Saako olla pettynyt jos lapset samaa sukupuolta (ja lisää lapsia ei tulossa)?

Olkaa ikionnellisia te joilla sekä tyttö että poika!

kun meillä on kaksi tyttöä ja kolmas tyttö tulossa? Kun minä olen, tosi onnellinen - kolmesta ihanasta lapsesta! Sukupuoli on ihan toissijaista.

mulla ei sitä tyttöä olekaan! Meillä on 2 poikaa eikä enempää tule. Se harmitti hetken ettei esikoinen ollut tyttö, mutta sen jälkeen ei ole harmittanut pätkääkään.



Ei se elämä kahden pojan kanssa ole mitään passaamista, jos et itse sitä passaamista aloita. Kyllä meidän pojat leikkii nukeilla ja tykkää laittaa ruokaa. Vanhempi on tarkka vaatteistaankin.

mutta siitä voit vähän olla että et saanut tyttöä.



Kaikkea ei voi aina saada, harmi.

Olet niin fiksu ettet välitä sitä lapseen. Toisaalta pojista tulee varmaan hyvät kaverit ja voivat sitten leikkiä niitä sotaleikkejä kaksistaan. Että lasten kannalta on varmaan hyvä noin.

ja ovat mitä parhaimmat ystavät keskenään. Olen tosi iloinen siitä enkä kaipaa sitä toista sukupuolta.

Tottakai on luvallista olla pettynyt. Ei siinä ole mitään pahaa. Kunhan et kosta lapsille tai jää murehtimaan asiaa loppuiäksesi. Varmaan se on kuten kirjoititkin että syntymän jälkeen unohtuu murheet sukupuolesta kun saa vauvan syliin.



t. kahden pojan ja yhdem tytön äiti

Ajatus tytöstä ja pojasta on tietysti ihana, mutta asiassa on aina kääntöpuolensa.



Minulla on neljä tyttöä, josta olen todella onnellinen -- en sen vuoksi, että ovat tyttöjä vaan siksi, että ovat kaikki samaa sukupuolta. Vaikka en sitten koskaan poikaa saanutkaan.



On niin ihana seurata tyttöjen yhteisiä touhuja, leikkivät hienosti ja ovat todella läheisiä, vaikka vanhimman ja nuorimman välillä ikäeroa jo onkin useampi vuosi.



Itselläni on vain pari vuotta vanhempi isoveli, jonka kanssa en koskaan ole ollut kovin läheinen, tytöilleni toivon ihanaa sisarussuhdetta koko elämäksi. Uskoisin, että se on toimii paremmin kun ovat samaa sukupuolta.

Itselläni on kaksi tyttöä ja olen tosi iloinen nähdessäni, miten läheisiä ja tärkeitä leikkikavereita he ovat toisilleen.

Kyllä mäkin varmaan olisin ollut pettynyt jos mulla olis lapset samaa sukupuolta kaikki. Meillä on 2 tyttö ja 2 poikaa. Mulla itselläni on 2 veljeä, siskoa en ole kaivannut koskaan.

Kuka sitä voi toisten tunteita kieltää, ei kukaan.



Onneksi on aivan varmaa että sitten kun lapsi syntyy ja rakastut siiheen, unohdat sen pettymyksen tunteen.



Itse olin vähän pettynyt ultran jälkeen kun EN ollut saamassa toista tyttöä niin kuin olin kuvitellut, mutta nyt siitä tunteesta ei ole enää mitään jäljellä. En tosiaan voisi kuvitella ihanampaa lasta.

varsinkin jos ikäero pieni. Tällaisissa perheissä isoveljet kurmottavat siskoaan mennen tullen ja välit on aikuisenakin usein aika viileät esim. verrattuna perheisiin, joissa lapset samaa sukupuolta.



Terv. erä pikkusisko, joka on äärimmäisen onnellinen että omat lapset ovat samaa sukupuolta.

Meillä on 3 tyttöä ja olen hirvittävän pettynyt, vieläkin vaikka kuopus on jo 2. Monesti sydäntä särkee kun näen pieniä poikia kun mietin että miksei minullakin voi olla tuollaista. Ei se vähennä rakkauttani tyttöjäni kohtaan. Mies haluaisi vielä yhden, itse en ole varma.

Voin allekirjoittaa, että ei ole kaikista helpoin...toimisi paremmin niin, että isompi olisi tyttö. Eli meillä ainakin ollut melko paljon mustasukkaisuutta...pojat ei niin hoivaile tai ole innostuneita vauvanhoidosta. Kovasti on ollut riitelyä ja pienempi on saanut tottua välillä rajuunkin menoon. Vähän reilu 3 v. meillä on ikäerona.



Mutta toisaalta: poikamme on rauhallisempi, kuin esim. kaverin lapset, jotka molemmat ovat poikia ja heitä kasvatetaan "pojat on poikia" -menetelmällä eli meillä on kyllä täsmälleen samat rajat molemmille lapsille.



Mutta, nyt lapset ovat 4 ja 7 v. ja yhtäkkiä on helpottanut. Eivät riitele juuri ollenkaan ja pelailevat ja leikkivät yhdessä. Aidosti pitävät suurimmaksi osaksi toisistaan ja pikkusisko osaa kyllä antaa takaisinkin, jos ei kohdella hyvin.



Toivon, että välit olisivat aikuisinakin hyvät...voimme varmasti me vanhemmat vaikuttaa myös tätä tosi paljon siten, että emme suosi toista lasta yli toisen.



Mutta helpommin me "tytöt" keksimme yhdessä tekemistä ja helpommin miellä "pojat" pelailevat tietokonepelejä yms. Tämä on vaan jotenkin luontevaa. Mutta molemmat kyllä osallistuvat hyvin leipomiseet, uimareissuihin yms.



Nyt toiveissa on vielä kolmas lapsi ja uskon, että tämä yhdistelmä, että keskimmäinen on tyttö toimisi taas erinomaisesti. Isoveli taas on jo niin iso, että alkaa löytyä hitunen vastuuntuntoa. Tyttö on meillä äärimmäisen hoivaava luonne. No, katsotaan, jääkö lapsiluku tähän...

Anteeksi, poikkesin aiheesta.



Ymmärrän pettymyksentunteesi hyvin. Itse olin varma, että odotan toista poikaa ja tunsin siitä kyllä vähän pettymystä...oli aika yllätys, että tyttö syntyi. Anopillani on kaksi poikaa itsellä ja hän ihan itki, kun kuuli, että tulokas oli tyttö.



Saat joskus ehkä pari ihanaa miniää, jotka tuntuvat sitten lähes omilta tyttäriltä. Voit joskus saada lapsenlapseksi ihanan tyttösen. Sinulla on varmasti tyttöystäviä...et ole yksi miehisessä maailmassa! Älä ota passaajan roolia, vaan kasvata pojistasi pärjääviä ja omatoimisia aikuisia :o)

niin että ärsytti juuri tuollaiset kommentit että samaa sukupuolta niin tulevat sitten aikuisena toimeen. mun nuorempi isoveli oli pikkutyttönä paraskaverini( vaikka en aina päässyt leikkeihin..) ja on edelleen!

Meillä on vähän samanlainen tilanne, paitsi että tulossa on kolmas poika. Olin aina jotenkin ajatellut, että kaksi poikaa ja tyttö, mutta näköjään sitten ei... Eihän sillä lapsen sukupuolella varsinaisesti ole merkitystä, jokainen on kuitenkin aina oma yksilönsä, mutta kyllä näin nimettömästi voin tunnustaa, että harmittaa. Olisi ollut niin mukava nähdä, millainen meidän tyttö olisi ollut. Ja olisi ollut niin mukava saada kokea se äidin ja tyttären erityinen suhde (joo, toisaalta säästynpä siltä erityisriitelyltä...)



Eniten harmittaa ympäristön suhtautuminen jo näin etukäteen. Kaikki odottaa meille tyttöä, kun kerran meillä on jo kaksi poikaa. Omat vanhempani eivät suostu edes ajattelemaan muuta kuin tyttöä. Heille jo toinen poika oli aikoinaan pettymys ("lapsia on kaksi, tyttö ja poika"), miten he selviävät nyt tästä? Ja äitini tuntien hän ainakin tuo pettymyksensä hyvin selkeästi esiin... Harmittaa jo valmiiksi.



Tiedän, että sen jälkeen, kun saan vauvan syliini, en enää välitä siitä onko hän tyttö vai poika. Mutta näin etukäteen harmittaa. Ja meilläkin kun taitaa tämä lapsiluku jäädä tähän. Mutta pitää vaan yrittää ajatella niin, että helpommalla pääsee, kun on kaikki lapset samaa sukupuolta. Menee samat vaatteet ja lelut. Ja seuraavat vuodet sitten kuluu äidiltä traktorin osien nimiä opetellessa ;)

Tai ne 2 poikaa. Meillä on tyttö ja poika, ihan niinkuin joskus haaveilinkin ja olen onnellinen. Lisää en lapsi tee. Mutta toinen ihana vaihtoehto olis ollut 2 poikaa. Mä en ikinä ole haaveillut mistään tyttö-trioista tai vastaavista.

Että veit sanat suustani,et ole paska etkä huono ihminen on meitä muitakin jotka tuntee niin tai on tunteneet.Meillä taasen kaksi tyttöä ja mikä pettymys se oli puolitoista kuukautta sitten rakennneultrassa kun selvisi että tämäkin todennäköisesti tyttö,vähän epävarmaksi vielä jäi se asia mutta tytön oli kait näkevinään..Nyt tuo pettymyksen tunne on hävinnyt enkä enää kaipaa sitä poikaa jota tuskin tulen koskaan saamaan,lapsilukumme on täysi.Niin kuvittelin minäkin että tämän kolmannen on oltava eri sukupuolta kun niin on muillakin tuttavilla,no ei se aina mene niin ja ne sukulaisten odotukset että tämän pitäis olla poika,ärsyttää no jos tämä on tyttö niin joudutte tekemään vielä neljännen..just joo emme tosiaankaan, en ymmärrä miksi pitää olettaa että kaikki haluaa just sen tytön ja pojan ei kaikki välttämättä halua,itse en ole edes kertonut että toivoisin tälläkertaa poikaa eli ei he voi sitä tietää..Tosiaan niin paljon hyviä puolia on kun kaikki samaa sukupuolta että niitä on turha luetella, mutta toki tyttö ja poikakin voi olla parhaat kaverit ei se sitä sukupuolta katso.

Kunhan muistaa että näillä kahdella on eroa:



Olla pettynyt siitä että poika2 ei ole tyttö.



ja



Olla pettynyt siitä ettei ole saanut yhtään tyttöä.

varsinkin jos ikäero pieni. Tällaisissa perheissä isoveljet kurmottavat siskoaan mennen tullen ja välit on aikuisenakin usein aika viileät esim. verrattuna perheisiin, joissa lapset samaa sukupuolta. Terv. erä pikkusisko, joka on äärimmäisen onnellinen että omat lapset ovat samaa sukupuolta.

Meillä se pikkusisko kurmottaa isoveljeään. Ja ainakin mulla mennyt aina isoveljen kanssa hyvin. Ei se ole kiinni siitä sukupuolesta vaan luonteista.