Lue keskustelun säännöt.
Tulipas paha mieli, kun taas kaveri perui kyläilyn... :/
29.11.2009 |
Olen ollut kotiäitinä pitkään ja entiset ystävät on niin kiireisiä, että olen nähnyt todella harvoin ketään aikuista. Mieheni on rohkaissut, että ehkä ne ajattelee, etten pääse minnekään eikä siksi pyydä mihinkään ja on rohkaissut pyytämään reilusti kylään. No, olen viime viikkoina pyydellyt useampaa ihmistä kylään (kukaan ei ole kerennyt) ja tänään piti erään kaverin tulla (ei ole käynyt meillä ennen), leivoin ja siivoilin ja odotin innolla että kerrankin saa seuraa. Ja tunti siitä kun hänen olisi pitänyt saapua tulikin viesti, ettei kerkeäkään :/ . Ei kai sille mitään voi, mutta voi että on nyt typerä olo kun leivonnaiset ja kahvikupit on pöydällä ja olen täällä yksinäni ja lapsi nukkuu :(
Kommentit (23)
Mutta lapsettomana, työssäkäyvänä ihmisenä ihmettelen, että mistä olette saaneet päähänne, että juuri me emme tulisi kylään?
Käyn mielelläni lapsia saaneiden ystävieni luona kylässä. Kutsun heitä myös omaan kotiini.
Usein taas juuri he peruvat tulonsa viime tingassa,kun tulee kaikenlaisia erikoisia syitä, kerran esim. lapselle ei löytynyt toista lapasta mistään ja ulkona oli liian kylmä ja olisivat halunneet tulla kävellen eikä autolla, mutta eivät voineet tulla sitten ollenkaan..
Olin varsin huuli pyöreänä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä valittavat, että ovat yksinäisiä kotiäiteinä? Asuvatko kaikki maaseudulla, jossa pitkät matkat, tämän ymmärränkin. Mutta luulis, että edes jokunen pk-seudulta ja isoimmista kaupungeista kirjoittelisi, joissa kontakteja syntyy väkisinkin mikäli itse kaipaa ja sitä haluaa.
Itse olen ollut lasten välissä töissä miehen hoitaessa esikoista ja paljon vaikeampaa se sosiaalisen verkoston (jos työkavereita ei lasketa) ylläpitäminen silloin oli. Nyt tuntuu, ettei päivät riitä, että ehtisi kaikkia nähdä. Onko tämä siis luonteesta, asuinpaikasta vai halukkuudesta kiinni? Itselläni suurin osa ystävistäni on opiskeluajoilta, joiden kanssa on samaan aikaan saatu lapset, yksi lapsuudenystävä ja kolme tuoreempaa "puistokaveria" joiden kanssa juttu lähti siitä, kun esikoiset ovat samanikäisiä..
kova homma siivota jne kun kutsuu vieraita