Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet ihmisestä, joka jättää pitkäaikaisen kumppaninsa tämän ylipainon takia?
Kommentit (30)
pieni pyöreys taas saattaa nuorentaa vanhempana. Liikalihavuus erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti ainoa syy, niin on kyllä elämänarvot kohdallaan.
Tosin omapahan on elämänsä. Jos 10kg ylipaino on jollekin liikaa, eikä voi elää sellaisessa suhteessa, niin sitten on vaan toimittava omien tuntemusten mukaisesti ja dumpattava toinen. Tämä tietysti vasta viimesijaisena vaihtoehtona. Ensin yritetään hyväksyä toinen 10kg lihavampana tai kumppani yrittää laihduttaa sen 10kg pois.
Ap kommentoi.. Niille ketkä väittävät, että ylipaino ei olisi todellinen syy, niin kyllä se on. Kyse on ehkä kymmenen kilon ylipainosta. Kysymyksen tein vain siksi, että saisin jonkinnäköisen mielikuvan mitä ihmiset (av:lla) ajattelevat.
moista, vaikka syyt ovat oikeasti aivan erit (esim. jätetty on pettäjä).
taustalla on masennusta, alkoholismia jne...
Itselläni nyt ei ylipaino sinänsä miehellä olisi mikään kauhistus, mutta erilaiset elämäntavat kylläkin eli koska itselleni terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä, niin tuntuisi kyllä hurjan vaikealta jakaa elämä miehen kanssa, joka söisi ihan eri tavalla, eikä liikkuisi. Eli voisin kyllä rakastua varmaan pulskempaankin mieheen, mutta kyllä sitten kun arki jaetaan ,niin elintavat pitäisi olla yhteneväiset, siksikin, että haluan hyvän esimerkin lapsille, joten lopputuloksena todettakoon, että ylipaino muodostuisi varmasti ongelmaksi meidänkin suhteessamme, mutta ei esteettisten asioiden takia. En nyt itsekään mikään ruusunen ole, vaikkakin hoikka.
Aina vedotaan siihen, että ylipainon kertyminen on "rikos" kumppania kohtaan, koska silloin ei enää näytä samalta kuin seurustelun alussa... Mutta: jos tavoitteena on elämänmittainen parisuhde, miten kukaan voi olettaa, että toinen säilyy muutenkaan samannäköisenä? Minä ja mieheni tapasimme 16-vuotiaina, ja olisi aika paksua olettaa, että näyttäisimme koko elämämme 16-vuotiailta. Jos ylipainoinen ihminen ei ole seksuaalisesti haluttava, niin onko mahdollisesti kaljuuntuva mies? Mitäs jos kumppanin näkö huononee, ja hän saa silmälasit? Jos ei pidäkään rillipäitä seksikkäinä? Entäs vanhuus, ihon veltostuminen? Ainoa ratkaisu ero? Minusta TODELLINEN rakkaus ei riipu ulkonäöstä. Jos toista rakastaa, häntä haluaa myös seksuaalisesti ulkonäöstä riippumatta. Minä haluaisin ja rakastaisin miestäni, vaikka hän painaisi 150 kiloa, olisi kalju, rillipäinen, tai vaikka vihreä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina vedotaan siihen, että ylipainon kertyminen on "rikos" kumppania kohtaan, koska silloin ei enää näytä samalta kuin seurustelun alussa... Mutta: jos tavoitteena on elämänmittainen parisuhde, miten kukaan voi olettaa, että toinen säilyy muutenkaan samannäköisenä? Minä ja mieheni tapasimme 16-vuotiaina, ja olisi aika paksua olettaa, että näyttäisimme koko elämämme 16-vuotiailta. Jos ylipainoinen ihminen ei ole seksuaalisesti haluttava, niin onko mahdollisesti kaljuuntuva mies? Mitäs jos kumppanin näkö huononee, ja hän saa silmälasit? Jos ei pidäkään rillipäitä seksikkäinä? Entäs vanhuus, ihon veltostuminen? Ainoa ratkaisu ero? Minusta TODELLINEN rakkaus ei riipu ulkonäöstä. Jos toista rakastaa, häntä haluaa myös seksuaalisesti ulkonäöstä riippumatta. Minä haluaisin ja rakastaisin miestäni, vaikka hän painaisi 150 kiloa, olisi kalju, rillipäinen, tai vaikka vihreä...
että puoliso pysyy samanlaisena koko ajan, mutta jos toinen alkaa vetelemään pullaa siihen tahtiin että muutamaan vuoteen tulee 20-30 kiloa lisää painoa niin kyllä tuo on vähän niin kuin "rikos" kumppania kohtaan.
niin ihmettelen. Mutta valtava lihominen voi kieliä myös siitä, ettei välitä itsestään, terveydestää, hyvinvoinnistaan yms. Jolloin kumppani voi kokea, että elämänarvot eivät enää ole kohdallaan. Tai jotain vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin seurustelun alussa aikoinaan. Silloin olinkin "luuviulu" (BMI 17) ja edelleenkään en ole mitenkään kauhea lihava (BMI nyt 27). Olenkohan sitten tehnyt "rikoksen" aviomiestäni kohtaan? Kuitenkin synnytin puolentoista vuoden sisällä hänelle kaksi lasta..
En muuten edes pyri varsinaisesti laihduttamaan, eikä mieskään ole sitä toivonut.
Painan 20kg enemmän kuin tavatessa, 21 vuotta sitten. Mieskin painaa taatusti ainakin 15 kg enemmän. Minulla on selluliittia ja miehellä mahaa. Kummankin kasvot ovat veltostuneet, hampaat eivät enää hohda kuin nuorena ja miehelläkin kulmakarvoja saa hiukan huoltaa välillä. Mutta mitäs sitten? Me ikäännymme ja rupsahdamme yhdessä. Ei me nyt niin kamalia olla keski-ikäiseksi pariskunnaksi, jos nyt ei nuoriakaan enää.
Millaisesta ylipainosta puhutaan? Ylipaino on useimmiten oire jostakin muusta. Jos puoliso laiskistuu sekä henkisesti että fyysisesti ja lihoo siksi ymmärrän kyllä, että toista alkaa ottaa pattiin ja haluaa lähteä omille teilleen. Jos lihominen on oire sairaudesta tilanne on toinen. Ja kaikkien, niin miesten kuin naistenkin, vartalo muuttuu kun vuosia karttuu, kilojakin tulee lisää. Niin kuuluu ollakin, olisi kauheaa, jos eletty elämä ei näkyisi ollenkaan.