11v tyttäreni bestiksen vanhemmat ovat

välillä mä pakkosivistän poikaani ja sen kavereita ja vien niitä linnavuorille tai museoihin, tai uimahalliin, mutta kyllä tuonikäisten kuuluu jo mieluummin olla keskenään kuin äidin viihdytettävänä.

Nyt tuntuukin, että siellä kaverilla on niin kivaa, molempien mielestä, ettei tytöt juuri meillä viihdy :(



ap

Onpa hienoa että lapsesi on saanut noin mukavan kaverin ja että hänen vanhempansakin selvästi kannustavat lapsien ystävyyssuhdetta. Älä ihmeessä ole huolissasi siitä onko lasten päiväohjelma kovin erilainen teillä kuin heillä. - Lapsestahan juuri se on jännittävää mitä omassa kodissa ei tehdä, eli lapsesi ystävä varmastikin nauttii siitä että teillä on enemmän lasten ääniä & vilskettä ja lapset saavat keskenään touhuta ilman vanhempien jatkuvaa ohjelmointia. Ainakin kertomasi perusteella vaikutti siltä että molemmille lapsille tuo ystävyyssuhde on lähinnä "win-win" -tilanne.

Teillä on teidän tapa toimia ja heillä heidän tapansa.

Uskon että tämä kaveri tyttö nauttii just siitä että teillä ei ole mitään ohjelmaa ja saa vapaasti ja rauhassa leikkiä ja just katsoa vaikka Junioria.

Et saa vaan olla rennosti.



Älä koe että sun pitäisi nyt vastavuoroisesti raahata tyttöjä ympäri maita ja mantuja.



Kyllä tiedän tunteen että välillä tuntuu että kaikkien muiden vanhemmat ovat aktiivisiä ja tekee kaikkea ja heillä näyttää olevan kaikki paremmin kun meillä. Mutta jos vähän alkaa pinnan alta raaputtamaan, niin ei kaikki mikä näyttää täydellistä ole sitä.

kun kaverin vanhempia kehutaan. Tai yleensä jotain muita vamhempia kuin itseään kehutaan, mää vähän hämmästelen...

Aikamoiset vanhemmat. Mitä ne sitten tekee kun haluaa tehdä jotain erikoista? Lentää Pariisiin?



Ei, en ole kade, mutta musta on kivaa kun pystyn itse kolmen lapsen yksihuoltajana tekemään lasteni kanssa jotain spesiaalia, olkoon sitten vaikka kotieläintilalla käynti, joku museo, suomenlinna, lintsi tms. Näitä kun on harvakseltaan niin lapset osaa arvostaa.



Minä haluan ne kokemukset tarjota itse, ei niin että kokemukset tarjoaa lapseni kaverin perhe. Kun meille tulee kavereita, en minäkään puutu heidän leikkeihinsä, hehän ovat jo sen ikäisiä etteivät tarvitse minua opastamaan leikkimisessä.

Onpa hienoa että lapsesi on saanut noin mukavan kaverin ja että hänen vanhempansakin selvästi kannustavat lapsien ystävyyssuhdetta. Älä ihmeessä ole huolissasi siitä onko lasten päiväohjelma kovin erilainen teillä kuin heillä. - Lapsestahan juuri se on jännittävää mitä omassa kodissa ei tehdä, eli lapsesi ystävä varmastikin nauttii siitä että teillä on enemmän lasten ääniä & vilskettä ja lapset saavat keskenään touhuta ilman vanhempien jatkuvaa ohjelmointia. Ainakin kertomasi perusteella vaikutti siltä että molemmille lapsille tuo ystävyyssuhde on lähinnä "win-win" -tilanne.

Lisäksi voit olla ylpeä tyttärestäsi, sillä se että hänet otetaan noille reissuille mukaan, kertoo, että ystävän vanhemmat hyväksyvät tyttäresi lapsensa ystäväksi.

että lapsesi kaveri on perheensä ainokainen. No ainokaisen kanssa vanhemmilla on runsaasti aikaa tehdä kaikenlaisia asioita.

Itsekin olen ainokaisen 10 v tytön äiti ja meille esim. kaverit otetaan erityisen mielellään kylään jä kesämökille mukaan.

juuri esim. sinne pariisiin. Olen käsittänyt että tuo tyttö on matkustellut melkein jokaisessa maailman kolkassa. Minun tytön matkustelut rajoittuu pariin Ruotsin ja Viron reissuun sekä mummin kanssa 4v sitten käytyyn Tanskan matkaan.



ap

Ole iloinen että ovat sydämellisiä ja ottavat tyttäresikin mukaan hauskoihin juttuihin.

Heillekin on todennäköisesti vain iloa siitä että lapset viihtyvät yhdessä ja saavat tehdä yhdessä asioita kun heillä ei syystä tai toisesta ole muita lapsia.

Itsekin tein usein kivoja asioita esikoisen ystävien kanssa kun oli vain se yksi lapsi. Samoin olen aikanaan lapsia joita hoidin opiskelujeni ohessa vienyt vaikka minne. Heidän vanhempansa olivat todella kiitollisia.



Nyt itsellä on 4 lasta ja en tosiaankaan voisi tehdä esikoisen ystävien kanssa jatkuvasti jotain, sillä arkeen menee tosiaan aikaa.

Kuitenkin esim. syntymäpäivälahjaksi ei ole osteltu tavaraa vaan onkin kutsuttu paras kaveri leffaan tai meille yökylään/uimaan tai ylipäätään jotain sellaista mikä on lasten mielestä mukavaa ja siihen ei muiden kiireiden vuoksi ole joka päivä/viikko mahdollisuutta. On paljon sellaisia asioita joita voi tehdä porukalla eikä niihin tarvita paljon ihmeellisyyksiä. Juuri tuo pihatalkoot on oiva esimerkki. Mekin olemme tehneet niin ja syömme usein keskellä talveakin pihassa tai katamme kuumaa mehua leikkimökkiin kera pipareiden...kaikkea voi tehdä pientenkin kanssa ja isommat ystävineen saa osallistua ja touhuta mukana.



Meillä ei katsota televisiota/tietokonetta kavereiden kanssa vaan leikitään/pelataan yhdessä-ystävien kanssa on mielestäni tarkoitus olla yhdessä.



Joskus on leivottu porukalla jos se on ollut mahdollista. Meillä on tilanne niin että lapset toivovat voivansa leikkiä yhdessä ja ihan rauhassa. Eikähän aikuisen tehtävä olekaan mielestäni aina tarjota vain elämyksiä.



Mielestäni voisit korrektisti kysyä, voitko maksaa tyttäresi pääsylipun jonnekin...vaikka ystävän perhe hyvää hyvyyttään tarjoaakin, ei silti ole kohteliasta vain tyytyä siihen joka kerta. Muistaisin heitä jollain pienellä mukavalla asialla jouluna tai joskus muuten.

Siis vaikka he pyytämättä tarjoavat lapselle kivoja juttuja mielestäni olisi hyvä kiittää heitä siitä tavalla tai toisella. Vastavuoroisuus on myös ystävyyden tärkeitä asioita minun mielestäni.

Kieltämättä on välilä sellainen olo että minunkin pitäisi vastavuoroisesti kuskata tyttöjä ympäriinsä... no se ei vaan onnistu.



Tosiaan tuo kaverin perhe on sanonut että heille on vain ilo että tyttöni heillä on paljon ja tulee mukaan noihin juttuihin.... Silti itsestäni tuntuu välillä vähän ankealta. Mutta kiitos, tää auttoi jo paljon!





ap

itse tarjoan lapseni bestikselle kaikenlaisia juttuja mutta en erityisemmin odota mitään vastalahjaa (bestis on 4- lapsisesta perheestä).

Suurin vastalahja on minulle että lapseni saa välillä leikkiä bestiksen perheessä ja näkee vähän suuremman perheen toimintaa. Itse jäimme ainokaisen lapsen vanhemmiksi koska ei muita saatu, yhden lapsen saaminenkin oli tosi pitkä prosessi.

olla että se ystäväperhe on vain iloinen saadessaan lisää lapsia kattonsa alle kun heillä ei ole itsellään kuin yksi...

Onnittelut ensinnäkin siitä että lapsellasi on noin mukava bestis. Voit huoletta antaa lapsesi viettää aikaa hänen ja hänen vanhempien kanssaan. Mikäs sen mukavampaa? :)



Molemmat tytöt saavat ystävyyssuhteesta varmasti paljon, samoin te vanhemmat. Turhaan murehdit teidän "tarjontaa". Omasta kokemuksesta voin lohduttaa että teidän tyttö on varmasti todella kullanarvoinen: heillä ei ole syystä tai toisesta kuin yksi lapsi ja sinun lapsesi antaa heidän elämäänsä paljon.

Onko lapsesi 11v? Nimittäin tuossa tyttöni bestiksen perheessä sama juttu: Olisivat tahtoneet enemmän lapsia, mutta yhdenkin saaminen oli iso juttu ja enempää ei ole tullut toiveista huolimatta...

Täytyy yrittää muistaa perhettä nyt joulun alle jotenkin.

t. ap

itse tarjoan lapseni bestikselle kaikenlaisia juttuja mutta en erityisemmin odota mitään vastalahjaa (bestis on 4- lapsisesta perheestä). Suurin vastalahja on minulle että lapseni saa välillä leikkiä bestiksen perheessä ja näkee vähän suuremman perheen toimintaa. Itse jäimme ainokaisen lapsen vanhemmiksi koska ei muita saatu, yhden lapsen saaminenkin oli tosi pitkä prosessi.

Onko lapsesi 11v? Nimittäin tuossa tyttöni bestiksen perheessä sama juttu: Olisivat tahtoneet enemmän lapsia, mutta yhdenkin saaminen oli iso juttu ja enempää ei ole tullut toiveista huolimatta... Täytyy yrittää muistaa perhettä nyt joulun alle jotenkin. t. ap

itse tarjoan lapseni bestikselle kaikenlaisia juttuja mutta en erityisemmin odota mitään vastalahjaa (bestis on 4- lapsisesta perheestä). Suurin vastalahja on minulle että lapseni saa välillä leikkiä bestiksen perheessä ja näkee vähän suuremman perheen toimintaa. Itse jäimme ainokaisen lapsen vanhemmiksi koska ei muita saatu, yhden lapsen saaminenkin oli tosi pitkä prosessi.

ap

pientä välipalaa, istutaan yhdessä pöydän ääressä ja jutellaan, kuten omankin perheen kesken (meillä kolme lasta). Sitten lapset saavat olla omissa oloissaan ja tehdä mitä haluavat joko ulkona tai sisällä.



Isommat tykkäävät lenkkeillä koiran kanssa tai vaan sulkeutua juttelemaan huoneeseensa ja pienemmät leikkivät omia leikkejään. Vaihtelevaa...Tv:tä ei katsota ollenkaan vieraiden aikana, kuten puhelimessa ei jaaritella samaan aikaan toisten kavereitten kanssa. Tietokone pysyy myös kiinni. Nämä "säännöt" ovat meillä itsestäänselvyyksiä, joten niistä ei ole tarvinnut vielä edes keskustella.

ole kateellinen, äläkä syyllistä itseäsi. Tuollaisia vanhempia on todella vähän. En tiedä yhtään.

Me voitaisi ola esimerkkejä sillä, että meille pääsee kylään melkein jokapäivä.

Täällä taso on se, että kaveri kyläilyt ei ole sallittuja, että niin hyviä vanhempia täällä. Asutaan rivitalo alueella ja lapsia on paljon.

Myöskään meidän aikaisemmassa kodissa eivät vanhemmat päästäneet lapsensa kavereita edes sisälle.

Kukaan ei tarjota syötävää, saatika että veisivät jonnekkin.

Itse voisin viedä, mutta mies ei siihen suostuisi, koska mitään vastavuoroisuutta ei ole koskaan.

mutta teidän luonannehan tämä lapsesi bestis pääsee ehkä mukaan hoivailemaan pienempiä lapsia. eikös hän ollut ainokainen?

Kukaan ei ole arvostellut ap:tä eikä ap:n tytön kaverin perhettä. :)