Uskovat siskot, tukea epätoivoiselle!

ehdin jo unohtaa että mainitsit tuota työhaastattelusta aikaisemminkin. Se on hyvä juttu, että olet menossa töihin.



2

sinä mitään menetä, jos tartut härkää sarvista ja yrität panostaa avioliittoosi. Tarkoitan tällä pariterapiaa tms. Arvaan, että tällä hetkellä se ei tosiaan tunnu houkuttelevalta, vaan olisi ihana keskittyä haaveilemaan toisesta miehestä, joka täyttäisi tarpeesi. Se on niin paljon helpompaa, kuin alkaa herätellä kuolleeksi luulemaansa suhdetta.



Eikä sinun tarvitse löytää itsestäsi uskoa siihen, että leiri tai terapia muuttaisi asiat, ennen kuin voit toimia. Riittää, että otat askeleen siihen suuntaan. Voihan olla, ettei suhteen uudelleenherättäminen onnistu, kun en tilannettasi tiedä. Toista ihmistä ei voi muuttaa, jollei tämä itse halua. Uskon kuitenkin siihen, että jos pariskuntana sitoudutte etsimään yhdessä yhteyttä, niin Jumala auttaa teitä prosessissa. Hän on kuitenkin asettanut avioliiton ja haluaa sitä siunata.

Sympatiat ap:lle, tilanteesi on vaikea. Mutta, JUURI KUKAAN sinkkumies ei halua alkaa 6:n lapsen isäpuoleksi johonkin uusioperhesotkuun. Monella tekee tiukkaa jo kahden lapsen isäpuolena olo, saati KUUDEN!



Jos mies ei ole uskova, kuten sinä, se tulisi ongelmaksi jossain vaiheessa. Lisäksi tiukkojen moraalikäsitystesi vuoksi halveksisit itseäsi myöhemmin erottuasi uskottomuuden takia. Joten, jos haluat erota, eroa yksiksesi äläkä sotke tätä uutta miestä koko asiaan. Ja varaudu yksinhuoltajuuteen - uusi mies tuskin koko lapsilaumaa tahtoo. Etenkään jos ei ole lestadiolainen.

karitsaiseni: jätä se sika, ansaitset parempaa.



Raamatusta löytyy ihan joka asiaan sekä puoltava että vastustava kommentti. Valitset vaan sopivat ja kiittelet kuinka upea Iso Kirja onkaan. Halleluja!

Ehkä on niin että Jumala-suhteeni ei sitten ole riittävän hyvä. En nimittäin pysty ymmärtämään miten Hänen rakkautensa voisi yksin riittää. Hän ei tunnu iholla! Lapsista on kyllä vähän apua, pidän vauvaa paljon iholla ja harrastamme hartiahierontaa teini-ikäisten lasteni kanssa. Mutta silti kaipaisin jonkun joka himoitsisi minua eroottisesti. Jonkun jonka silmät syttyisivät kun hän näkisi minut ja joka haluaisi sulkea minut syliinsä.



Ei olla keskusteltu paljonkaan miehen kanssa asiasta. Hänen kanssaan on erittäin vaikea ylipäänsä keskustella mistään. Jo arjen pyöritykseen liittyvät sopimukset ovat niin hankalia että olen ihan puhki jo niistä. Avioliiton aikana on ollut monta kertaa kun olen raivokkaasti halunnut vain jättää kaiken ja häipyä. Mutta en ole voinut tehdä sitä. Pääasiassa siksi että uskon avioliiton pyhyyteen ja siihen että siinä on pysyttävä kun on niin Jumalalle (ja toisillemme) luvattu. Olen ihastuillut ennekin sinne sun tänne, mutta tämä ihastus on vakavampi ja siitä on muodostunut minulle nyt tosi vakava kiusaus.



En todellakaan näe tuota toista miestä usein emmekä ole koskaan sanoneet puoltakaan sanaa siitä että olisimme ihastuneita toisiimme. Tässä meni vuosi väliä etten nähnyt ollenkaan, mutta kaipasin valehtelematta melkein joka päivä. Nyt ollaan taas törmätty muutaman kerran, juteltu niitä näitä ja istuttu kerran kahvilla. Ja olen nyt ihan mielettömässä poltteessa hänen takiaan! Jos hän nyt tulisi ja sanoisi että hän haluaa minut, ei minulla varmaan olisi voimia vastustaa.



Oma avioliitto tuntuu pystyyn kuolleelta. En pysty uskomaan että miehelläni löytyisi mitään hyvää tahtoa minua kohtaan. Siksi parisuhdeterapiakin tuntuu tyhmältä vitsiltä. Ja kuitenkin haluaisin elää Jumalan tahdon mukaan. Mutta en näköjään osaa. Ulkoisesti kyllä, joo. Voin pysyä mieheni rinnalla ja vanheta siinä, mutta millä hinnalla? Sillä että olen aina yksin, katkera, masentunut ja onneton? Kaipaan ikuisesti jotain muuta?



Ymmärrän että toinen mieskään ei välttämättä pysty täyttämään tätä tyhjyyttä. Enhän todellakaan tiedä haluaisiko hän edes suhdetta kansssani. Voihan olla että vika on vaan minun huonossa uskossani. En usko enkä rakasta itse riittävästi. Olen vaan niin rakkaudennälkäinen...

Puhukaa asioista, opetelkaa yhdessä, ostakaa romanttisia "leluja" (aloittaa voi vaikka öljyllä ja selkähieronnalla), etsikää netistä tietoa siitä mitä on HYVÄ seksielämä (ei siis pornoa).

Tehkää töitä avioliiton eteen, menkään terapiaan. SE on Jumalan mielen mukaista. :)



...Näin uskoo vakaasti uskonsiskosi.

Jos Jumalan rakkaus riittäisi aviosuhteen "paikkaamiseen", ei kai olisi mitään väliä KENEN kanssa menee avioliittoon? Jumalan rakkaushan tekisi silloin väkivaltaisestakin suhteesta "täydellisen". Liitto on TAHTOA ja TYÖTÄ ja Jumalan avulla siitä voi luoda paratiisin. :)



Jumalan rakkaus RIITTÄÄ elämän sisällöksi, mutta ihmisen kaipuu on sekin Jumalasta ja osa meitä, ei sitä tarvitse hurskastellen halveksia.



...Ymmärrät toivottavasti mitä tarkoitan. :)

Tosin epäilen ettette oikein pysty kohdistamaan vastausta kun nyt on kyse Jumalan tahdon ja minun tahtoni ristiriidasta. Ja siitä surusta mitä se aiheuttaa.



ap

ja itse olisin juuri tuon ajan ollut yhdessä ellen olisi eronnut. Suhteessa tulee hetkiä jolloin arki ja lapset saattaa viedä tunteet, kun keskittyy lapsiin niin ei välttämättä muista toista siinä vierellä.



Alkuaikojen ihastumiseen ja intohimon uudistamiseen minulla ei ole reseptiä, yhdessä oleminen ja tekeminen ja seksi joka liimaa yhteen parantaa kaiketi suhdetta. Voi miettiä toiseen ihastuneena, miksi toinen on niin haalea entiseen verrattuna ja kuinka joku muu saa itsessä hehkuvat tunteet pintaan kuin nuorena. Syy ei ole silloin välttämättä kumppanissasi tai uudessa miehessä vaan itsessäsi, olet muuttunut ja kasvanut ja kaipaat rakkausvajeeseesi täyttöä. Lapsilta saa tankattua, mutta jotta suhde kestää niin myös kumppanilta saatava voimaa ja rakkautta.

Ymmärrän uskovana lupauksen merkityksen ja sen, kuinka muu yhteisö ja lähimmät katsoisivat kieroon jos ero tulisi. Toisaalta, sama armo jota Jumalalta pyydämme on asia, jota kaipaamme myös lähimmiltämme. Armeliaisuus olla heikko ja vajavainen.

Itse ajattelen jotain ihastusta ja pakahduttavaa rakkautta, jota en saanut ajankohdan tms. takia kuitenkin positiivisena asiana. Vaikka se on tuskallista ja piinaavaa, se on herättänyt eloon. Toisaalta olen tyytyväinen jopa siitäkin vain, että toinen on olemassa ja tunteet ovat olemassa vaikka ne eivät kohtaakaan. Ihmiset voivat tuntea rakkautta eri lailla, eri ihmisiin.

Ihastuessa tuntee olevansa aidoimmillaan ja valmiina tekemään sitä mitä on aina halunnut, uusi mahdollisuus. Mikään ei kuitenkaan estä meitä olemasta ja tekemästä asioita jo nyt. Pitää raivata omaa tilaa myös yksinololle, harrastuksiin, omille asioille. Samoin perheestä pitää raivata tilaa pariskunnalle, teille kahdelle. Jos parisuhdetta haluaa lujittaa niin srk:nilla on parisuhdeleirejä ja koska kuitenkin parisuhteesi on tärkeä niin ehdottaisin sellaiselle menoa.

Ahvenanmaalla kirkonmies erosi viidennen kerran joten muutkin uskovat kamppailevat näiden asioiden kanssa.

olen mies ja itse tapasin eksäni srk:n nuorisotoiminnassa ja vaikka en nyt olekaan niissä käynyt aikaan, niin eroamisesta tiedän omalta osaltani ja meillä oli myös uskovia pariskuntia tuttuina. Arvelen, että heille eroaikeet olisi lapsien kanssa aika rankka kokemus.

Tuo jonkin muun kaipaaminen ei johdu toisesta miehestä vaan omasta tyytymättömyydestäsi. Se voi olla sitä, että et nykyisessä suhteessa voi olla oma itsesi tai se voi olla sitä, että et ole itsellesi ravannut tilaa olla oma itsesi. Olet nuorena ryhtynyt suhteeseen, mutta joissakin asioissa suhteenne on jäänyt teini-iän kommunikoinnin asteelle? Tarkoitan arjen asioiden järjestelyä jne. Jos intohimoa on ollut joskus sen saa heräteltyä. Mutta jos toinen ei ole hehkuvasti sytyttänyt ja on enenmmän kaverityylinen niin sitten asia voi olla kinkkisempi. Toisesta kun pitäisi arjessakin ilostua, toisen olemuksesta, jutuista ja ilmeistä ja itsekin hehkua samoin toiselle.

parisuhdeleiri voisi kuulostaa hyvältä kans... Miksi uskot että miehelläsi ei ole mitään hyvää tahtoa sinua kohtaan? Tietääkö miehesi ihastuksestasi toiseen, tai niistä aiemmista?



Kun sanoin että Jumalan rakkaus riittää, en tarkoittanut sitä etteikö ihminen kaipaisi myös parisuhteen rakkautta. Tarkoitin sitä, että ihminen ei voi täyttää sitä aukkoa jonka Jumalan tulisi täyttää. Eli jos ongelmasi on lähinnä se, että et ole vielä täysin sisäistänyt Jumalan rakkautta sinua kohtaan, ei puolisosi voi täyttää sitä aukkoa. Oli miten oli, asiat eivät voi mennä muuta ku parempaan suuntaan jos lähestyt Jumalaa entisestäsi. Mutta kokemuksesta tiedän, että se ei ole helppoa, kun on kiellettyjä tunteita ja tietää siten tekevänsä Jumalan tahtoa vastaan. Lähesty Jumalaa silti. Pyydä häneltä apua. Hän vastaa, jos vain otat avun vastaan.



Ilmiselvästi miehesikin tarvitsee apua, jos ei osaa keskustella asioista. Ja juuri tästä syystä mielestäni tarvitsette ulkopuolista apua.



Todella hienoa olisi, jos pääsisitte jonnekin miehen kanssa ihan kahdestaan. Jos ette parisuhdeleirille, niin jollekin pikkulomalle. Lappiin mökille, kylpylään, tai ihan vaan hotelliin ja keksitte jotain ohjelmaa päivien kuluksi, käytte ravintolassa söymässä tms.



Silloin kun itse olin suhteessa toiseen mieheen (seksiä emme harrastaneet), "jouduin" yhteiselle lomalle mieheni kanssa. Tämä loma oli suunniteltu ennenkuin avioliittomme oli ongelmissa. Vietin aikaa mieheni seurassa, puhuimme asioista (olin tuolloin jo kertonut hänelle että haluan ehkä erota) ja vietimme aikaa myös perheittemme seurassa. Puhuin asiasta äitini ja siskoni kanssa ihan rehellisesti. Näin mieheni tuskan, ja näin myös hänen halunsa jatkaa kanssani ja antaa anteeksi kaikesta huolimatta. Koko tänä aikana en pitänyt yhteyttä siihen toiseen mieheen kovinkaan tiiviisti. Jonakin iltana istuin yksin ulkona ja tajusin, että en tulisi koskaan olemaan onnellinen sen toisen kanssa, enkä tulisi koskaan olemaan onnellinen jos päätän avioliittomme siihen. Se oli ikäänkuin sellainen "antautuminen". Ja päätin jatkaa mieheni kanssa. Nyt liittomme on vahvempi kuin koskaan.



Ajattele myös lapsiasi. Teini-ikäiset lapset saavat ikuiset traumat vanhempien avioerosta. Tiedän tuonkin kokemuksesta, vanhempani erosivat kun olin teini-ikäinen.



Eikö liitossanne todellakaan ole enää mitään hyvää? Tiedäthän, että Jumalalle on kaikki mahdollista. Myös kuolleen avioliiton eheyttäminen. Usko siihen Jumalaan, joka teidät yhdisti. Avioerossa rikkoisit itseäsi vain enemmän.



Rakkaudella 2.