Lue keskustelun säännöt.
Mä olen NIIN ihastunut työkaveriini
04.12.2009 |
Ei tästä tule mitään. Päivä päivältä vain pahenee tilanne, enkä pysty hillitsemään tunteitani.
Toki siis ollaan varattuja molemmat. Mieskin on (kai) jonkun verran minusta kiinnostunut. Minä älyttömän paljon. Ehkä mieskin lopulta yhtä paljon, en tohdi edes ajatella.
Yritän tsempata ja olla ajattelematta, mutta ei siitä mitään tule. Meillä on niin samanlainen huumorintaju ja hän tuntuu ymmärtävän mua niin monessa sellaisessa asiassa, jossa muut ei ymmärrä. Ja tää mies itse, päivä päivältä paljastuu sellaista hänen luonteesta, mikä saa mut vain enemmän ihastumaan.
Väärältähän tällaiset tunteet tuntuu, vaikka mitään ei ole tapahtunut eikä varmaan tule tapahtumaan.
Puhukaa joku järkeä, mitä pitää tehdä, että tämä menee ohi?!
Kommentit (34)
Onnekseni olen naimisissa tämän työkaverini kanssa =)
Ex jäi silloin aikoinaan, kun tämän ihanuuden löysin enkä kadu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnekseni olen naimisissa tämän työkaverini kanssa =)
Ex jäi silloin aikoinaan, kun tämän ihanuuden löysin enkä kadu!
ap
etta menee ihastus ohi. niin se sitten menikin. ollaan edelleen samassa duunissa ja meilla synkkaa tosi hyvin, mutta se ihastumisen tunne meni.. hyva niin. ei olisi mitaan aisian kanssa tehnytkaan.
Teillä ei tainnut exn kanssa olla perhettä vielä?
Tai siis on toki vieläkin.
etta menee ihastus ohi. niin se sitten menikin. ollaan edelleen samassa duunissa ja meilla synkkaa tosi hyvin, mutta se ihastumisen tunne meni.. hyva niin. ei olisi mitaan aisian kanssa tehnytkaan.
Me on oltu ihastukseni kanssa samassa työpaikassa nyt 4 vuotta. Olin välillä 1,5 vuotta kotona äitiyslomalla ja sen jälkeen (eli 2 vuotta) ihastus on koko ajan voimistunut. Eli onko kuitenkin toivoa vielä, että tunne häviää itsestään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä ei tainnut exn kanssa olla perhettä vielä?
Tai siis on toki vieläkin.
Petikö entistä tämän nykyisen kanssa, vai erositko ensin? Kuinka kauan olette olleet nyt yhdessä? Miten työpaikalla asiaan suhtauduttiin?
Muutin avoliitosta avoliittoon, kun ei ollut muutakaan mahdollisuutta, mutta onneksi kuuntelin sydäntäni. Yli 12 v olemme olleet yhdessä, olin siihen mennessä exänkin kanssa ollut 12 v, mutta eron näiden liittojen välillä kyllä huomaa =)
Työmaalla toki ihmeteltiin ratkaisujani, mutta kun huomasivat että olen tosissani, ei sitä sen enempää ihmetelty.
Olemme taas samassa työpaikassa, tosin eri työpaikka kuin alkuperäinen. Istumme lähes sylikkäin =)
Tärkeää on mielestäni kuunnella sydäntään. Ja toivonkin että jokainen löytää sen omansa. Se on yksi tärkeimmistä asioista elämässä, kestävä rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen teidän suhde exän kanssa oli? Oliko sinulla eroajatuksia ennen kuin ihastuit? Vai tuliko ajatus erosta mieleen vasta kun "löytyi parempi"?
ap
Minkälainen teidän suhde exän kanssa oli? Oliko sinulla eroajatuksia ennen kuin ihastuit? Vai tuliko ajatus erosta mieleen vasta kun "löytyi parempi"?
ap
En tuntenut kuin sisaruutta, kaveruutta, sängyssä inhoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja joku muhun. Elämä on lyhyt ja töissä vietetään niin iso osa elämästä, että muuten olisi aika tylsää. Ihastumiset eivät haittaa työpanostani millään tavalla, korkeintaan positiivisella.
Tänä aamuna esim. työkaveri lähetti tekstarin, että hänellä on töissä tylsää ja lounaat eivät ole kivoja, koska ikävöi minua. Pelasti päiväni, kun mies ei tullut kotiin ajoissa, niin kuin lupasi.
Olethan tietoinen siitä että vaikeutat tilannetta jos rupeat suhteeseen alaisesi kanssa? Jos ryhtyisitte suhteeseen, johto voi vaatia että teistä jompikumpi vaihtaa työtehtäviä tai pahimmassa tapauksessa lähtee työpaikasta. Tällainen tilanne voi tulla kysymykseen siinä tapauksessa jos joku toinen alainen katsoo että suosit suhteen vuoksi tätä kyseistä henkilöä (jos olisit hänen kanssaan suhteessa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ota se vaan. Edes vähäksi aikaa? Saisin hetken paranneltua mielenterveyttäni jos joku muu ottaisi sen huolekseen. Voisin jaksaa järjissäni..
..todellekin olen tietoinen siitä, mitä seuraa jos ryhdyn suhteeseen alaiseni kanssa.
En todellakaan aio sitä tehdä, koska tunnen vastuuni esimiehenä.
Tunteilleni en voi mitään ja sen vuoksi tulen pysyttelemään selvänä firman bileissä, en tule koskaan koskettelemaan em. alaistani millään tavalla tai ehdottelemaan hänelle mitään yhteistä tekemistä työn ulkopuolella.
Hulluinta tässä on se, että kohtelen häntä paljon tiukemmin kuin muita alaisiani tai kollegoitani.
Mutta kaikesta huolimatta syvälle sydämeen sattuu..
jos minä olisin tehnyt jotain jokaisen molemminpuolisen ihastumisen eteen, niin aika monta kertaa olisi voinut miestä vaihtaa. Onneksi oma mies kuuluu samaan kategoriaan: kivat miehet. Joten ei tarvi vaihtaa.
Myös ihastumisen tunteeseen rakastuu. Kenenpä mielestä se perhosten leikittely mahassa ei toisi piristystä harmaaseen arkeen. Kuitenkin pitää muistaa, että kaikista ihanimmankin miehen kanssa se tunne jossain vaiheessa häviää. Ja mitä sitten - seuraava työkaveri?