Avo- tai avioliitossa elävä kotiäiti/työtön. Paljonko sinulla kk omaa rahaa?

yhteiskunta ei antaisi mulle kuin 210€, nyt se antaa 1300€. Ihan kiva taskuraha minusta, ei lasteni isä mulle sellaista ikinä antaisi.

ole mielestäni "omaa rahaa". Paitsi ehkä säästöihin menevä osa, mutta sitä ei lasketa, koska sehän on säästöjä eikä sitä siis käytetä omiin menoihin.



Meillä on vielä miehen kanssa rahat erikseen, mutta kyllä tässä silti yhteistä perhettä pyöritetään, joten ei rahaa osaa ajatella erityisesti kenenkään omana.



Tottakai voin silti ostaa vaikka rintsikat ilman "lupaa". Tässä perheessä kaikki sen jäsenet tarvitsevat myös vaatteita, ei niiden hankkimiseen tarvita lupaa. Kunhan pysytään sellaisissa rajoissa, että budjetti pysyy jokseenkin aisoissa.

työttömänä/ansiosidonnaisella jää hyvin rahaa, jos oisin työtön niin saisin enemmän rahaa kuin työssä käydessä. työstä aiheutuu niin paljon kuluja ettei kannattaisi töissä käydä. eli päivähoitomaksut, bensakulut, auton pitäminen, vaatteet jne.



aina vaan saa heti töitä kun ilmoittautuu työttömäksi niin se ei vaan onnistu.

Olen ollut nyt reilu kolme vuotta kotona, mies tienaa onneksi tosi hyvin.



Mies siirtää lähes koko palkkansa minun tililleni joka kuukausi ja sieltä sitten maksetaan lainat ja laskut sekä ostan ruuat, vaatteet, huvitukset... Ostan ihan mitä haluan, en kysy keltään "lupaa". Isot hankinnat tietysti sovitaan yhdessä, aina.



Mies jättää omalle tililleen muutaman satasen, josta makselee jäsenmaksuja ja huvituksiaan.

Olen opiskeleva kotiäiti, ja omaa rahaa, siis sellasta rahaa jonka voin käyttää 100% mihin itse haluan on tuo 500 euroa kuussa.

Mies on töissä ja maksaa sähkö-, vesi yms laskut. Itse maksan bensat, omat kännykkälaskut sekä perheen ruuat pääasiassa. Maksan myös pääasiassa lasten menot (vaatteet yms), koska lapsilisät tulee mun tilille. Eli ei tuosta kovin paljon jää...

yhteiskunta ei antaisi mulle kuin 210€, nyt se antaa 1300€. Ihan kiva taskuraha minusta, ei lasteni isä mulle sellaista ikinä antaisi.

Eli voin käyttää omiin menoihini niin paljon kuin haluan. Tosin en halua juurikaan.

avoliitossa, ei meidän tarvinnut kummankaan tilittää toiselle mitä on ostettu ja oliko halpissiteitä vai kalliimpia. Rahat oli yhteisiä, jos jompikumpi koki tarvitsevansa jotain niin osti sen. Ja rahaa oli todella vähän.

itselleni rinsikat ja sen ostanko halpiskuukautissiteitä vai niitä vähän kalliimpia. Itsenäisyyttäni en siviilisäädyn takia myy.

Kaksi lasta samalle miehelle, mutta päivääkään ei olla asuttu virallisesti yhdessä.

tällä hetkellä saan itse tuloja 0 euroa. Mieheltä aina kun pyydän

satanen joka menee elämiseen esim ruokaan jota ostetaan kaikille. Sama miehellä.

Ei minulla ole "omaa rahaa". Eikä ole kellään muullakaan tässä perheessä! Kaikki hankinnat keskustellaan yhdessä, ja kaupasta ostetaan mitä tarvitaan. Omat tilit meillä miehen kanssa on, mutta ei tässä tilanteessa ole mielestäni muuta mahdollisuutta, kuin ajatella kaiken rahan olevan yhteistä (sieltä tililtä maksetaan, jolla on rahaa) ja sillä ostetaan tarpeelliset asiat. Oikeastaan mitään tarpeetonta ei voidakaan ostaa, eikä olla ostettu aikoihin.

ap, jolle jää 420€ omiin menoihin kuukaudessa ja siitä en tingi vaikka olisin työtön ja avoliitossa.

Olisiko yhteensä noin reilu 400 e (netto).

Ei minulla ole "omaa rahaa". Eikä ole kellään muullakaan tässä perheessä! Kaikki hankinnat keskustellaan yhdessä, ja kaupasta ostetaan mitä tarvitaan. Omat tilit meillä miehen kanssa on, mutta ei tässä tilanteessa ole mielestäni muuta mahdollisuutta, kuin ajatella kaiken rahan olevan yhteistä (sieltä tililtä maksetaan, jolla on rahaa) ja sillä ostetaan tarpeelliset asiat. Oikeastaan mitään tarpeetonta ei voidakaan ostaa, eikä olla ostettu aikoihin.

Avioliitossa ollaan, minä hoitovapaalla, mies töissä.

saan käyttää omiin menoihini kaikki lapsilisät(4lasta) sekä työttömyyskorvaukseni. Mies maksaa asumisen,auton,vakuutukset,ruuan ym.

Ihan kummallinen ajatus edes "omasta" rahasta. Yhteiset on tulot, yhteiset on menot ja jos jotain tarvitsen, katsotaan mitä on tilillä. Kampaajalla käyn silloin kun tarvetta, ostan paidan tai housut kun tilin saldo sen sallii.

Ei minulla ole "omaa rahaa". Eikä ole kellään muullakaan tässä perheessä! Kaikki hankinnat keskustellaan yhdessä, ja kaupasta ostetaan mitä tarvitaan. Omat tilit meillä miehen kanssa on, mutta ei tässä tilanteessa ole mielestäni muuta mahdollisuutta, kuin ajatella kaiken rahan olevan yhteistä (sieltä tililtä maksetaan, jolla on rahaa) ja sillä ostetaan tarpeelliset asiat. Oikeastaan mitään tarpeetonta ei voidakaan ostaa, eikä olla ostettu aikoihin.

Avioliitossa ollaan, minä hoitovapaalla, mies töissä.

niin, että mies aina laittoi mun tilille lisää rahaa ison könttäsumman kotihoidontuen lisäksi. hoidin silloin kaikki kauppalaskut, bensat, lasten tarvikkeet ja vaatteet. Täysin yhteiset rahat oli.

ihan yhteiset rahat on. Tosin kummatkin "tienaavat" tällä hetkellä suunnilleen saman verran, kun mieskin opiskelee nyt. Yhdessä ostetaan ne mitä ostetaan ja yhdessä päätetään miten rahat käytetään. Jos tarvin esim. uudet rintsikat, ripsivärin yms niin se ostetaan, jos on varaa. Samoin kuin miehelle ostetaan hänen tarvitsemansa asiat.

Pääasiassa tällä hetkellä kuitenkin rahat menee ruokaan ja vauvaan. :)

Koska mä hoidan perheemme raha-asiat. Miehellä ja minulla on omat tilit ja siläksi on yhteinen tili, mutta mulla on verkkopankkitunnukset kaikkiin tileihin ja harkintani mukaan makselen laskuja milloin miltäkin tililtä. Samoin jos tarvin/haluan jotain ostaa, harkitsen itse onko varaa. Isot hankinnat toki keskustellaan ja päätetään yhdessä.



Mies ei muuten osaa käyttää koko nettipankkia.