ASperger-lapsi normaaliluokassa???

näkemys asiasta on objektiivinen vaan oman poikansa kertomaan ja ap:n suodattamaa.

mutta erityislapsen kanssa voi kyllä joskus olla niin että jotta asiat saadaan toimimaan joudutaan vähän valikoimaan mihin puututaan ja millä tavalla. Esim. viivottimella leikkiminen tai muu puuhailu voi olla lapselle tarpeen itsensä rauhoittamiseksi, ja jos se kielletään niin tunti menee helposti ihan plörinäksi koska lapsi alkaa tehdä jotain häiritsevämpää.



Ehkä siellä luokassa olisi tarpeen puhua asiasta

mutta sitä vartenhan se avustaja siellä on, että lapsi pystyisi/yrittäisi käyttäytyä kuten muutkin. Avustaja joutuu ehkä jatkuvasti huomauttamaan käytöksestä ja raskastahan se on.



Opettaja toimii väärin. Totta kai lapsen "erityisyys" pitää ottaa huomioon, mutta ei missään nimessä tällä tavalla.

As-lapselle on vaikeaa olla hiljaa paikallaan tai esim. sietää turhautumista tai ottaa huomioon muita. Opettaja on viisas, kun ottaa tämän huomioon eikä vaadi häneltä yhtä paljon kuin muilta. Muille lapsille voisi selittää, että jokainen on vähän muita huonompi jossain ja se otetaan huomioon. Eihän esim. siltä joka ei vielä osaa kaikkia kirjaimia vaadita, että hän lukee sujuvasti.



Jos erityislapsen käytös selvästi häiritsee muita oppialiat, avustaja varmaan vie hänet pois luokasta tms. Nyt kuulostaa siltä, että käytös sinänsä on siedettävää mutta muut lapset jostain syystä (ehkä kotoa tullut asenne?) ovat päättäneet olla katkeria sen sijaan että ymmärtäisivät luokakkaveria. Ehkä olisi paikallaan pitää vanhenmpainilta ja/tai luokkaneuvottelu, jossa yritettäisiin parantaa luokan yhteishenkeä ja solidaarisuutta.

on 10-vuotias as, sai juuri diagnoosin. On sen verran lievä as, että tähän asti on selvinnyt luokka-avustajalla, nyt saa toivottavasti oman. Kauheaa lukea näistä ääliöistä kuten ap, mutta selvähän se on, että tunnevammaisia ihmisiä on (ja tulee aina olemaan, koska saavat lisääntyä vapaasti). Oletteko koskaan ajatelleet, että erilaisuutta on hyvä oppia suvaitsemaan. Oikeastaan sen naapurin mikon voisi siirtää erityisluokalle, se pilkkasi yhtä toista poikaa kerran. Samoin Tiinan, se myöhästelee. Ja entäs sitten Pekka, aina läksyt tekemättä....

Aika katkeralta kuulostat. Haluat että erilaisuus hyväksytään, mutta samalla siitä vaietaan. Aika ristiriitaista!

Meillä jutellaan paljon lasten kanssa kotona käytöksestä ja siitä miten kavereita kohdellaan. Jos toinen säännönmukaisesti rikkoo leikin sääntöjä ja raivoaa, niin kyllä me vanhemmat ehdotamme lapselle että kannattaa etsiä kivempia kavereita.

Koulumenestystä tärkeämpää meillä pidetään miten kohtelee toisia. Ihan sama vaikka Pertti jättäisi läksynsä tekemättä, mutta se ei ole ihan sama jos raivoaa toiselle. Ei sen normaalin lapsen tarvitse kaikkea kestää erilaisuuden suvaitsemisen varjolla. Tietyt säännöt yhteiskunnassamme koskevat kaikkia -niitä erityislapsiakin.

Siis en ole ap, mutta se joka kertoo lapsillensa suoraan näistä erityislapsista vaikka vanhemmat eivät kertoisikaan, sillä kyllä näitä lapsia tarkkailemalla usein sen erottaa (selkeät ja vaikeammat diagnoosit). Ilman diagnoosia olevat hankalat lapset ovat jo ala-asteen loppuluokilla puolikriminaalin alkuja, joiden seuraa toivon lastemme karttavan viimeiseen asti. Meillä siis diagnoosin saaneisiin lapsiin suhtaudutaan kyllä paremmin kuin niihin, joiden diagnoosista ei tiedetä eikä eroteta.

Mun lapsen diagnoosista ei kerrota muille oppilaille, koská jo pelkästä koululpsykologista pilkataan. Nyt hän on vaan luokan vähän outo pelle, joka kuitenkin hyväksytään joukkoon. Diagnoosin julki tuominen tuskin auttaisi asiaa.

on 10-vuotias as, sai juuri diagnoosin. On sen verran lievä as, että tähän asti on selvinnyt luokka-avustajalla, nyt saa toivottavasti oman. Kauheaa lukea näistä ääliöistä kuten ap, mutta selvähän se on, että tunnevammaisia ihmisiä on (ja tulee aina olemaan, koska saavat lisääntyä vapaasti). Oletteko koskaan ajatelleet, että erilaisuutta on hyvä oppia suvaitsemaan. Oikeastaan sen naapurin mikon voisi siirtää erityisluokalle, se pilkkasi yhtä toista poikaa kerran. Samoin Tiinan, se myöhästelee. Ja entäs sitten Pekka, aina läksyt tekemättä....

Meillä on kuulovammainen lapsi, ja kuntoutusohjaaja on aina käynyt kertomassa opeille ja uudelle luokalle kuulolaitteista ja kuulovammasta, ja mitään kiusaamista ei ole ollut. Itse olen sitä mieltä, että kun asiasta ollaan avoimia ja positiivisia, ei kenelläkään ole edes mahdollisuutta kiusata mistään. Kun asiaa nolostelee, kiusaaja näkee mahdollisuutensa.

Ei tarvitse kertoa, ja opettaja ei SAA kertoa.



t. ope

korostat, että as-lapsi saa "häiriköidä" (sinun sanavalintasi).



Eri tavalla kohteleminen ei ole suosimista, jos se johtuu lasten erilaisista perustarpeista. Et pitäisi suosimisena sitä, jos liikuntaesteisen jumppatunti olisi mukautettu tai opettaja toisi hänelle asioita käteen (kun muut hakevat itse) - tätä hyvää vertausta joku tässä jo käyttikin.



Miksi siis sinusta on suosimista, jos as-lapsi saa tehtävän tehtyään pompottaa palloa tms.?



En nyt tietenkään voi täsmälleen tietää, mitä siinä luokassa on tapahtunut (ap:nkin tiedot ovat kuulopuhetta), mutta aika usein erityislasten kanssa toimitaan niin, että koska heillä on ongelmia keskittymisen kanssa ja sosiaalisesta tilanteesta stressiä, sitä saa purkaa mahdollisimman vähähälyisellä ja vähän häiritsevällä "palkintotoiminnolla" Eli kun lapsi saa hänelle määrätyn tehtävän tehtyä, hän saa esim. hyppiä paikallaan 10 krt tai pyörittää palloa tms.



Jos sitä ei muille lapsille selitetä tai muilla ei ole samaa palkintotoimintaa, he saattavat ihmetellä tilannetta.



Kyse on kuitenkin siitä, että as-lapsi kokee jo koko ryhmätilanteen hyvin paljon haastavammaksi ja stressaavammaksi kuin tavallinen lapsi. Aspergeriin ja autismikirjoon liittyy olennaisesti huonot sosiaaliset taidot ja se, että assin on vaikea tulkita, mitä tapahtuu. Aistiärsykkeistä on vaikea siivilöidä olennaista informaatiota!



Maneerinomaiset ja rutiininomaiset liikkeet rauhoittavat, koska ne stimuloivat kehoaistimuksia ja niihin keskittymällä as-lapsi (tai adhdkin sen puoleen) purkaa stressiä.



Jos sitä stressiä EI pura, lapsi on loppupäivästä todella piipussa keskittymisestä. Voi suutahtaa hyvinkin herkästi.



Ihmettelit niitä raivokohtauksia... assi ei suutu ja raivoa siksi, "ettei saa tahtoaan läpi", vaan siksi, että muut eivät toimi tutulla tavalla ja siten, kuten assi ennakoi/olettaa. Eli kyse ei ole itsekkyydestä vaan siitä, että tilanne muuttuu yhtäkkiä assille ennakoimattomaksi ja kaoottiseksi. Jos hän on tottunut ja ajatellut, että tilanne menee suuntaan A, mutta se meneekin suuntaan B, hän tipahtaa kartalta ja hermostuu.



Avustajan kuuluukin "lähteä perään", hänhän oli sanojesi mukaan henkilökohtainen avustaja!



Sinulle ap neuvoisin, että juttelet suoraan opettajalle. Kerro, että olet kuullut lapseltasi ja hänen kavereiltaan ihmettelyä, miksi XX saa toimia toisin kuin muut. Pyydä opettajaa miettimään, voisiko XX:n toiminnasta ja aspergerista kertoa luokassa niin, että lapset ymmärtäisivät eri kohtelun syyt, eivätkä pitäisi sitä suotta epäoikeudenmukaisena!



-as-lapsen surullinen äiti -

jos opettaja epäilee, ettei osaa kertoa aspergerista, XX:n vanhempia voi pyytää luokkaan kertomaan. Todennäköisesti he tekevät sen hyvin mielellään.



Kertomalla aspergerista ehkäistään syrjintää ja kiusaamista.



-as-lapsen surullinen äiti-

jotta lapsi pystyy olemaan normaaliluokassa. Muille oppilaille asiaa pitää tietty selittää. Mutta olisi hyvä jos vanhemmat osallistuivat siihen niin että homma toimii

Osittain olen samaa mieltä ap:n kanssa. As-lapsella voi tosiaan olla erityistarpeita, ja tuo viivottimen paukuttelu ym. voi auttaa häntä keskittymään paremmin (usein näillä lapsilla on joku vastaava toiminto, joka rauhoittaa). Mutta siinä opettaja tekee väärin, jos hän tosiaan leikkii lapsen kanssa kesken opetuksen. Sitä vartenhan lapsella on avustaja, joka huolehtii lapsen erityistarpeistta ja opettaja saa keskittyä normaaliin opetukseen.

oLISIKO LISÄÄ KOKEMUKSIA? mIELIPITEITÄ?



oHO CAPS LOCK PÄÄLLÄ. ÄLKÄÄ MOITTIKO MUNUA SIITÄ, EIHÄN ASSIAKAAN MOITITTASI. oLEN KUITENKIN NORMAALI.

On hienoa, että AS-lapsi pystyy opiskelemaan normaaliluokassa. Opettajallakin tuntuu olevan ymmärrystä ja tietoa hänen käsittelystään. AS-lapsi todella tarvitsee "taukotoimintaa" oppitunnin ohessa pystyäkseen jatkamaan työskentelyä. Oma lapseni ei pysty olemaan yleisopetuksessa. Opettajan tulisi kuitenkin kertoa muille lapsille AS-lapsen erilaisuudesta.

niin ei opettaja sulle asiasta puhu mitään.

Hoida vaan omat asiasi. Vie vaikka lapsesi toiseen kouluun, jos häiritsee.

jonkun oppilaan diagnoosista pitäisi kertoa muille oppilaille.



Ei pidä eikä voida kertoa, kuten ei siitäkään, että eturivin Matilla on syöpä, ja että kakkosrivin Jannan äiti ryyppää, hakkaa isää paistinpannulla ja pitää kahta rakastajaa.



Mistäs AP muuten itse tiedät, että kyseessä on nimenomaan AS-lapsi?

jonkun oppilaan diagnoosista pitäisi kertoa muille oppilaille.

Ei pidä eikä voida kertoa, kuten ei siitäkään, että eturivin Matilla on syöpä, ja että kakkosrivin Jannan äiti ryyppää, hakkaa isää paistinpannulla ja pitää kahta rakastajaa.

Mistäs AP muuten itse tiedät, että kyseessä on nimenomaan AS-lapsi?

ilman vanhempien lupaa, mutta tällaisessa tapauksessa vanhemmat usein mielellään kertovat sairaudesta ja siitä mistä se johtuu ja miksi lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy juuri siksi, ettei lasta leimattaisi. Varsinkin jos poikkeava käytös näkyy ulospäin. Itselläni on myös luokassani henkilökohtaisen avustajan kanssa tuettuna erityistä tukea vaativa oppilas, jolla taustalla myös neurologinen sairaus ja ainakin tässä tapauksessa, vanhemmat suorastaan vaativat että sairaudesta kerrotaan luokassa, jotta lapset tietävät miksi kyseinen oppilas on erilainen ja kerrottiin, että sairaus ei missään nimessä tartu ym.

olen tavannut tukiryhmien kautta lukuisia muita AS-lasten vanhempia, enkä tunne ainoatakaan vanhempaa, joka olisi erityisesti vaatinut, että lasten tilasta kertrotaan kaikille.

jonkun oppilaan diagnoosista pitäisi kertoa muille oppilaille.

Ei pidä eikä voida kertoa, kuten ei siitäkään, että eturivin Matilla on syöpä, ja että kakkosrivin Jannan äiti ryyppää, hakkaa isää paistinpannulla ja pitää kahta rakastajaa.

Mistäs AP muuten itse tiedät, että kyseessä on nimenomaan AS-lapsi?

ilman vanhempien lupaa, mutta tällaisessa tapauksessa vanhemmat usein mielellään kertovat sairaudesta ja siitä mistä se johtuu ja miksi lapsi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy juuri siksi, ettei lasta leimattaisi. Varsinkin jos poikkeava käytös näkyy ulospäin. Itselläni on myös luokassani henkilökohtaisen avustajan kanssa tuettuna erityistä tukea vaativa oppilas, jolla taustalla myös neurologinen sairaus ja ainakin tässä tapauksessa, vanhemmat suorastaan vaativat että sairaudesta kerrotaan luokassa, jotta lapset tietävät miksi kyseinen oppilas on erilainen ja kerrottiin, että sairaus ei missään nimessä tartu ym.

lapsi leimaantuu joka tapauksessa.Lpasen itsensä kannalta voi jopa olla parempi leimautua huonosti kasvatetuksi kuin vammaiseksi. Ja tämän sanon as-lapsen äitinä. Me itse kerroimme muutamille valituille parhaiden kaverien vanehmmille, jotka suhtautuivatkin asiaan kuten sivistyneitten ihmisten kuuluu. Kaverien kautta tieto kuitenkin levisi muillekin, ja tuloksena oli, että jotkut vanhemmat valistivat lapsiaan siitä, että meidän lapsen kanssa ei tarvitse leikkiä ja nämä sitten tulivat meille KOTIIN huutamaan lapselle että "aivosairas, aivosairas aspaska! " Ja tämä huutelijakullannuppu taas sai ihan vapaasti olla mitä oli, koska hänen ongelmansa johtui vain siitä, että hänen äitinsä ei koskaan nähnyt pojassaan mitään vikaa (kuulostaa aika lailla ap:ltä, mutta koska me asumme kaupungissa, niin tapaus ei ole sama). Samoin luokan toinen varsinainen häirikkö, jonka ongelmat taas johtuivat vain siitä, että hänen äitinsä oli lähtenyt kotoa jo vuosia sitten liittyäkseen ryyppyjengiin.

Mutta koska minun pojallani oli neurologinen vamma, häntä alettiin ajaa siirrettäväksi toiseen kouluun akupungin toiselle puolelle, eroon niistä muutamista vaivalla hankituista kavereista (as-han on juuri sosiaalinen ongelma, jossa kaverien saanti on vaikeaa), yli tunnin koulumatkan päähän, kouluun jossa esimerkiksi pätevää kieltenopettajaa ei ollut ja opetus kulki luokkien oppimisvaikeuksisen enemmistön mukaan - lukiomahdollisuudet olivat olemassa vain paperille (ja meidän lapsen todistukset olivat tuolloin kuitenkin aina vähintään keskimääräisiä, keskiarvo siinä kasin paikkeilla).

Nii nettä kyllä minä ymmärrän, että kaikki vanhemmat eivät halua lastensa vammoja julkiseen tietoon. Eikä niitä ole kenelläkään oikeus levitella.

AP:n viestistä näemme, että usein kiusaamiseen osallistuvat myös vanhemmat.

Ei ehkä ole reilua muitten mielestä, että AS- lapsi saa leikkiä viivottimelle, mutta ei ehkä ihan reilulle tunnut AS-lapsestakaan olla se poikkeava...?