nolottaako sinua jos olet vailla koulutusta ja työtön?

On sellaisia, joita on helppo auttaa, jotka tosiaan yrittävät, ja heidän kanssaan on helppo sopia tukitoimista, ja numerot nousevat.



Sitten on niitä, jotka kaikista mahdollisista avuista huolimatta parhaimmillaankin vain makaavat pulpetin päällä ja mikään ei kiinnosta. Ei sellaisen lapsen päähän tietoa saa millään. Silloin ei auta kuin odottaa, että järki kasvaa, ja ihminen itse ymmärtää oppimisen tärkeyden, ja onneksi meillä sentään on iltakouluja, eli koulutien ei tarvitse loppua murrosiän lapsellisuuden takia.

On sellaisia, joita on helppo auttaa, jotka tosiaan yrittävät, ja heidän kanssaan on helppo sopia tukitoimista, ja numerot nousevat.

Sitten on niitä, jotka kaikista mahdollisista avuista huolimatta parhaimmillaankin vain makaavat pulpetin päällä ja mikään ei kiinnosta. Ei sellaisen lapsen päähän tietoa saa millään. Silloin ei auta kuin odottaa, että järki kasvaa, ja ihminen itse ymmärtää oppimisen tärkeyden, ja onneksi meillä sentään on iltakouluja, eli koulutien ei tarvitse loppua murrosiän lapsellisuuden takia.

Meidän pojan kohdalla ongelma ei olisi ollut omasta yrityksestä kiinni, mutta kun tilaisuutta ei ole suotu niin eipä ole tiennyt, mitä yrittäisikään. Kiitti vitusti sullekin tästäkin hyödyttymyydestä.

Se on ollut lapsen ja samalla sinun asia. Kolme vuotta on pitkä aika odottaa ihmettä.

Osaako lapsi edes puhua englantia, vai eikö ole oppinut mitään? Pärjäisikö suullisessa tentissä? Paljonko olette esim. yhdessä käyttäneet aikaa viikossa englannin harjoitteluun?

Millainen muuten on lapsesi lukihäiriö? Onko muutakin oppimisvaikeutta?

Niin että kerro nyt jumalauta jo joku sellainen terapia, minkä mä voin itse antaa lapselleni, että se oppii kolme väliinjäänytta luokallista englannin sanastoa?

ammattitaitoisten erityisopettajien puute. Nykyisellä kotipaikallani se ei ole ongelma, mutta aiemmin työskennellessäni pääkaupunkiseudulla, ei koko isossa koulussa ollut välttämättä yhtään pätevää erityisopettajaa. Koulu palkkaisi sellaisia mielellään, mutta niitä ei vain löytynyt. Eli sitten ei vain ole ketään, joka osaisi auttaa.

On sellaisia, joita on helppo auttaa, jotka tosiaan yrittävät, ja heidän kanssaan on helppo sopia tukitoimista, ja numerot nousevat. Sitten on niitä, jotka kaikista mahdollisista avuista huolimatta parhaimmillaankin vain makaavat pulpetin päällä ja mikään ei kiinnosta. Ei sellaisen lapsen päähän tietoa saa millään. Silloin ei auta kuin odottaa, että järki kasvaa, ja ihminen itse ymmärtää oppimisen tärkeyden, ja onneksi meillä sentään on iltakouluja, eli koulutien ei tarvitse loppua murrosiän lapsellisuuden takia.

Meidän pojan kohdalla ongelma ei olisi ollut omasta yrityksestä kiinni, mutta kun tilaisuutta ei ole suotu niin eipä ole tiennyt, mitä yrittäisikään. Kiitti vitusti sullekin tästäkin hyödyttymyydestä.

Töitä löytyy silti jos tahtoo. Eikä nolota pätkän vertaa :) Enemmän häpeän niiden puolesta jotka kuvittelevat maisterin papereiden tekevän heistä parempia ihmisä...

Minä tein lapset nuorena, kasvatan ne tiettyyn ikään ja nyt sitten lähden opiskelemaan ja sen jälkeen on paaaaljon vuosia tehdä töitä keskeyttämättä niitä lasten takia. Yhä alle 30v. olen ja kolme lasta. Yhtään ei ole hävettänyt sanoa että olen työtön(kotiäiti) jolla ei ole ammattia.

kirjoitin 1993 hyvillä papereilla, olin aina hyvä koulussa. Sen jälkeen koulu ei maistunut, juhliminen kyllä vuosien ajan. Olin hanttihommissa vuoteen 1998 asti, jolloin löysin alan, jossa olen ollut nyt 11 vuotta. Olisinpa käynyt aikanaan koulut, tosin tulevaisuudessa aion käydä, niin ei olisi täytynyt kaikkia niitä vaiheita käydä läpi. Mutta päihdeongelma, huonot parisuhteet ja ongelmien maton alle lakaiseminen veivät useamman vuoden "pois".



Mutta tosiaan työtön olen viimeksi 1998.

Kun se ei tosiaan sen lukihäiriön takia onnistu millään sellaisella menetelmällä, joka tavislapsiin toimii. Eli pänttäämisestä ei ole apua. Päntätty on kyllä. Paljonko viikosssa on käytetty aikaa ? No aika vaihtelevasti. VIimeisen kolmen vuoden ajan on pyritty siihen, että puoli tuntia joka päivä. VÄLillä menee enemmän, välillä on lomapäiviä. Yhtenä kesänä käytiin edellisen vuoden kurssi toisen kirjarasjan kanssa kotona läpi. Silloinoppi jotain. VIime kesänä oltiin pari viikkoa Englannissa, silloin oppi jotain ja sai vähän itsetuntoa kun pystyi tilaamaan ravintolassa ja jätskikiskalla. Kaikki unohtui kahdessa viikossa koulun alettua.

Muuta oppimisvaikeutta ei ole ainakana diagnosoitu. Lukihäiriö koostuu kuulemma fonologisen prosessoinnin ja nopean muistin ongelmasta yhdessä. Eli ei tunnista äänteitä kunnolla eikä sitten muista tarpeeksi nopeasti, mikä niiden nimi olisi, vaikka tunnistaisikin. Olen lukenut niin paljon lukihäiriöistä, että tiedän tämän vaikuttavan vieraissa kielissä esim siihen, että oikeinkirjoitus ei onnistu, ja kuullunymmärtämisessä ei pysty erottamaan sanoja toisistaan. Seurauksena mitätön sanavarasto.

Se on ollut lapsen ja samalla sinun asia. Kolme vuotta on pitkä aika odottaa ihmettä.

Osaako lapsi edes puhua englantia, vai eikö ole oppinut mitään? Pärjäisikö suullisessa tentissä? Paljonko olette esim. yhdessä käyttäneet aikaa viikossa englannin harjoitteluun?

Millainen muuten on lapsesi lukihäiriö? Onko muutakin oppimisvaikeutta?

Ei hä kovin paljon osaa englantia puhua. Lukihäiriö ei tarkoita vain sitä, että ei osaa krijoittaa osaamaansa paperille, vaan myös sitä, että on vaikea oppia lukemalla ja usein myös kuuntelemalla (toisin kuin monet luulevat). Siis sieltä opitusta ihan oikeasti puuttuu asioita ekassa kappaleessa mainituista syistä (Fonol. prosessoinnin ja muistin ongelma). Varsinkin kuullunymmärtäminen ja sanavarasto on hukassa. Kielioppi ei olisi, mutta kun ei ole sitä sanastoa, mihin sen soveltaisi niin eipä siitä paljon hyötyä ole. Ja kun puutteita on niin paljon, vie koko homma niin pajlon energiaa, ettei niitä kielioppisääntöjäkään aina muista.

Niin että en minä tiedä, pärjäisikö hän suullisessa tentissä. Varmaan pärjäisi, ainakin minä saan hänestä suullisesti irti enemmän. Mutta helppo hänet on suullisestikin pelotella hiljaiseksi, on hänellä jo niin monta epäonnistumisen kokemusta taustalla.

MUTTA MINÄ TIEDÄ että on olemassa terapioita, joilla näitä aivopuoliskojen välisiä hermoratoja aktivoidaan ja joilla siksi voidaan vähentää ongelmia tulevaisuudessa. Sellaista haluaisin hänelle, mutta ne on kuulemma tarkoitettu niille, joiden ongelmat ovat niin pahoja etteivät he osa lukea lainkaan.

Niin että kerro nyt jumalauta jo joku sellainen terapia, minkä mä voin itse antaa lapselleni, että se oppii kolme väliinjäänytta luokallista englannin sanastoa?

Kävin peruskoulun ja sieltä pääsin keskiarvolla 8,9 ja lukuaineissa keskiarvo 9,3. Lukio keskeytyi masennuksen takia ja se on kestänyt nyt 10 vuotta niin, että olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Tarkoitan tällä, ettei tarvitse olla edes tyhmä, jos jää ilman koulutusta, kaikkeen ei voi itse vaikuttaa. Psykologin tutkimuksissakin mainittiin älykkyydestäni, eli se ei ole pelkästä peruskoulun helppoudesta.

Kyllä, toisinaan nolottaa tämä, mutta minkä minä sille voin. Edelleen on niin, etten ehkä pärjäisi jaksamisen puolesta tavallisessa ammattikoulussa, mutta erityisammattikoulut on tarkoitettu kokemukseni mukaan vaikeammin häiriöisille. Ylipäänsä on niin, että olen väliinputoaja, kun kaikki palvelut on joko täysin vammaisille tai sitten huippukykyisille.

Varmaan olet sitten ymmmärtänyt, että on myös niitä lukihäiriöisiä, joilla ongelmat suppea-alaisempia. Kyllä oma lukihäiriöiseni kanssa yhdessä "pänttääminen" auttaa, ja olemme hakeneet niitä parhaiten toimivia ja kivoilta tuntuvia tapoja.



Oma lapseni on käynyt lukihäiriön takia terapiassa, ja varmasti siitä on ollut apua. Hurjan hienolta kuullostaa odotuksesi "aivopuoliskojen välisten hermoratojen aktivoinnista". Ok, olkoon sitten sitä, mutta kyllä käytännössä se on lukuharjoituksia, tavutusharjoituksia, kirjoitusharjoituksia, jne monenlaisissa muodoissa. Siinä ne hermoradat muodostuu.



Jos lapsesi ainoa ongelma on englannin kielen oppiminen, niin en jaksa uskoa, että se estää kokonaan ammatin hankkimisen. Jos lukihäiriö on kovin laaja-alainen eikä lapsi millään alueella erityisen lahjakas, niin ammatinvalinnassa tavoitteet sitten sen mukaan.