Vauvan syntymään 2kk, ostin vaunut ja nyt mietin, että teinkö sen liian varhain

Kaikki mikä on etukäteen tehty ennen synnytystä on lapsen etu- sanoi minulle kätilö

Mä olen ollut tilanteessa, jossa jouduin vaunut tarpeettomana myymään. Pienin murhe se siinä tilanteessa oli.

Mulla on laskettu aika vasta toukokuussa ja vaunut on kk seisonu eteisessä :D

mä en viihti jättää noita isoja hankintoja sit viimetippaan kun ei tiedä miten kykenee sit niitä hommaamaan :)

T.5

Ehkä yritän nyt unohtaa nämä ajatukset. Tiedän, ettei kannata murehtia asioista, joille ei mitään voi, mutta se on vähän vaikeampaa nykyään, kun ennen kohdunulkoista.



Kokemus oli traumaattinen jo ihan siksikin, että olin itse kuolla. Siitä jäi sellainen kammo, että koska tahansa matto voidaan vetää jalkojen alta. Ehkä olin jossakin sokkitilassa, jota en ole kunnolla käsitellyt "pois". Lasten edessä kun ei voi romahtaa.



Ehkä mä sitten ihailen noita kulkupelejä sitten hyvällä omallatunnolla :)



T: Ap

Ehkä olin jossakin sokkitilassa, jota en ole kunnolla käsitellyt "pois". Lasten edessä kun ei voi romahtaa.T: Ap

Miksi opetat lapsillesi sitä perisuomalaista "pahoja asioita ei tapahdu ja jos sattuisi tapahtumaan, niin niistä ei ainakaan puhuta" tapaa, jolla traumat hautautuu syvälle sydämeesi ja taakka koko ajan kasvaa. Ota neuvolassa asia puheeksi, ihan muutamakin terapiakerta voisi auttaa sinua työstämään menetystäsi ja kuolemanpelkoasi/ kammoa. Mitä aktiivisemmin yrität olla työstämättä, sitä varmemmin se joku päivä ponnahtaa pakottavana mieleesi. Monesti heikkouden hyväksyminen itsessään on suurinta vahvuutta.

Jos perhettäsi olisi kohdannut auto-onnetomuus, olisiko puhumatta siitäkin lapsillesi ?

Sain useita keskenmenoja ennen tätä raskautta. Nyt on 24. viikko menossa ja kaikki on toistaiseksi ollut hyvin. Vieläkään en uskalla täysin rentoutua ja nauttia odotuksesta. Koen ajoittain suurta onnen tunnetta, mutta en uskalla tuudittaautua siihen, että kaikki menisi hyvin.



Ensimmäiset äitiyshousut ostin vasta viikolla 18, koska "en halunnut ostaa niitä turhaan", jos ymmärrätte. Ensimmäiset potkuhousut ostin vauvalle ensimmäisen ultran jälkeen, mutta sitten menikin tovi ennenkuin ostin lisää. Rattaat ostamme ensi vuoden puolella eli varmaan 1-2kk ennen laskettua aikaa.



Voimia ap:lle ja hyvää vointia! Toivottavasti saat asiat käsiteltyä ja sitä myöten mielenrauhan.

älä stressaa sellaista mihin et voi itse vaikuttaa :)

Mulla on nyt vko 34 menossa ja oikeastaan kaikki muu paitsi vaipat on hankittu. Vaunut, hoitotaso, amme, vaatteita ja muita hoitotarvikkeita on tullut ostettua jo todella hyvissä ajoin. Enään on mun sairaalakassi pakkaamatta, sit olisinkin valmis lähtemään laitokselle!

Onnellista odotusta kaikille:)

Lapsemme ovat niin pieniä vielä, että en jotenkin osannut suruani heille näyttää. En mitenkään tekopirteäkään ollut, mutta jotenkin tunsin, että 1½-vuotias ja 3-vuotias olisivat olleet liian pieniä kohtaamaan äitinsä surun ja murheen.



Perusluonteeltani en ole ollenkaan "pullottajatyyppiä". Meillä näytetään tunteita laidasta laitaan. Jotenkin tämä reagoimiseni yllätti itsenikin.



Toisaalta uskon, että en myöskään uskaltanut antaa surun tulla kaikella voimalla. Pelkäsin, että se ottaa minusta vallan. Onneksi minulla on hyvä parisuhde lasten isän kanssa ja yhdessä kävimm asiaa kuitenkin iltaisin läpi ja sain suruani itkeä. Eli en täysin ole asiaa jättänyt työstämättä.



Uskon, että takaiskut kuuluvat elämään, eikä lasten saaminen ole mitenkään itsestäänselvää. Oman kuolevaisuuden kohtaaminen silmästä silmään oli kuitenkin kammottava kokemus. Ei itseni takia, vaan siksi, että lapseni olisivat jäänet äidittömiksi. Se oli ehkä koko kokemuksen aikana kamalin ajatus, joka tykytti päässäni leikkaussaliin saakka.



Hyvää ja onnellista odotusta myös muille!



T: Ap

Sinullahan on enää 2 kk laskettuun aikaan. Jos jotain olisi mennäkseen pieleen, niin se voisi yhtä hyvin tapahtua nyt TAI 2 kk:n kuluttua.



Minä ostin pinnasängyn rv 17 ja vaunut rv 24. Nyt rv 26.

Lapsethan kyllä aistivat tunteet. Kyllä pienillekin lapsille pitää puhua surusta. Lapset alkavat helposti syyttämään itseänsä ja ottavat vastuuta vanhempien hyvästä tuulesta.

Sinullahan on enää 2 kk laskettuun aikaan. Jos jotain olisi mennäkseen pieleen, niin se voisi yhtä hyvin tapahtua nyt TAI 2 kk:n kuluttua.

Minä ostin pinnasängyn rv 17 ja vaunut rv 24. Nyt rv 26.

Tietenkin ymmärrän kaikki faktat. En ole tyhmä. En aktiivisesti usko vaunujen oston tuovan minulle huonoa onnea, alitajunta vain laittaa ajatuksia päähäni.

Ehkä jotenkin syytän kuitenkin itseäni siitä, että edelliskerralla kaikki meni päin mäntyjä. Tiedän, etten tehnyt mitään väärin ja sen, ettei kohdunulkopuoliseen voi edes itse vaikuttaa. Kuitenkin tuntuu siltä, etten ole ansainnut vielä onnea tästä vauvasta. Että pilaan koko jutun hehkuttamalla liikaa.

Tiedän, että tämä kuulostaa täysin absurdilta, se on sitä myös omissa korvissani. En kuitenkaan voi ajatuksilleni mitään.

Ja siihen vielä, että tästä olisi pitänyt puhua pienten lasteni kanssa, niin edelleen sanon, etten tiedä miten olisin sen tehnyt. Toki sanoimme, että äiti on vähän allapäin ja kaipaa lepoa. Eivät lapset mielestäni sitä kyllä ymmärtäneet. Toisaalta olen onnellinen siitä. En kokenut luonnolliseksi selittää pienilleni kuolleesta elämänalusta.

Toivottavasti eivät saaneet traumoja :) Kaikkea ei osaa aina tehdä oikein äitikään. Enkä minä itsekään ole traumatisoitunut sen pahemmin, huomaan vain, että asia on vielä arka ja saa minussa aikaan nyt vauvaa odottaessa uudenlaisia ajatuksia ja tunteita.

T: Ap

Itse kysyin aikanaan lastentarvikeliikkeestä, että mitä tehdään, jos vauvaa ei tulekaan. Myyjä sanoi ystävällisesti, että ottavat vaunut takaisin ja palauttavat rahat.



Nuo tunteet kuuluvat loppuraskauteen ja mulla kummassakin raskaudessa se on alkanut viikolla 30 ja päättynyt synnytykseen. Ilmeisesti hormoonit alkavat hyrrätä ja tekemään äidistä herkkävaistoisen ja vähän pelokkaan. Niitä ominaisuuksia tarvitaan sekä loppuraskaudessa ja varsinkin vastasyntynyttä hoitaessa.



Älä syyllistä itseäsi tuntemuksistasi, se on tärkeintä.

Vanhempani yrittivät kymmenen vuotta lasta ennen kuin tärppäsi. Sitä ennen olivat kokeneet useita keskenmenoja, pari kohdun ulkopuolista raskautta ja yhden kohtukuoleman. Äitini oli niin taikauskoinen sitten minun kohdallani, että ainoa asia jonka hankki raskausaikana oli muutama äitiysvaate. Oli siinä sitten isällä kiirehtimistä, kun äiti ja vauva kotiutuivat :)

Asioilla on aina kummallinen tyyli järjestyä ihan omalla painollaan, kun ei turhia stressaile.

Koita nauttia nyt olostasi, raskaus on kuitenkin aina niin ainutkertainen kokemus! :)

11#