Lapsista 41 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella. Aika järkyttävää tämä nykymaailman meno!

ihan kauheeta, kehtaako joku tosiaan harrastaa seksiä avoliitossa ilman papin aamenta.



mitä väliä tolla siis oikeesti on? nyt eletään 2000-luvulla.

mitähän niistäkin lapsista tulee. Siis aivan kamalaa. En pysty ymmärtämään. Miten joku voi edes harrastaa seksiä jos ei ole naimisissa? saati tehdä lapsen? Ja älä nyt järkyty, mutta olen kuullut, että joillan on useampi lapsi syntynyt avioliiton ulkopuolella! Eikö sitä kerrasta opi? Hirveää haureutta. Mitähän Jumala sanoo

niin onneksi olkoon, elät varmasti aika ideaalia elämää! ;-)

Ajattelitko että tuo tarkoittaa sitä, että lapsella ei isää?



Avoliitossa elävien parien lasten elämä ei varmaankaan poikkea avioliitossa olevien parien lasten elämästä. Tietävätkö lapset, kenen venhemmat ovat naimisissa ja ketkä vain asuvat yhdessä saman katon alla?

Jos tää on susta järkyttävintä mitä maailmassa tapahtuu niin onneksi olkoon, elät varmasti aika ideaalia elämää! ;-)

sama syntyvätkö avioliitossa vai eivät.



Mutta silti suosittelen avioliittoa, ihan vaan siitä syystä että avopuolison asema on erotilanteessa/kuolemantapauksessa huonompi kuin aviopuolison.



Vaikka lainsäätäjä parannusta onkin lupailut, ei se auta tähän hätään.

tulevat monet edut lain edessä.

Esim. leskeneläke, aviomiehen katsominen syntyneen lapsen isäksi ilman isyydentunnustusta ym.



Yhä edelleenkin esim. lapseton avopari ei ole lain edessä samassa asemassa kuin aviopari. Jos on lapsia, avoleski ei ole samassa asemassa kuin avioleski.



Avioliitto on nimeenomaan alkujaan synntytetty juuri naisen ja lasten asemaa turvaamaan.



Naimisiin menemäälä on helpointa järjestää tietyt oikeudet ja omaisuudenturva (esim. perintöasiat).



Kannattaa lueskella avioliittolaki läpi.



Eihän kenenkään ole pakko järjestää juhlia, jos ei niitä halua, voi käydä esim. srk-talolla/maistraatissa vihittävänä.



Sitä minä ihmettelen, että miksi monet miehet eivät ole valmiita menemään naimisiin, mutta ovat valmiita tekemään lapsia...?



Ja ei, itse en ole naimisissa... Kohta 13 vuotta avoliittoa takana. Ehkä jossain vaiheessa naimisiin, etenkin jos lapsia olisi tulossa :)

on, että ei uskalleta astua sen rajan yli, että oltaisiin julkisesti sitoutuneita.



Muistelen sinkkuaikana, että avomiehet olivat vapaata riistaa, vaikka heillä oli lapsia. Juuri siksi, että he sanoivat asuvansa jonku naisen kanssa, mutta eivät naimisissa. Eli olivat vielä vapaalla jalalla.



Aviomiehet oli vähän eri asia. Toisena naisena olo ei kiinnostanut.

köyhän naisen on parempi mennä naimisiin.

ja puolet avioliittoista loppuu onnellisesti ja muut jatkuvat ;-)

sama syntyvätkö avioliitossa vai eivät.

Mutta silti suosittelen avioliittoa, ihan vaan siitä syystä että avopuolison asema on erotilanteessa/kuolemantapauksessa huonompi kuin aviopuolison.

Vaikka lainsäätäjä parannusta onkin lupailut, ei se auta tähän hätään.

että kaikki ei (luojan kiitos) mene naimisiin tai perusta perhettä sen ensimmäisen tai toisenkaan kumppanin kanssa?! Jumaliste että on viktoriaanista porukkaa täällä! Että pitäisi ekan hepun kanssa jonka kanssa sattuu yhteen muuttaa elää sitten tehdä lapset ja viettää loppuelämä? Jessus...

t. Yksi joka ON avIoliitossa sen ensimmäisen poikakaverin kanssa, eikä näin ollen ole rikastuttanut tilastoja, joita te tulkitsette ihan miten sattuu.

Avoliitot purkautuvat useammin kuin avioliitot, uutisoi Ylen verkkouutiset. Avoliitoissa elää Suomessa yli puoli miljoonaa ihmistä, avioliitoissa pari miljoonaa. Vuosittain purkautuu 30 000 avoliittoa, avioerojen määrä on ollut jo pitkään 13 000 vuodessa.

että pysyvään ydinperheeseen ei kykene enää kovinkaan moni. Sääli.

Itse tunnen useitakin avoliittoja, jotka ovat kestäneet yli 30 vuotta (ja jatkuvat edelleen); ihan pysyviä ydinperheitä nekin on. Ei se, ettei lapsi synny _avio_liittoon tarkoita, ettei olisi ydinperhettä...

ihmeen paperista te puhutte?? Ei me ainakaan saatu mitään "peperia" kun mentiin naimisiin. Ei edes allekirjoitettu mitään. (vai näinkö se muisti pettää)



Erotessa allekirjoitettiin hakemus (x2) oikeustalolla ja siitä tuli sitten päätös kotiin, missä todettiin, että meidät on tuomittu avioeroon.



Niin ja lapseni ei ole äpärä, vaan avioliitossa syntynyt, toivottu ja odotettu.



Jos joskus menisin uudestaan naimisiin, niin tekisin sen maistraatissa.

Jokaisen oma ratkaisu. Avoliitossa tietyt asiat menevät mutkikkaammiksi, mutta jos niin haluaa elää niin mikäs siinä. Ei se sen syntisempää ole kuin avioliittokaan. Puolison asemahan siinä on heikompi, ei niinkään lasten.



Mutta siinä eräät tässä ketjussa kirjoitelleet ovat väärässä, että avioliitto olisi yhtä kuin hääjuhla tai papin aamen. Perehtykää vähän asioihin niin tiedätte mitä muutakin merkitystä avioliitolla on. Meillä ei ollut noita kumpaakaan ja silti pidimme tärkeänä mennä naimisiin. Tässä on moni asia helpompaa kuin ennen kun olimme "vain" avoliitossa.

ja siinä kyllä saa vihkitodistuksen. Jotain papereita piti myös muistaakseni allekirjoittaa (en tosin muista olikohan se vain se nimivalintapaperi).

ihmeen paperista te puhutte?? Ei me ainakaan saatu mitään "peperia" kun mentiin naimisiin. Ei edes allekirjoitettu mitään. (vai näinkö se muisti pettää)

Naidaan jokainen poikakaveri varmuuden vuoksi.

Naidaan jokainen poikakaveri varmuuden vuoksi.

Mutta silti suosittelen avioliittoa, ihan vaan siitä syystä että avopuolison asema on erotilanteessa/kuolemantapauksessa huonompi kuin aviopuolison.

että pysyvään ydinperheeseen ei kykene enää kovinkaan moni. Sääli.

Parisuhteet ovat nykyään hyvin hataralla pohjalla ja silti tehdään lapsia.



Kauheaa, että ei olla valmiita sitoutumaan avioliittoon edes, vaikka silti hankitaan lapsi.



Hävetkööt äpärien vanhemmat.

että pysyvään ydinperheeseen ei kykene enää kovinkaan moni. Sääli.

Itse tunnen useitakin avoliittoja, jotka ovat kestäneet yli 30 vuotta (ja jatkuvat edelleen); ihan pysyviä ydinperheitä nekin on. Ei se, ettei lapsi synny _avio_liittoon tarkoita, ettei olisi ydinperhettä...

Aika hataralla pohjalla on suhde, jos se pysyy kasassa ainoastaan sen aamenen vuoksi... Meillä on avoliittoa takana nyt 10 vuotta ja kaksi yhteistä lasta. Turvallinen, vakaa ja kestävä suhde, vaikka ei naimisissa ollakaan. Sen sijaan useampia ystäväpariskuntia on tällä välin päätynyt avioeroon, vaikka yhteisiä vuosia ei olisi vielä kymmentäkään takana... Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, kuin jotkut tuntuvat kuvittelevan...