli lapsena tosi läheinen kaveri!
mutta suunnitteilla olisi kolmas lapsi.
edellisten ikäero on 2,5 vuotta. olen ollut lähes 5 vuotta kotona, ja mietin että kävisin töitä tekemässä välillä ennen kolmosen yrittämistä. jotenkin hirvittää miten pääsee enää työelämään mukaan jos on vaikkapa 8 vuotta yhtä soittoa poissa töistä.
toisaalta, jos teen välissä töitä tulee ikäerosta kakkosen ja kolmosen välillä noin 4 vuotta. riippuen toki kuinka sitten aikanaan raskaudun. mietin, onko se jo liian pitkä ikäero ja jaksaako sitten yleensäkin aloittaa alusta ja millaiseksi sisarusten välit muodostuvat. paljon pohtimista ja ajatuksia...
ap
Kyllä meillä ainakin meni vuosia ennen kuin kuopus kelpasi kunnolla vanhempien lasten leikkeihin ja peleihin, vaikka ikäeroa esikoiseen on alle tuon 4 v.
Ihan sama mikä ikäero on, pääasia, että on sisaruksia!
Suurin osa elämästä vietetään kuitenkin aikuisena, joten silloin on ihan sama, onko sisarus vuoden vai 10v nuorempi/vanhempi!
saa olla kiitollinen, jos lapsia saa. Tuollainen liiallinen suunnittelu kalskahtaa ainakin mun korvaan.
Ja jotenkin "liikuttavaa", että ne, joiden lasten ikäerot on pienet, tyrmäävät tuon neljän vuoden ikäeron...
Olen itse vanhin lapsista ja siskoni on 5 vuotta nuorempi. Ei meistä lapsena leikkikaveriksi kovin paljoa ollut, mutta hyvä sisaruussuhde kuitenkin ja nykyään välit ovat hyvät.
En jaksaisi kahta pientä lasta yhtä aikaa. Olen ajatellut myös omille lapsillemme noin 4 vuoden ikäeroa, vähintään. Katsotaan, miten todellisuudessa tulee onnistumaan (yksikin lapsi periaatteessa riittää minulle). Myös minulla on halu mennä takaisin työelämään ennen toista lasta.
Muistan lukeneeni, että luonnonkansoilla yleinen lasten välinen ikäero on 3-4 vuotta, koska siinä ajassa äidin keho on täysin toipunut edellisestä raskaudesta ja vanhempi sisarus saanut olla riittävän pitkään "vauva".
ei liian pieni eikä myöskään suuri.