Vääristynyt ajatusmaailma adoption suhteen monella.
Kamala loukkaus adoptoituja ja adoptiovanhempia kohtaan olettaa, että kaikilla adoptoidulla on onneton elämä.Kun ja jos lapsi sitten aikuisuuden kynnyksellä menee sitä biologista äitiä tapaamaan. Ei siellä sanota että sait alkusi kännisekoilusta. Asiat voi kertoa sivistyneestikin. Toki se adoptoidulle on vain helpompi hyväksyä asia, kun ymmärtää ettei biologisilla vanhemmilla ollut edellytyksiä häntä pitää. Sama juttu sijoitettujen lasten kohdalla. Aikuiset ihmiset lyövät lapselle leiman otsaan: Pakkohan tuolla on olla jotain pahasti vialla. Järkyttävää, että ihmisen elämän lopettamista (raskauden keskeytystä) pidetään parempana vaihtoehtona kuin sitä, että lapsi saisi elää elämänsä rakastavassa perheessä.
Kommentit (9)
Suomalaisia lapsia adoptoidaan perheen ulkopuolelle niin vähän, että tuohon ei juurikaan törmää.
Itselläni päällimmäinen ajatus adoptioon tulevasta suomalaislapsesta on se, että tämä on teinivanhempien lapsi. Seuraava sitten lastensuojelutapaus, ja sekään ei tarkoita välttämättä mitään huumesekoilua, pää voi pettää muustakin syystä.
Adoptoidun lapsen mahdollisuus saada paljon rakkautta ja hyvä alku elämälle voisi olla mielestäni paljon suurempi, kuin monen omien vanhempiensa kanssa kasvavan. Adoptiota hakevat vanhemmat tutkitaan tarkoin, siis elämäntilanteet ja kyvyt hoitaa lasta, ja heillä on yleensä kova kaipuu saada lapsi. Monethan adoptoidaan ihan vastasyntyneenä, ei siinä kovin suuria tunne-elämän kolhuja kerkeä saamaan.
täällä viimeaikoina olleissa aborttikeskusteluissa, että aborttia pidetään inhimillisempänä vaihtoehtona kuin adoptiota. Ainakaan minun tuntemistani adoptoiduista ihmisistä ei yksikään ole sanonut, että voi kunpa äitini olisi tehnyt abortin sen sijaan, että antoi minut adoptoitavaksi.
Niiden lasten tarinoita jotka joutuu prostituutioon tai pakkotyöhön ilman mitään oikeuksia kuuleekin harvemmin kun lapset ei näitä saa kerrottua.
Itselläni adoptiotausta eikä ole elämä ollut kovinkaan helppoa eikä kasvattiperhe mikään malliesimerkki hyvästä kasvattiperheestä. Vaikka olinkin muutaman kuukauden ikäinen kun minut adoptoitiin niin kyllä niitä tunne-elämän kolhuja ehti siinä ajassakin tulla ihan riittämiin. Valtaosa adoptoiduista kärsii hylätyksi tulemisen pelosta vaikka se kasvattiperhe olisikin ollut hyvä ja rakastava. Monta kertaa todellisuus ei olekaan ihan niin idyllinen kuin päälle päin näyttää.
ajatusmaailma, ettei tajuta minkalainen tragedia adoptioon antaminen on vauvan synnyttäjälle. Kuvitellaan että orkesterin soittaessa helpottuut äiti ojentaa kiitollisena vauvan onnellisille vanhemmille. Todellisuudessa siitä tulee ihmiselle elämänpituinen suru ja syyllisyys. Kyllä abortti oli varmasti monessa tapauksessa niin paljon pienempi paha.
täällä viimeaikoina olleissa aborttikeskusteluissa, että aborttia pidetään inhimillisempänä vaihtoehtona kuin adoptiota. Ainakaan minun tuntemistani adoptoiduista ihmisistä ei yksikään ole sanonut, että voi kunpa äitini olisi tehnyt abortin sen sijaan, että antoi minut adoptoitavaksi.
Niiden lasten tarinoita jotka joutuu prostituutioon tai pakkotyöhön ilman mitään oikeuksia kuuleekin harvemmin kun lapset ei näitä saa kerrottua.
nämä tuntemani adoptiolapset (suurin osa nykyisin aikuisia tosin) ovat tietenkin suomalaisia (osa adoptoitu kylläkin ulkomailla). Kyllähän maailmassa varmasti joutuu adoptiolapsia huonoihin oloihin (ja valtaosa huonoissa oloissa elävistä lapsista ei ole adoptiolapsia), mutta tuskin kuitenkaan suomalaisen äidin kännivahingoista lapsiprostitoituja tulee.
täällä viimeaikoina olleissa aborttikeskusteluissa, että aborttia pidetään inhimillisempänä vaihtoehtona kuin adoptiota. Ainakaan minun tuntemistani adoptoiduista ihmisistä ei yksikään ole sanonut, että voi kunpa äitini olisi tehnyt abortin sen sijaan, että antoi minut adoptoitavaksi.
Niiden lasten tarinoita jotka joutuu prostituutioon tai pakkotyöhön ilman mitään oikeuksia kuuleekin harvemmin kun lapset ei näitä saa kerrottua.
nämä tuntemani adoptiolapset (suurin osa nykyisin aikuisia tosin) ovat tietenkin suomalaisia (osa adoptoitu kylläkin ulkomailla). Kyllähän maailmassa varmasti joutuu adoptiolapsia huonoihin oloihin (ja valtaosa huonoissa oloissa elävistä lapsista ei ole adoptiolapsia), mutta tuskin kuitenkaan suomalaisen äidin kännivahingoista lapsiprostitoituja tulee.
Suomessa harvemmin tarvitsee lastansa antaa adoptoitavaksi kun täällä yhteiskunta tulee todella paljon vastaan. Ehkä liikaakin kun katsoo huostaanottojen määrää.
Joskus kyllä voi ajatella muitakin kuin itseään. Vaikkapa sitä, että yksi ihminen menettää elämänsä sen takia, ettei äitiparalle vaan jää traumoja adoptiosta.
täällä viimeaikoina olleissa aborttikeskusteluissa, että aborttia pidetään inhimillisempänä vaihtoehtona kuin adoptiota. Ainakaan minun tuntemistani adoptoiduista ihmisistä ei yksikään ole sanonut, että voi kunpa äitini olisi tehnyt abortin sen sijaan, että antoi minut adoptoitavaksi.