Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ota ihan hirveitä paineita lasten hoidosta ja kasvatuksesta
28.11.2009 |
Pelkään olevani jotenkin huono vanhempi, vaikka parhaani yritän ja kaikkeni haluan lasteni eteen tehdä. En ole masentunut, mutta jotenkin vaan en osaa ottaa rennosti lasten kasvatusta. Aina ajattelen että pitäisi olla jonkin toisenlainen ja tehdä sitä ja tätä, ja pelkään että lapseni kärsivät. Ja jos heillä on jokin ongelma niin stressaannun siitä ja syytän itseäni että se johtuu minusta kun olen ollut niin huono äiti. On paljon asioita joissa koen onnistuneeni lasten kanssa mutta on niin paljoon asioita joissa stressaan. Varmaan syynä on sekin että isovanhemmat ja muu suku on kaukana, joilta voisi saada tukea ja jotka voisivat ottaa myös vastuuta lapsista. Tuntuu että vanhemmat ovat vain ainoat aikuiset heille ja siksi paineet ovat isommat.
Aina myös mietin että päiväkodin hoitajat pitää varmasti minua tosi huonona äitinä ja opettajat myös. Ja otankin palautteen siksi usein raskaasti.
Miksi en osaa ottaa rennommin tätä?? Jos edes yhdestä lapsesta kasvaisi normaali niin luottaisi itseensä ja nuorempien (2 kpl) asioita ei niin sressaisi. Vaadin itseltäni ihan hirveästi.
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että huolehdit noin paljon, todistaa, että suhtaudut vanhemmuuteen vakavasti ja velvollisuudentuntoisesti eli olet paras mahdollinen äiti lapsillesi. Just relax!
itsekin otin paineita alussa, mutta kyllä se realismi löytyy- pääasiasas että on ruokaa ja tasapainoista arkea- unta ja ulkoilua ja puhtaat vaatteet
relaa ap
lastenhoitajia voi palkata mll:stä kuluineen 10 e/ tunti niin pääset yksin kahville tai kirjastoon
otan ihan kauheita paineita nimenomaan tästä äitinä onnistumisesta. Työelämässä ja opiskeluissa en ikinä ollut näin paineissa, vaikka toki sielläkin aina parhaani pyrin tekemään.
Olen miettinyt tätä paljon ja puhunut tosi monen ihmisen kanssa tästä, ja olen löytänyt myös syitä tähän.
- mun oma äitisuhteeni on tosi huono, äitini on alkoholisti ja minä huostaanotettu lapsena, 8v asuin lastenkodissa -> ei mallia hyvästä äitiydestä, mutta malli siitä, mitä hyvä äitiys EI ole
- edellisestä johtuen pyrkimys olla aivan päinvastainen äiti kuin omani, eli superäiti -> kohtuuttomat vaatimukset itselle
- nuorena äidiksi tulo, ympäristön paineet, suoranainen haukkuminen ("pilaat omas ja lapses elämän kun noin nuorena lapsen saat, ethän sä osaa sitä hoitaa ja kasvattaakaan"), huolehtiminen ja säälittely ("voi sua ressukkaa, miten sä oikein nyt pärjäät kun opiskelutkin kesken")
- tukiverkostojen pienuus, pitkälti ainoa palaute, jota äitiydestäni saan, on se, mitä lapseni antavat, ja uhmaikäinen esikoiseni se vasta kiitollinen lapsi onkin -> kun lapsi valittaa milloin mistäkin, helposti alan kuvitella, että lapsi jotenkin kärsii siitä, ettei aina saa mitä haluaa, mikä tarkoittaa sitä, että olen huono äiti
Tietysti pitäisi itsestään löytää se tietynlainen varmuus, että olen riittävän hyvä äiti tällaisena, mutta kyllä se vaan tekee hunajaa itsetunnolle ja korville, kun joskus saa kehuja ja positiivista palautetta ihan ventovierailtakin. Aiemmin syksyllä eräs äiti perhekerhossa tuli aivan yllättäen kertomaan, miten minä olen hänestä aivan mielettömän antaumuksellinen äiti, ja miten hänelle tulee aina kauhean hyvä mieli minut ja lapseni nähdessään, ja tästä tuli kyllä minullekin todella hyvä mieli. Samoin pari päivää sitten, kun esikoiseni lauleskeli bussissa jotakin itse sanoittamaansa lorua, ja eräs nainen totesi hymyillen, että "sulla on kyllä sitten aivan ihana tyttö." Mulle ainakin on liian tyypillistä kuvitella joka ainoan ihmisen kauhistelevan mua ja mun äitiyttä, koska ne yleisimmät kommentit mitä saan, ovat juuri sitä että ventovieraat tulevat kauhistelemaan minua ja etenkin nuorta ikääni, ja miten lapsillani on kamalaa sen vuoksi. Usein minut myös oletetaan yh-äidiksi juuri nuoruuteni vuoksi.
Ja selvyyden vuoksi, esikoiseni sain 20-vuotiaana, nykypäivänä olen 24-vuotias kahden lapsen äiti. Ilmeisesti minulle on siunaantunut sukuni naisten taipumus näyttää ikäistään nuoremmalta, ainakaan ihmiset eivät usein tunnu uskovan, että olisin vielä edes täysi-ikäinen. Enkä tosiaan ole yh-äiti.
Oletin että heti tulee jotain "mene hoitoon" kehoituksia, mutta ehken niin kummajainen sitten olekaan.
Tosiaan relata pitäisi mutten osaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai joistakin itseä vaivaavista ongelistä varmaan johtuu tuo kasvatusstressi.Tunnistan itsessäni saman mut olen myös alkanut rentoutua.
Onko yh-äitiys kuin kirous?Monesti viesteistä saa sen kuvan kuin heitä pidettäisiin huonompina.Kertokaa yh-vanhemmat.Tai eroaminen ylipäätään?Itse en ole kumpaakaan mutta tuli meleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tuntuu, että ihmiset suhtautuvat siten. Ainakin minä koen, että koska olen 24-vuotias kahden lapsen äiti, ventovieraat kokevat asiakseen tulla kertomaan miten kamalaa se on, ja että olen varmasti yh-äiti, jolla lapsilla on eri isät ja joka tekee lapsia yhteiskunnan tukien toivossa ettei tarvitsisi mennä töihin.
Ei musta olisi mikään kirous olla yh-äiti tai eronnut, mutta olen kyllä iloinen, etten ole kumpaakaan. Ihan jo siksi, että lapsillani on älyttömän hyvä isä, ja minulla älyttömän hyvä mies, jota rakastan. Mutta olen minä iloinen siitä siksikin, ettei ainakaan yksikään arvostelija pääse sanomaan, että "no mähän sanoin, kyllähän mä tiesin".
- se 24-vuotias 2 lapsen äiti, jolla oli pitkä lista mahdollisista syistä :)
Ajttelin, että stressi lasten kasvatuksesta voi johtua, jos kokee jotenkin ulkopuolelta jatkuvasti paineita, että pitäisi näyttää, että pärjätään.Syy voi olla monenlainen.Ei mitenkään yh tai ero ainoastaan. Itse koen, että huono taloudellinen tilanne vaikuttaa mun paineisiin kasvattaa lapsista "kunnollisia" ja käytöstavat osaavia. Haluan olla hyvä äiti, vaik ei ole taloudellisesti vimpan päälle tarjota lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luin just jostain naistenlehdestä, että vanhemmuudesta ottavat eniten paineita ne, joilla on huono itsetunto tai joilla on kohtuuttomat vaatimukset omalle vanhemmuudelle.
Koittaisit ap olla hiukan armollisempi itsellesi. Entä jos ajattelet, että olet riittävän hyvä äiti lapsillesi.
Mieti myös millaisen mallin opetat lapsillesikin. Aina pitää onnistua, koskaan ei saa mennä pieleen. Et kai toivo lastesi toimivan samalla tavalla kuin sinä.
huono itsetunto minulla on, sen myönnän
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin stressaan ihan älyttömästi äitiydestä, enkä tiedä miksi... varsinkin vanhimman kohdalla mietin koko ajan teenko asiat oikein ja jos on pieniä ongelmia, heti mietin mitä minä olen tehnyt väärin, keskimmäisen kohdallakin mietin johtuuko minusta koska lapsi on välillä erittäin kiukkuinen ja oli varsinkin vauvana kova huutamaan, nuorimman kanssa osaan ottaa rennosti enkä ainakaan vielä mieti tälläisiä asioita.
olen kauhean ankara itselleni ja mietin aina mitä pitäisi tehdä toisin ja toiminkohan nyt taas väärin missä milloinkin asiassa. en olisi uskonut että äitiys on NÄIN stressaavaa, vaikka on kyllä myös maailman ihaninta.
kovat on vaatimukset. oma lapsuus oli vähän sellainen ja tälläinen, iinpä jo kauan sitten päätin että omilla lapsilla on toisin ja nyt tämä yrittäminen menee jo yli. Tai oikeastaan on ollut ikävää huomata etten itse pysty paljon sen parempaan. Paljon yritän mutta väsytän itseni turhalla, vähempi riittäisi, pitäisi vaan olla läsnä ja ymmärtää ja tukea lapsia enemmän eikä järjestää jotain ohjelmaa koko ajan. esimerkkinä mainitsin.
Ja ei ole hyvä malli lapsille se tosiaankaan! Pitäisi sallia epäonnistumiset itselle, ja lapsillekin!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Että lapsesi arvostelee sinua? Niin hän tekee joka tapauksessa. Etenkin teininä. Ja aikuisena sitten taas kasvaa uuteen aikuinen-aikuinen-suhteeseen jos hyvin käy.
Vai naapurin tätikö se tuomari on? Vai kenties oma äitisi? Pitääkö niille kaikki asiat raportoida? Jos olet tehnyt jonkun mokan, so what, ensi kerralla paremmin, lapsesi ei todellakaan tule muistamaan yksittäisiä asioita, jotka "menivät pieleen". Ja sinä olet ainoa, joka tietää, miten elämä teillä menee. Kukaan ulkopuolinen ei sinua tarkkaile.