Lue keskustelun säännöt.
Olen ns mummoäiti.
05.12.2009 |
Olen saanut ensimmäisen "sarjan" kaksikymppisenä ja toisen nelivitosena. Ja täytyy kyllä sanoa, että vanhempana olen jaksanut olla enemmän ja paremmin äiti. Jotenkin on seesteinen olo, eikä kiirettä mihinkään. Nuorempana olin levottomampi ja perheen ulkopuolinen elämä tärkeämpää. Tämä on vain minun kokemukseni ja jollakin muulla voi olla toisin. Halusin tämän vaan sanoa, kun niin usein meitä vanhempia äitejä pidetään huonona vaihtoehtona lapselle.
Kommentit (20)
Mulla on 15 vuotta vanhempi sisko ja olemme tosi läheisiä. ja mulla on kavereita, joilla on pari vuotta ikäero, eivätkä ole ollenkaan sisaruksien kanssa tekemisissä.
Ei muakaan kodin ulkopuoliset asiat paljon kiinnosta, vaikka olenkin 30.
Se mikä kiinnostaa, on syy miksi jotkut tekee kaksi sarjaa lapsia, kun ei niillä ikinä tule olemaan mitään yhteistä?
Mun miehellä veli 6 vuotta vanhempi ja sisko 9v nuorempi, eikä heillä ole mitään yhteistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samalla vaikuttaa ihmisten mielipiteisiis nuorista äideistä, joka olet vielä itse joskus ollut? Voi kiitos:D
Olen huonompi jos niin haluat, ei hätää;)
En ymmärrä mikä tarve teillä vanhemmilla äideillä on yrittää olla väkisin ns"parempia" Eikö voitaisiin vaan olla kaikki äitejä ja ihan loistavia kaikki:D
Miksi pitää aina miettiä kumpi on parempi ikä jne. Kuulostaa vähän huonolta itseluottamukselta...
Ei mullakaan ole mitään tarvetta väitellä siitä kuinka nuori ja jaksava olen TOISIN kuin tuo ja tuo:D
vanhempana ihminen on viisaampi ja kärsivällisempi. Olisihan se kamalaa, jos ihmisenä ei yhtään kehittyisi sen jälkeen, kun täyttää 18-vuotta.
Mun miehellä on parikymppisenä ekat kaksi lasta ja meidän yhteiset nyt nelikymppisenä. Sanoo aina, että tuntee nyt vasta nauttivansa lapsista. Rakasti toki vanhempia lapsiaan paljon, mutta oli kärsimätön, omat menot tärkeitä jne. Nyt ei odota edes lasten kasvua isoksi vaan nauttii vaahtosammuttimista kaikessa rauhassa. Vapaa-aikansa omistaa perheelle ja hermot ei mene mistään vaan on sellainen kiiltokuvavanhempi, jonka kurinpito ei koskaan mene "yli" vaan komentaminenkin on aina "hallittua".
En mä ainakaan ole sellaiseen törmännyt. Pikemminkin niin, että vanhempana lasta arvostaa vähän eri tavalla kuin nuorempana, eikä ole enää tarvetta ajatella, että joskus vielä koittaa se aika, jolloin saa ulkopuolelta (toisin sanoen työelämässä) arvostusta ja tunnustusta, koska se homma on jo nähty.
Mut äitipiireissä liikkuessa en ole kyllä nähnyt että sillä ois ihan olennaista eroa, kuinka vanha äiti on. Nuoret äidit rakastaa sitä lastaan ihan yhtä lailla, ehkä vaan kaipaavat vähän enemmän äksöniä, koska ovat nuoria ja energisiä.
Mikään mummoäiti nyt tuskin olet :)
Uskon kyllä että jaksat samallalailla lasten kanssa kuin nuoretkin :) Onhan ne omia rakkaita muksuja! :)
Itsellä nyt ei ole kokemusta vielä saada lapsia vanhemmalla iällä, olen nyt 22 ja 2 lastakin jo. Mutta en siis tosiaan pidä sinua mummoäitinä :)
Kyllähän kaikki itse tietää milloin vielä lapsia on valmis saamaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mummoäiti kun sain kuopuksen 37 vuotiaana.
En ala edes hurskastelemaan, etten olisi ollut väsynyt. Kyllä olin ja monesti mietin, että miten paremmin jaksoi nuorempana.
Olen nyt 45v ja on alkanut kaikenlaista kremppaa tulemaan.
Mutta silti rakastan lapsiani ja toisaalta se etu on, että viimeisen kanssa ei enää ollut niin kiire tuonne ulkopuoliseen elämään.
Mutta ehkä kaikki av. mammat on päälle 40 vuotiaina kuin teinejä, jotka pärjää parin tunnin pätkäunilla ja aamulla siivauttaa koko talon ja leipaisee pullat ja leivät ja kipaisee lasten kanssa puistoon pari kertaa päivässä ja koskaan ei väsytä.
Minua ainakin on väsyttänyt.
Eihän hoitotyöstäkään eläköidytä normaalia aikaisemmin ja moni on vanhuksenakin puolisonsa omahoitaja.
Puolison omahoitajuus on raskaampaa kuin terveen lapsen hoitaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se ensisynnyttäjien keski-ikäkin kun on likemmäs 30v...
Mutta 46v alkaa sit kyl jo olla mummoäiti....
T: 32v 34v ja 36v lapset saanut
Eli olisin esikoista synnyttäessä ollut ihan normi ensisynnyttäjä ja sit 5v päästä jo mummoäiti :DDD
En usko että ikä juurikaan vaikuttaa.
Jotkut iäkkäämmät äidit(jotka siis ovat esikoisensa saaneet vasta esim. yli 40v.) ovat semmoisia turhan hösöttäjiä...siis että tuntuu että lasta pidetään kuin koriste-esinettä ettei se vain likaannu/rikkoudu ja herranjestas ja voi kauheaa...-tyyliin.
Pääosa niistä yli 40v. äideistä joita tunnen ovat sanoneet nimenomaan että omat hermot ovat paremmat. Jaksaa suhtautua huumorilla uhmaikäiseen jne. paljon paremmin kuin nuorempana jaksoi.
Luulen että se ero on paras ero!
Itse olen aina miettinyt etten jaksaisi enää vauva-aikaa ja sitä jatkuvaa unenpuutetta vanhempana ja siksi halusin lapset nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekkyys ei paina, kun tässä iässä kotielämä on tärkeää ja omat menot ei kiinnosta.
Lapset, arki ja viihtyisä koti on parasta mitä voi olla. Musta lapsetkin on onnellisia.
Pojat nyt 6v. ja 8v.
Ei muakaan kodin ulkopuoliset asiat paljon kiinnosta, vaikka olenkin 30.
Se mikä kiinnostaa, on syy miksi jotkut tekee kaksi sarjaa lapsia, kun ei niillä ikinä tule olemaan mitään yhteistä?
Mun miehellä veli 6 vuotta vanhempi ja sisko 9v nuorempi, eikä heillä ole mitään yhteistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joku kremppaantuu 30-vuotiaana toinen mennä vipottaa vielä 6-kymppisenä. Tunnen kohta 80 vuotta täyttävän miehen joka kuntosalilla ja lenkkipolulla jättää monet 50 vuotta nuoremmat jälkeensä. Itse juuri olin firman kuntoarviossa (olen 46 v) ja sain loppuarviona että kunto on hyvä, vastaa keskimääräisesti 29 vuotiaan kuntotasoa. Joten kai mä jaksan tuota nuorinta vielä 10 vuotta vahtia,jotta pääsee ala-asteelta. Sitten teininä ne meneekin jo enemmän omia polkujaan. Ei tarvii kuin rajoja määritellä ja jakaa rakkautta.
väsymyksen määrä riipu aika paljon siitäkin, että onko vauva hyväuninen vai ei. Itse sain lapseni 38-vuotiaana, eikä ole väsyttänyt. Mutta lapseni nukkui kohtuuhyvin jo vauvasta lähtien. Muutenkin on ollut paljon kevyempää ja helpompaa kuin olin ajatellut. Meillä on erinomainen tukiverkko ja olen saanut mennä ja tulla melkein vanhaan malliin. Monethan sanovat, että iäkkäämpänä ei kaipaa enää niitä omia menoja, mutta minulla on kyllä päinvastoin: koska melkein 40 vuotta totuin menemään, niin enhän mä siitä enää halua luopua, eikä ole onneksi tarvinnutkaan :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko että ikä juurikaan vaikuttaa. Jotkut iäkkäämmät äidit(jotka siis ovat esikoisensa saaneet vasta esim. yli 40v.) ovat semmoisia turhan hösöttäjiä...siis että tuntuu että lasta pidetään kuin koriste-esinettä ettei se vain likaannu/rikkoudu ja herranjestas ja voi kauheaa...-tyyliin. Pääosa niistä yli 40v. äideistä joita tunnen ovat sanoneet nimenomaan että omat hermot ovat paremmat. Jaksaa suhtautua huumorilla uhmaikäiseen jne. paljon paremmin kuin nuorempana jaksoi. Luulen että se ero on paras ero! Itse olen aina miettinyt etten jaksaisi enää vauva-aikaa ja sitä jatkuvaa unenpuutetta vanhempana ja siksi halusin lapset nuorena.
vanhemmiten unentarve vähene. Itse ainakin jaksan paljon paremmin yli 40v valvomista vai johtuuko se asenteesta.
Sain esikoisen alle 30-vuotiaana ja kyllä yöheräilyt rasitti paljon enemmän kuin kuopuksen kanssa, jonka sain 42-vuotiaana. Kumpikin oli koliikkivauvoja, ja luulin, etten hengissä selviä esikoisen koliikkiajasta. Kuopuksen kanssa osasin jo suhtautua asiaan.
Fysiikka vain ei kestä. Sairaseläkkeelle jäädään keskimäärin 55 vuotiaana ja voit kuvitella, kuinka raihnaisia kolmivuorotyötä ikänsä tehneet hoitajat on, koska sairaseläkkeelle pääsy on tosi vaikeaa. Meilläkin on vielä töissä lonkkaproteesileikkaukseen jonottavia,jotka hädin tuskin pystyy kävelemään. Eläkkeelle ei pääse. Pari sydänkohtauksia saaneita ja todella pahoja kulumia selässä. Ei eläkkeelle.
Vuorotyötä ja yötyötä tekevän elinikä on 7 vuotta lyhyempi kuin päivätöitä tekevän.
Hassua, että niin moni iäkkäämpi pienten lasten äiti hokee, ettei väsytä ja on ihanaa. Minua kyllä väsyttää ja en häpeä myöntää sitä.
Eihän hoitotyöstäkään eläköidytä normaalia aikaisemmin ja moni on vanhuksenakin puolisonsa omahoitaja.
Puolison omahoitajuus on raskaampaa kuin terveen lapsen hoitaminen.
Halusin vielä lapsia uuden miehen kanssa, etenkin kun hänellä ei ollut vielä lapsia. Sain toisen sarjan lapset 43 ja 45 vuotiaana. Minulla on ollut kyllä tuuria, kun lapset ovat olleet vauvasta asti hyvin nukkuvia. ap
olin itte 18. Ja kauhuissani, että noin vanhana tekee vielä lapsen.
Noh, itte sain esikoisen 36-vuotiaana, ja nyt 37-vuotiaana aletaan yritella kakkosta, eikä tunnu yhtään että ois jotenkin vanha :) Ajat muuttuu, Eskoseni.
jaksaa viisikymppinen vauvan kanssa ja kuusikymppinen teinin kanssa aivan hyvin.
itse olen vähän nuorempi mummoäiti ;)
Sain lapseni 31v. ja 34v. ja viihdyn oikein hyvin kotona perheeni kanssa. Nuorempana en viihtynyt kotona oikein ollenkaan vaan olin aina menossa. En olisi millään jaksanut lapsiperheen elämää (joku toinen varmasti jaksaa nauttii, puhun nyt vain itsestäni).
Lasten hankkimista ryhdyin ajattelemaan vasta siinä vaiheessa kun bilettäminen alkoi tuntua tylsältä ja koti kivalta paikalta :)
Omat tarpeetkin ovat kummasti iän myötä vähentyneet.
Huvituneena kuuntelen joidenkin teiniäitien kommentteja siitä kuinka 'vanhemmat äidit ovat itsekkäitä koska ovat tottuneet elämään vain itselleen'. Monet kerrat olen miettinyt mistä teini voisi muka tietää mitä vanhemman naisen päässä liikkuu O_o