Kertokaas lastenne hauskoja kommentteja teille?

"sitten kun minä kasvan isosiskoksi,minä osaan viheltää ja saan rintsikat" :)))

nää on ihania :)

syötiin päivällistä, ja 3-vuotias poikamme alkoi keskustella joulusta ja joulupukista. Totesin jotain ympäripyöreää, että joulupukki on sellaista joulun satua. Poika siihen, että ei kun joulupukki on oikeasti olemassa, koska kävi meillä viime jouluna. No, itse en haluaisi hirveästi vahvistaa lapsen uskoa pukkiin, mutta en nyt vielä noin pienelle viitsi kertoa "karua" totuuttakaan. Käännyin sitten miehen puoleen ja sanoin, että minä en nyt tästä joulupukista osaa kertoa enempää, iskä voisi jatkaa. Lapsi totesi: "Äiti, jos annat keksin, niin menen ihan sanattomaksi, en puhu enää."

3-v tyttömme ei osaa vielä r-äännettä sanoa. Puhuttiin aiheesta ja hän vaan tokaisi, että "Sitten kun olen iso, niin osaan sanoa sen, minkä osaan sanoa.".

Aika selkeetä =)

ja ajettiin lehmien ohi. Juteltiin siinä sitten kuinka ihmiset juo lehmistä tulevaa maitoa. 5-vuotias poikani ihmieissään:"tuleeko noiden lehmien pippeleistä tosiaan maitoa?" Oli ihan oikeesti luullut utareiden olevan pieppeleitä ja luuli lehmien pissaavan maitoa:) Sama 5-vuotias ihmetteli isin kanssa saunottuaan, että tuleeko kaikille miehille aikuisena noin iso ja kummallisen näköinen pippeli.

3-v tyttömme ei osaa vielä r-äännettä sanoa. Puhuttiin aiheesta ja hän vaan tokaisi, että "Sitten kun olen iso, niin osaan sanoa sen, minkä osaan sanoa.". Aika selkeetä =)

poika vastasi. "Äiti, sä alat tulla vanhaksi"

tyttäreni oli kysynyt viikonloppuna isältään, että onko se naimisissa äidin kanssa. Mieheni oli sitten sanonut, että kyllä on äidin kanssa naimisissa.



4v sanoi: mutta isi, ethän sä voi olla naimisissa, kun sä olet tässä mun kanssa!!

Ei ehkä yhtä hauska juttu mutta meidän 2-vuotias on käynyt nyt pitkin talvea lääkärillä milloin minkäkin pikkuvaivan takia. Osa lääkäreistä (päivystävät vaihtuvat vähän väliä) on todella mukavia, osa taas...no joo. :/ Kerran oltiin taas kerran vähemmän mukavalla lääkärillä ja jopa meidän leijonapoika puhkesi itkuun tylyn lääkärin takia. Aika kauan sai lohdutella jälkeenpäin ja asia askarrutti selkeästi myöhemminkin. Noh, sitten pojan esinahka tulehtui ja taas oli varattava aika. Kerroin asiasta pojalle, joka alkoi itkemään huutoitkua kauhuissaan ("EI LÄÄKÄRI!!EIIIIIIIIII!!!!!") joten yritin selittää että muistatkos, OSA lääkäreistä on ihan kivojakin. Ei auttanut. Sitten itse päivystyksessä poika kysyi mitä me siellä teemme ja kerroin että odotamme vuoroamme lääkärille. Sama järkyttynyt huuto alkoi taas ja poika yritti juosta karkuun. En keksinyt enää muuta kuin sanoa että "tämä ei ole se sama lääkäri, tämä on...ööh..lääkäri, joka hoitaa pippeleitä!" Pojan ilme rauhoittui ja kun lääkäri sitten kutsui meidät sisään, poika pysähtyi juuri ennen ovea, osoitti isokokoista mieslääkäriä ja totesi kirkkaalla äänellä että "PIPPELILÄÄKÄRI"...eihän odotushuoneessa ollutkaan kuin 20+ ihmistä ;).



Myöhemmin päiväkodissa kyseltiin onko joku kosketellut poikaamme sopimattomasti vai mistä on kyse, kun toinen ylpeänä hihkuu "pippelilääkäriä". :DD