Miksi harrastus on paha, mutta kavereiden kanssa hengailu hyvä?

eivät hengaile kavereiden kanssa, vaan viettävät joka ilta laatuaikaa vanhempien kanssa!

Perhe yhdessä samoilee metsissä ja opettelee kiinan aakkosia!

Jos lapsi/nuori on tuntikausia kavereiden kanssa... jossain... eli vanhemmat ei edes tiedä, mitä tekemässä, niin miksi se on hyvä asia? Mutta jos lapsi on ohjatussa harrastuksessa kivassa porukassa, niin sen onkin paha?

Jos lapsi/nuori on tuntikausia kavereiden kanssa... jossain... eli vanhemmat ei edes tiedä, mitä tekemässä, niin miksi se on hyvä asia? Mutta jos lapsi on ohjatussa harrastuksessa kivassa porukassa, niin sen onkin paha?

siellähän mammat kilvan huutaa, miten lapselle on tärkeää olla kavereiden kanssa

Jos lapsi/nuori on tuntikausia kavereiden kanssa... jossain... eli vanhemmat ei edes tiedä, mitä tekemässä, niin miksi se on hyvä asia? Mutta jos lapsi on ohjatussa harrastuksessa kivassa porukassa, niin sen onkin paha?

siellähän mammat kilvan huutaa, miten lapselle on tärkeää olla kavereiden kanssa

Lapselle on kaverit tärkeitä ja niin saa ollakin. Ei se silti sulje pois sitä että ei voisi harrastaa. Omat lapset harrastavat ja sen lisäksi viettävät aikaansa kavereiden kanssa.

kehityksen, (mm mielikuvituksen ja sosiaalisten taitojen)kannata on tärkeää että hänellä on _vapaata_ aikaa oman ikäisten kanssa. Harrastukset on ihan hyvä juttu, mutta jos kaikki lapsen vapaa-aika on valmiiksi ohjelmoitua ja aikuisen säätelemää, lapselta jää oppimatta sitä miten omaa toimintaa ja vuorovaikutusta säädellään vapaammassa tilanteessa. Kaipaahan aikuisetkin (ainakin suurin osa?) ohjelmoitujen toimintojen oheen ihan vapaatakin olemista ihmisten kanssa, ellei sitten satu olemaan erakkoluonne.



Se taas että vanhemmat ei tietäs missä lapset on ja mitä tekemässä ei liity tähän vaan on pääosin vanhempien vastuuttomuutta ja kasvatuksen puutetta.

mutta harkat kahdesti viikossa on maksimi. Eikä kaikkia jäljellejääviä päiviä kuluteta kavereiden kanssa.

Vaikuttaa vain siltä, että on taas menty ääripäästä toiseen noissa jutuissa.



Tottakai esim. pari harrastusiltaa viikossa on lapselle kehittävää, mukavaa ja hyväksi.

Mutta sääliksi käy niitä, jotka joka ilta raahautuvat harrastukseen, suorittamaan tehtäväänsä, treenaamaan jotain yksittäistä taitoa jne.



Lapset todellakin tarvitsevat vapaata oleskelua niin kavereiden kuin oman perheensäkin kanssa, ja myös yksinoloa! Ei täyteenbuukatun harrastuselämän vaihtoehtona varmaankaan pidä olla holtiton norkoilu kavereiden kanssa ostarin kulmilla tms. Tosiaan - missä vaiheessa lapsella on mahdollisuus oppia normaaliin elämään ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä asioita, jos hän jatkuvasti kulkee järjestetystä toiminnasta toiseen, ja elämä on pelkkää suorittamista?



Kaiken huippuna harrastuksissa on se, että ne usein tähtäävät kilpailemiseen. Toisin sanoen ovat kaukana vapaasta ja hauskasta harrastamisesta. On valmentajat ja tavoitteet, eikä suinkaan hauskanpitoa jonkun mukavan tekemisen merkeissä.

kavereiden kanssa hengailu on tärkeää, koska se on lapsen omaa maailmaa, johon aikuiset eivät kuulu ja jota he eivät hallitse tai hallinnoi. Kehittää sosiaalisia taitoja.

Lapsuudenkavereiden kanssa kiitellään usein, että meidän aikana ei ollut ohjattuja harrastuksia ja "virikkeitä", vaan kehiteltiin itse omia juttuja. Joo, oli vaarallista ja varmaan turmiollistakin, mutta ihan ihmisiä meistäkin kasvoi.