Lue keskustelun säännöt.
Poikaa kiusataan koulussa minun takiani :(
27.11.2009 |
Poikaa on nyt koko syksyn ajan kiusattu siitä että hänet saatetaan kouluun. Aiempina vuosina ei ole kiusaamista ollut.
Haluan varmistaa että pojalla on turvallinen koulumatka, matkalla on kuitenkin vilkkaan tien ylityksiä yms.
Kuljen siis pojan kanssa kouluun ja haen hänet sieltä pois. Olen nyt vauvan kanssa kotona niin aikaa on tähän ja samalla ulkoilen vauvan ja taaperon kanssa.
Harmittaa niin kovasti tämä kiusaaminen kun itse tavallaan olen syyllinen siihen. Mutta en halua päästää poikaa itsekseen kouluun, näen jo valmiiksi kaikki kauhukuvat auton alle jäämisistä jne.
Poikaa itseä nolottaa tämä kiusaaminen ja on kieltänyt minua ottamasta yhteyttä mihinkään. En oikein tiedä miten toimia tässä tilanteessa.
Kommentit (27)
Päästä se lapsi nyt jo itse kouluun... mieti nyt itse miten paljon olisi nolottanut. Minä kuljin tuon ikäisenä polkupyörällä kolmen kilometrin matkan suuntaansa, paljon kadunylityksiä ja hienosti meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallisuus ennen kaikkea. Täällä nyt palstailee niin paljon äitejä, jotka antavat jo 10-vuotiaittenkin hihhuloida ympäriinsä (ja sitten ihmettelevät kun joutuvat ongelmiin). Ole sinä vaan rauhassa hyvä äiti lapsellesi!!
Voi poikaraukka, jos ei ole! Ei ihme, että tulee vähän sanomista...
Miten heidät uskalletaan päästää yksinään koulumatkalle?
Ap, kyllä 11-vuotiaan pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa kulkea itsenäisesti.
Irrota jo se napanuora lapsesta ja opeta sille esimurkullesi liikennesääntöjä. Ei tee tollainen hyvää lapsen kehitykselle.
Ymmärrätkö ESIMURKKU, ei mikään pikku lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saata vain poika kouluun, jos haluat. Luota äidinvaistoosi!!! Turvallisuus ennen kaikkea. Täällä nyt palstailee niin paljon äitejä, jotka antavat jo 10-vuotiaittenkin hihhuloida ympäriinsä (ja sitten ihmettelevät kun joutuvat ongelmiin). Ole sinä vaan rauhassa hyvä äiti lapsellesi!!
http://www.huffingtonpost.com/2009/09/16/survivaball-new-yes-men-p_n_28…
Turvalisuus toki ennen kaikkea, mutta järki kädessä sentään. Maailma on jossakin määrin vaarallinen paikka - aina - ja jos sen antaa päästä niskan päälle, normaali elämä on mahdotonta. Tilanteessa, jossa äiti ei päästä 11-vuotiasta poikaansa ylittämään suojatietä itsenäisesti fobia painaa jo niskassa kuin täysikasvuinen gorilla. Neuroottinen vartiointi ja vastuullisuuden puute ovat kaksi eri asiaa.
Ja sitä paitsi: eikö lasta vahingoita myös se, ettei hän pääse harjoittelemaan normaalia elämää, kun vanhemmat voivat häntä siinä vielä tukea?
Vai eläisitkö sinä koko elämäsi pehmustetussa pallopuvussa, koska se on eittämättä turvallisempaa kuin vapaasti oleminen?
Näin neuvoo myös asiantuntijat "hukassa olevia" äitejä!
11-vuotias on jo niin iso, että yksin selviäminen on tärkeää ja se pitää sallia - kyllä nyt ennen yläastetta pitäisi äidin luottaa/lapsen oppia suojatiestä selviämiseen. Esimurrosikäisen jatkuva varjostaminen on jo aika inhottavaa holhoamista, joka varmasti heijastuu lapsen kaverisuhteisiin, itsetuntoon ja äidin ja lapsen väliseen suhteeseen. Mutta tottakai sen 11-vuotiaan pitää välillä myös saada olla ihan pentu ja hakea tukea vanhemmistaan vaikka samassa sängyssä nukkumalla.
Tosin pitkän päälle tuo ratkaisu käynee parisuhteelle. ;)
[/quote]