Mitä sinä olisit tehnyt tässä tilanteessa?
Mies kävi tänään heti aamusta kuntosalilla, viipyi siellä parisen tuntia. Sitten tuli kotia, mutta kääntyi kotiovelta lähes välittömästi, koska kotona oli vielä sotkuista. Lähti siis hyvinkin hermostuneena...Saapui sitten muuutaman tunnin päästä ja kaikki oli niin ihanaa pusipusi halihali...Kotona oli siis sitten siistiä. Lopunpäivää hän ei mitään oikeastaan tehnyt, odotteli vain tietokoneella, että olen saanut lapset nukkumaan. Sitten kun olin saanut lapset nukkumaan, minun olisi pitänyt laittaa itseni kauniiksi (meikit jne.)ja viettää romanttista iltaa. Minä pimahdin sitten siinä vaiheessa. Koko päivän olin siivonnut, tiskannut, imuroinut, pessyt lattioita jne., hoitanut lapsia, syöttänyt heidät, selvitellyt riitoja, hoitanut iltapesut ja nukuttanut heidät...Mihinkään tähän mies ei osallistunut. Koko päivän olin selvinnyt ilman miestä, niin suutuksissani sitten sanoin, että pärjään loistavasti yksin lasten kanssa. Mihin minä miestä tarvitsen? Ja haluan hetken itselleni. Tähän mies loukkaantui kovasti. En siis mennyt laittamaan meikkejä jne., vaan aloin katsoa elokuvaa. Mies hermostui/loukkaantui tästä. Hän muisti mainita, että laitan kyllä töihin meikkejä, vaikka olisin kuinka väsynyt.
Yleensä aina olen selvittämässä erimielisyyksiämme, mutta nyt päätin, että en ala anelemaan anteeksi tms. Mies on nyt se, jonka pitää "nöyrtyä".
Mitä mieltä olette?
Kommentit (19)
Esim. kertonut miehelle, että en jaksa hoitaa kotia ja lapsia yksinäni, kun kerran toinenkin vanhempi on samassa taloudessa.
miehille, vaikka ei meillä nyt ihan noin paha tilanne ole. Mutta kyllä meilläkin mies on sellainen, että jos jää lasten kanssa kotiin, silloin vain ON niiden lasten kanssa. Ei esim komenna niitä, että ei saa viedä leluja olkkariin. Jos jää heti aamusta, ei voi tietenkään petata sänkyjä. Jos tiskikone täynnä, ei voi laittaa käymään, jos puhtaita, ei voi laittaa kaappiin. Ei siis itse tee yhtän mitään muuta jos katsoo lapsia. Sitten kun minä tulen kotiin, mies heittää vapaalle ja mun on katsottava lapset, laitettava ruokaa, pestävä pyykit ja narulle kuivumaan, tyhjennettävä / täytettävä tiskokone, petattava sänky, siivottava lelut paikoilleen jne...'
Ihan tyypillistä miehelle että pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. En voisi kuvitellakaan, että jos mies jäisi koko päiväksi lasten kanssa, hän saisi esim käytyä kaupassa, tehtyä ruokaa ja siivottua kodin (petaus, pyykit, astiat, lelut). Ei, hän vain katsoisi niitä lapsia ja koti olisi kuin pommin jäljiltä.
Meillä kyllä mies siis osallistuu kotitöihin, mutta vain silloin jos minä katson lapsia. Tai jos katsoo lapsia, niin ei sitten tee kotitöitä. En kyllä tajua miten kukaan voi olla noin putkiaivo, mutta en olekaan mies ;)
vaan laiskuudesta, itsekkyydestä ja omasta mukavuudenhalusta.
Omalla miehelläni oli tänään vuoro herätä aiemmin lasten kanssa, että minä saan nukkua, ja kun minä heräsin, oli lastenhoidon lisäksi leivottu kakkupohja ja pesty pyykit.
En ymmärrä, miksi miehiltä pitäisi odottaa vähemmän kuin odotatte naisiltakaan. Tietysti, jos ajattelette, että miehet ovat miehiä, laiska mies käyttää sitä hyväkseen, ja esittää avutonta, mutta ap:n miehen käytös on todella törkeää.
Eli mieheni heräsi lasten kanssa aamulla ja minä sain nukkua. Olivat leikkineet, siivoilleet ja lähtivät ulkoilemaan... Tosin kysyin kyllä, että haluaisiko että nousen, koska hänelle tehtiin toissapäivänä vasektomia ja on vielä kipeä... Sanoi, että haluaa puuhata aamun lasten kanssa :).
Myöhemmin päivällä teki pyykkihuoltoa, leipoi pizzaa lasten kanssa ja siivosi keittiön :).
mä en tollasen paskiaisen kanssa ainakaan olisi, mutta sä olet tietenkin katellut sitä jo vuostolkulla eiks je ?
Mä heitin tollasen paskan pihalle 3kk jälkeen enkä ole katunut.
jäin aamulla nukkumaan ja mies nousi lasten(3kpl)kanssa. Kun mä heräsin mies oli laittanut lohikiusausta ja mulle aamupalan valmiiks. Meillä mies kyllä tekee osansa kotona. Enkä viittis kattoakaan ap:n miehen tyylistä miestä. Ihme touhua:(
Mutta että pyytää laittautumaan kauniiksi ja meikkaamaan illalla, siis täh!!! Se on pakko olla vitsi. Tuntuisi tosi hassulta, jos meillä olisi vaikka jotain aikuisten kivaa illalla tiedossa saunan jälkeen ja täytyisi sitä varten meikata..
Jos sillä oli joku päiväkahviviritys? Koska kuullostaa todella oudolta pyytää vaimoaan meikkaamaan illalla.
Todellakin itsekäs ja laiska, ja vielä kehtaa loukkaantuakin tuohon päälle... En katselisi tuollaista.
piika ja patja. Istuta se pöydän ääreen ja selvitä miltä susta tuntuu, kun mies ei mitenkään osallistu, mutta odottaa palveluja kuin olisi täysihoitolassa geishan kanssa. Paitti että sä olet ilmainen.
ap:n puolella.
Oliko eka kerta kun mies käyttäytyy tuolla lailla? Siinä tapauksessa voisi ehkä mennä puolitiehen vastaan, mutta selvittää miehelle, missä meni sun mielestä vikaa.
JOs on koko ajan samanlainen...Mykkäkoulu on terrorisointia ja lapsellista oli se sitten teistä kumpi vaan(heh, mä tiedän kun mä sorruin siihen joskus otekin.) Teidän joka tapauksessa on puitava läpi toi tilanne ja jos sorrutte aina samanlaiseen pattitilanteeseen, niin selvittää miten niitä vois tulevaisuudessa välttää.
Ei avioliiton kuulu olla voimanmittelöä ja henkistä taistoa siitä kumpi on oikeassa, kumman kuuluu antaa periksi ym. Ei se myöskään kuulu olla niin että toinen vaatii toiselta jotain mitä toinen ei halua. Kompromissi ja kaupanteko taitaa olla päivän sana.Ei että sä vaadit miestä siivoomaan tms. "luonnolleen vastaista" (jos kerran olet mennyt naimisiin miehen kanssa joka kotitöihin ei osallistu) tai että mies vaatii sulta parasta päälle tollasen työrupeaman jälkeen. Ruvetkaa tinkimään.
En vaan tiedä miten saada "kovapäinen" vastapuoli tulemaan tahtomatta puoliväliin vastaan. Ehkä olen muutenkin jäävi vastaamaan, koska oma avioni päätyi eroon. Ei ollut kiva aina hengailla yksin siellä puolimatkassa ja ottaa sieltäkin vielä askelia eteenpäin.
Sä annoit mennä tilanteen liian pitkälle - oikeastihan sun pitäis nyt miehen kanssa puhua siitä, miten jaatte kotityöt uudelleen. Teillä on epäreilu tilanne, ja jos se ei korjaannut, sä olet jatkuvasti pettynyt mieheesi ja etäännytät itsesi hänestä.
alkaa sillä, että jaetaan miehen kanssa tehtävät. (Lapsi on vielä niin pieni, ettei voi osallistua.) Kumpikaan ei siis voi lähteä siivousta pakoon.
sekä minä että mieheni olemme vissiin sitten putkiaivoja :). Yleensä toinen vahtii lasta (joka kyllä on vielä vasta vauva) ja toinen tekee kotitöitä. Silloin, kun toinen on yksin vauvan kanssa ei kumpikaan oleta, että tekisi samalla kotitöitä...
miehille, vaikka ei meillä nyt ihan noin paha tilanne ole. Mutta kyllä meilläkin mies on sellainen, että jos jää lasten kanssa kotiin, silloin vain ON niiden lasten kanssa. Ei esim komenna niitä, että ei saa viedä leluja olkkariin. Jos jää heti aamusta, ei voi tietenkään petata sänkyjä. Jos tiskikone täynnä, ei voi laittaa käymään, jos puhtaita, ei voi laittaa kaappiin. Ei siis itse tee yhtän mitään muuta jos katsoo lapsia. Sitten kun minä tulen kotiin, mies heittää vapaalle ja mun on katsottava lapset, laitettava ruokaa, pestävä pyykit ja narulle kuivumaan, tyhjennettävä / täytettävä tiskokone, petattava sänky, siivottava lelut paikoilleen jne...'
Ihan tyypillistä miehelle että pystyy keskittymään vain yhteen asiaan kerrallaan. En voisi kuvitellakaan, että jos mies jäisi koko päiväksi lasten kanssa, hän saisi esim käytyä kaupassa, tehtyä ruokaa ja siivottua kodin (petaus, pyykit, astiat, lelut). Ei, hän vain katsoisi niitä lapsia ja koti olisi kuin pommin jäljiltä.
Meillä kyllä mies siis osallistuu kotitöihin, mutta vain silloin jos minä katson lapsia. Tai jos katsoo lapsia, niin ei sitten tee kotitöitä. En kyllä tajua miten kukaan voi olla noin putkiaivo, mutta en olekaan mies ;)
vaan laiskuudesta, itsekkyydestä ja omasta mukavuudenhalusta.
Meillä mies oli alkuun samanlainen, kun ensimmäinen lapsi syntyi, osallistui hyvin vähän kotitöihin. Omat harrastukset (tietsikka) kiinnostivat eniten. ERäänkin kerran otettiin yhteen.
Jossain vaiheessa tajusin etten voi koskaa muuttaa miestäni. Että itse voin vaan muuttua.
Aloin myös ottaa tavaksi et kun meni hyvin ja meillä oli kivaa yhessä niin puhuin epäkohdista (töitten jakamisesta) meidän suhteessa ja puhuinkin suoraa, ei mitää kiertelyjä.
Pikku hiljaa alkoi myös miehessä tapahtua muutosta.
nykyään ollaan suurperhe ja mies on erittäin aktiivinen. Leipoo, kokkaa, tiskaa jne. Annan hänen itse hoksata mitä vois tehä, en pakota enkä pyydä. Ihan oma alotteinen on.
Olen todella tyytyväinen etten eronnut silloin esikoisen aikaan ja jaksoin odottaa. Ja voihan seki olla että mies on pikku hiljaa kasvanut aikuiseksi, isäksi.:)
Meillä on alusta asti ollut aivan selvää, että molemmat hoitaa lasta ja tekee kotitöitä. Jos ei mies oma-aloitteisesti tätä tee, niin huomautan heti. Minä en periaatteestakaan ala vaimoksi, joka hoitaa KAIKEN. Enkä opeta lapselleni, että vain äiti hoitaa lapsia. Se on isän tehtävä yhtälailla. Joten minä laittaisin kyllä miehen ruotuun! Ja tuo, että pitäisi vielä meikata ja viettää romanttista iltaa... pyh mikä lapsellinen moukka.
Se on vanha ja totuudenmukainen fakta.
Itsekäs ja laiska.