Vantut talveen

ELI



Tulin kuulumisia lukemaan ja vois kait sitä jotain itsekin kirjoittaa.



PikkuS täytti juuri 1v., puhua pälättää ja ensiaskeleetkin ottanut. Mennyt vuosi on ollut ihanaa aikaa. PikkuS sairasti loppusyksystä pari korvatulehdusta, mutta muuten ollut terveenä. Niin helppo ja ihana vauva

Ei tämä sivusto halua mun kirjoittavan tänne meidän kuulumisia :(



:D



Mikä ihme tätä sivustoa vaivaa?

Ei tämä ole enää ihmisten ilma ollenkaan! Minäkin nykyään ihan tykkään talvesta ja lumesta, mutta liika on aina liikaa. Ida ei juurikaan kaipaile haikaile ulos, mutta Emman kanssa aika käy aamupäivisin pitkäksi, kun pitäisi neitiä enemmän viihdyttää, jotta jaksaisi valvoa puolille päivin ja nukkua vain yhdet päiväunet.



Jenni, me oltiin viime toukokuussa Gran Canarialla. Tänä kesänä lähdetään ehkä Turkkiin, mutta vasta kesäkuussa tai oikeastaan riippuu vähän siitä saako mies vielä päättää itse lomansa.

Emma oli tosiaan viime reissussa 3,5kk ja aika helppoahan sen ikäisen kanssa oli reissata kun oli sapuskat koko ajan mukana eli rintamaito :)



Ainut mitä jännitin oli lennot, 6h suuntaansa ja nekin meni loppujen lopuksi hyvin. Kaikkihan vinkkasi että imetä sitten nousussa ja laskussa, mutta eihän meidän pieni pippuri nyt sentäs silloin tissiä juuri suuhunsa suostunut ottamaan, vähän ehkä nokkamukista imaisi vettä :) Tuo nokkamukikin piti muuten ottaa kassista pois lähtöselvityksestä kun nesteitä ei noin muuten saa lentokoneeseen viedä. Me varattiin eturivin paikat koneesta ja saatiin se vauvankoppa (siis maksettiin siitä, eihän ilmaiseksi mitään saa ;)). Emmakaan ei syliin ole ikinä halunnut nukahtaa. Mitäs muuta vielä voisin vinkata, hmmm...



Me otettiin mukaan scooterit ja niillä meni reissu hyvin + tietenkin Manduca kantoreppu oli mukana. Emma oli välillä kantorepussa ja Ida scootereissa. Emma nukutettiin päikkäreille scootereihin. Me tilattiin lisäksi hotellihuoneeseen matkasänky ja siinä Emma nukkua possotti yöt paremmin kuin kotona omassa sängyssä.



Sitten meidän huoneistohotelli sijaitsi "hotellialueella" missä oli paljon ravintoloita ja mikä mahtavinta niistä sai noutoruokaa mukaansa. Nimittäin aina siihen aikaan illasta kun piti mennä porukalla syömään, Emma aloitti väsykiukut jos istuttiin paikoillaan ravintolassa :D Kiinalaista haettiin ainakin kolmena päivänä hotellihuoneeseen :) Sitten mua nauratti mun äiti, joka oli pakannut matkalaukkuunsa itse tekemiä (säilyvät hyvin ruumassa jääkylmässä) sekä purkki- lihapullia, nuudeleita, makarooneja ja vaikka mitä muuta valmispikaruokaa. Mutta se olikin mahtava juttu, koska kaikki oli tosi nälkäisiä kun päästiin hotelliin ja saatiinkin sitten nopeasti sapuskaa lämmittämällä mikrossa, varsinkin nälkäiselle Idalle. Ja Idalle tehtiin usein lounaaksi jotain äiten "laukusta", kun ei meillä aikuisilla ollut siihen aikaan nälkä.



Meidän kanssa samaan aikaan reissasi pariskunta noin 25v, joilla oli 4v poika ja tytöt 2,5 ja 1v. Oli aikas huvittavaa seurata kun ne kaiken sen muun järkyttävän määrän laukkuja lisäksi ottivat mukaan 3 kpl turvaistuimia :) He vuokrasivat auton Canarialta eivätkä halunneet maksaa vuokraistuimista.



Kysy ihmeessä jos tulee mieleen jotain muutakin..

Kirjoitellaas nyt meidänkin kuulumisia, kun oon kerrankin yksin kotona. Mies vei neidit kuvaukseen. Saa nähdä millaisia otoksia syntyy. Kauheen vaikea oli ainakin päättää mitä tytöille laittaa päälle :)



Ekaks onnittelut kaikille nyyttinsä lunastaneille! Etenkin Hermylle paljon onnea! Ihanaa kun teilläkin on pikkuinen sylissä kaikkien vaikeuksien jälkeen. Lyckalle pahoittelut ja jaksuja!



Meidän "vauva" täyttää tänään yhden vuoden. Kylläpä on nopsaan mennyt tämä vuosi, vaikka melko lailla vaikeuksia siihen onkin sisältynyt. Nukuttu ei olla vieläkään yhden yhtä täyttä yötä, mutta siihenkin alkaa jo tottua :) Lisäksi meillä on vaivana nuo korvatulehdukset. Ekan vuoden aikana niitä oli sitten yhteensä kahdeksan. Maanantaina käytiin korvalääkärillä ja putket laitetaan mahdollisimman pian. Kitarisoja näin pieneltä ei kuulemma leikata. Toivottavasti nuo putket nyt sitten auttais tähän kierteeseen. Sais hiukan elämän urilleen. Kun jotenkin tuntuu pahalta pitää esim. unikoulua tytölle kun ei oikein tiedä johtuuko itkut korvista tai mistä.



Muuten Hertta voi oikein hyvin. Harjoittelee kovasti kävelemään. Vielä enemmän nelivedolla menee mutta enenevässä määrin ihan kahdella jalalla. Eka sanakin on jo käytössä ; kissa. Äitikin joskus tulee, kun on oikein hätä. 1-vuotissynttäreitä kahvitellaan lauantaina.



Helmi sitten taas on reipas 3-vuotias. Kerhossa käy pari kertaa viikossa ja viihtyy kyllä. Perhekerhossa käydään lisäksi kerran viikossa. Täällä kylällä oli avoin päiväkerhokin kolme kertaa viikossa mutta säästötoimet iskivät eikä niitä ole enää. Pahus, kun aina lapsilta otetaan :( Siellä käytiin ainakin kerran viikossa.



Helmi on kova hiihtämään ja käy isänsä kanssa sunnuntaisin luistelemassa. Hippo-kisoja vaan odotellaan ... Ajattelin itsekin ostaa alesta sukset ja alkaa Helmin kanssa treenaamaan =)



Tää kylmä ilma vaan estää kaikki ulkoiluhommelit. Hertalla on ainakin heti posket ihan siniset, kun hetki ollaan ulkona. Eikä Helmikään siellä viihdy vaan heti alkaa naukua sisälle. Jotenkin turhaa siis pakata kaksi lasta toppapukuihin ja villahaalareihin ja olla vartti ulkona. Höh, sais kyllä alkaa lämmetä. Sellanen -10 ois ihan passeli.



Oltiin tuossa viikko Itävallassakin. Oli mukava reissu ja lapsetkin pysyi terveenä. Oltiin perheen luona, joka tavattiin viime toukokuussa Rodoksella. He lupas tulla sitten seuraavaksi Suomeen. Kivaa! Kaikki sujui tosiaan lentoja myöten tosi hyvin, vaikka niitä pelkäsin kaikkein eniten juuri Hertan korvien takia. Mutta mukavasti meni. Korvat kyllä käytiin lääkärissä tarkistuttamassa vielä päivää ennen matkaa :)



Se olisi sitten paluu arkeen maanantaina. Mies on ollut isäkuukaudella nyt tammikuun ja joulun tienoillakin hällä oli lomaa, joten on ehtinyt jo tottua että toinen on kotona. No, ehkäpä siitä taas tiukoilla rutiineilla selvitään. Mäkin olen tehnyt hiukan viikonloppukeikkaa töihin. Mukavaa on ollut sekin.



Sellasta meille! Kuinkas niiden Tampere-treffien kävi? Ois mukava nähdä...



Jepsis, Helmi 3v ja Hertta 1v

Täytyypä myöntää, ettei ole tullut pinoa lueskeltua aikoihin.. Ja kirjoittanut oon viimeksi varmaan joskus puolitoista vuotta sitten... *nolona*. Facebookista tulee teidän kuulumisia säännöllisesti seurailtua :)



Oikein paljon onnea kaikille tonskansa saaneille! Ja osa tosiaan on jo kolmannella kierroksella, wau.. :)



Minä oon varmaan harvinainen tapaus tässä Enska/vanttu-porukassa, lisää lapsia ei nimittäin vieläkään ole edes haaveissa! Mullahan oli tosi vaikea raskaus ja synnytys, en ois vieläkään valmis kokemaan sitä kaikkea oksentelua ja kipua ja kömpelyyttä uudelleen. Mimosa riittää meille varsin hyvin! (Ollaan vitsailtu, että ehkä joskus 10v:n päästä meille tulis iltatähti) Mulla naksahti selkä raskausaikana, nyt vasta oon päässyt selkäkuntoutukseen, josta ei kyllä apua tunnu olevan. Ja reduktioplastia (Googlatkaa!) mulle tulee keväällä, kun "hieman" liikakasvua havaittavissa raskauden jälkeen..



Mimosa on reipas, aurinkoinen ja eloisa 2v. neiti. Aloitti perhepäivähoitajalla marraskuussa kun minä menin töihin, ja kerta kaikkiaan hyvin on mennyt! Hoitopaikka on melkeinpä naapurissa ja Mimsteri on saanut sieltä kavereita. Olin töissä aiemminkin, mutta silloin mummi hoiti Mimosaa.



Suuri suru kosketti meitä viime viikon perjantaina, kun koko perheelle rakas koiramme nukkui yllättäen pois :( Mimosakin kovasti kyselee Pikin perään, yksi päivä taas huolehti, että eihän Piki-hauva vaan tipahda sieltä taivaasta.. Kaupassa Mimosa aina valitsee Pikille herkkuja ja luita ja odottelee, koska on ihan varma, että kyllä Piki tulee vielä takas..



Meillä meni tuossa vuosi sitten koko asunto uusiksi ja haastettiin myyjä oikeuteen. Pikkuremontin yhteydessä kävi ilmi, että tämä koko asunto on umpihomeessa. Asuttiin evakossa melkein vuosi, velkaannuttiin korviamme myöten, uusittiin koko irtain omaisuus ja jäljelle jäi minulle ja Mimosalle vakava kosteusvaurioaltistuminen/-allergia. Nyt asutaan täällä täysin rempatussa asunnossa ja vahingonkorvauksiakin saatiin. Oli kamalaa aikaa!!



Tällä hetkellä minä ja Mimstersson ollaan kipeinä, mulla kaamee flunssa ja oon saikulla. Mimo tuntui aamulla "hiukan lämpimältä", mitattiin kuume ja sitä oli vaivaiset 39 astetta. Siispä kotipäivä sohvalla pötkötellen ja lastenohjelmia katsoen!



Terkut kovasti kaikille tutuille, pitää yrittää taas aktivoitua palstailemaan kun tämän olemassaolon taas muistin :)



t. Sere ja Mimosa 2v 10kk

Moikka kaikille pitkästä aikaa!



Mulla on sama juttu kuin täällä monilla muillakin että kommenteeraaminen ja kirjoittaminen muutenkin on liian aikaa vievää (mukamas)ja siksi vain ahkerasti luen juttujanne :)

Ihanaa on kuulla kaikkien arjen ja juhlien kuulumisia, ja vielä ihanampaa on kuulla vauva uutisia. Onnea JENNILLE ja D.lle kovasti, jos en vielä ole onnitellut.

Kiva on myös lukea kuinka kaikkien taaperot kasvaa, ja mitä ihanuuksia ovat oppineet jo.



Täällä nautitaan tätä päivää mahtavassa aurinko säässä, tosin työpaikalla mutta kuitenkin nautitaan ilmasta :)

Meille ei kuulu uutta, tonskan yritys jälleen päällä koettelemuksien jälkeen, vielä kerran toivotaan ja pidetään peukkuja.

Höpis on päässyt yhden "pylvään yli" taas, ja yksi uhma jälleen selätetty. Tästä ajasta pitää siis nauttia ;) Vaikka ei nuo uhmat hänellä niin kamalia ole, mutta äidin korvat hieman kärsii ;)

Meillä odotetaan jo kovasti reissua, ihan kohta lähdetään kuumuuteen nauttimaan noodelia aamusta iltaan :) Aivan mahtavaa päästä lomalle, olemme todella sen tarpeessa koko perhe. Höpis on jo vanha tekijä reissaamisessa, joten en juurikaan jännitä pitkää lentoa ja päätettiin jättää rattaat kokonaan pois tältä reissulta. Kun ohnan tuo poika jo iso, ettei rattaissa istu kuin vauvat- omien sanojensa mukaan. Eikä tuolla reissulla oikein mahtuisi rattailla kulkemaankaan.

Mennään myös tutustumaan paikalliseen orpokotiin, ja vietäväksi heille sinne viedään 4 kassilista vaatteita, leluja, pelejä, pyyhkeitä ja muita meille tarpeettomia juttuja- mutta siellä niin kaivattuja.

Höpis itse kerää kassiin tavaraa jotka viedään "uusille ystäville"- sillä mä oon näillä jo leikkinyt :) Saas vaan nähdä kuinka tää mamma pääsee sieltä pois ottamatta kaikkia niintä lapsia mukaansa...

Mutta kohta siis tää perhe lomalle lompsis, joten toivotan kaikille ihanaakin ihanampaa kevään tuloa ja nauttikaa lumesta ;)



Lycka töissä, ja Höpis kohta 3w tarhassa

Tervehdys vaan kaikille ja mukava lueskella kuulumisis, vaikka rahkeet ei taida riittää kommentoimiseen. Ei meinaan ihan viikottain tai ees kuukausittain kerkee täällä pyörii. Sen verran on tuota sutinaa noitten poikien kanssa.



Oma vointi on tässä raskaudessa ollu fyysisesti tosi hyvä, mitä nyt tuo häpyluun seutu on koko ajan kipuillut ja tuskin tästä helpottaa kun asukki alkaa painaa sinne enemmän. Henkisesti sitten oon menny ihan vuoristorataa. Välistä tuntuu, et kaikki mättää ja ei jaksa. Mieskään ei enää oo tässä raskaudessa ollu silleen mukana ku ekassa ja vielä kenties toisessakin. Tiiän kyllä, et se oottaa tulokasta innoissaan, mutta ois kiva et se näkys vähän ulospäinkin. Välistä miusta tuntuu, et muistaakohan se ees et mie oon raskaana. Olo on nyt vähän voipunu ku eilen podettiin poikien kanssa mahatautii ja mie tietty rajuimmin eli joka tuutista. Isäntä selvis varmaan vähimmällä ja ei sit voinu eilen ees jäähä kotia töistä auttelemaan. Ne miehet, ne miehet.... empatia taas huipussaan. Ois kuulemma pitäny ilmottaa, et tarvis apua. Niinpä... siinä pytyn ja poikien paapomisen välillä jossain kenties se hetki ois ollu. ;o)



Petrus on touhukas reilu vuoteinen kaveri. Tapailee sanoja isoveikan perässä ja alkaa olla aikasen omapäinen jo tässä vaiheessa. Kovasti viihtyy mysö ulkona ja onneks osaa itekseenki leikkiä. Isoveikkaa osaa jo kiusata ja paini otetta mallailee useasti. Osaa myös dramatisoida tilantaita hyvin "tekoitkulla". Pottaharjottelua en oo ees alotellu. Katotaan sitten kesällä. Menee kaikki se energia tuon isomman siisteyskasvatukseen.



Miska on sitten reilu 2,5v ja koko ajan enemmän ja enemmän tapailee sanoja ja sanoo parin kolmen sanan lauseitakin. Tosin osa kuulostaa hassulta kun puuttu kirjaimia, esim. k, r, l. Kovasti yrittää meijjän perässä aina sanoja sanoo ja nyt pitääki varmaan miettii mitä sieltä suustansa päästää. Ulkona Miska viihtyy kun sinne viimein lähtee. Kiipeile lumipenkoilla ja hyppii sieltä alas. Taitaa olla aikamoista menoa ens kesälle tiedossa. ;o) Sitten se pottailu..... Miskahan osaa sen. Ilman vaipaa ollaan oltu jo monta kuukautta (paitsi yövaippa). Pissit tekee pottaan lähes aina kun malttaa mennä. Kakatkin teki viikon verran ja sitten ne alettiin taas tehhä pikkuhousuun. Kehotuksiin mene vessaan, pissittääkö, käy potalla/pissillä/kakalla, saat järkenään vastauksen EI. Eli uhmaikänen ilmeisesti haluaa tehdä niin ku ite haluaa. Tietää kyllä mihihn ne tarpeet tehhään , jos kysyy mihis ne pissit tai kakat tehhään. Meillähän Miska on siellä potalla halunnut käydä rauhassa siitä lähtien ku syksyllä siitä isomman serkkutytön merkistä innostu. Jos on hyviä ideoita saada homma toimimaan, otetaan ilomielin vastaan. Tää on koetellu miun hermoja aikalailla tässä viimeaikoina. Ja varsinki tuon onnistuneen viikon jälkeen paluu vanhaan oli ihan katastrofi. Muutenki tuo uhmaikä on ottanu voimille ja koetellu tuota henkistä kestävyyttä. En tiiä mikä ois tilanne, jos en olis raskaana.



Sellasta meille....



Aurinkoisen ihania kevättalven päiviä kaikille!!!!



Sonteri, Miska 2v7kk (kohta), Petrus 1v3kk ja masuasukki rv 31+1

Heh, tuonne laitoinkin jo oman aloituksen josko tänä vuonna(kin) saatais treffit pystyyn ;)



Meille ei kummempaa... Tai no, Eetun kanssa on syöminen TAAS ihan hirveetä tappelua, kaikki on YYYYÖÖÖÖKKKKK! ja sit syljetään. Ollaan kyl laitettu tuon sylkemisen jälkeen omaan huoneeseen ja seuraavan kerran on tarjottu iltapalaa. (siis nimenomaan tämän iltaruoan kanssa on tappelua!) Tänäänkin tein jauhelihaperunalaatikkoa, ja nyt on poika sitten omassa huoneessaan, että näin! Puhuminenkin on alkanut sujumaan entistä paremmin (niin no kk sitten tuli 4 vuotta täyteen, että syytäkin alkaa puheen onnistumaan!) Kerhossa päästiin aamupäiväryhmään, mikä helpottaa huomattavasti meidän kerhopäiviä. Eetu oli elämänsä ekassa HPK:n pelissä tuossa kuukausi sitten, meni ihan hienosti, tosin vika erä oli aika tuskainen "äiti mennään" "ei vielä, katotaan tää erä loppuun" "äiti mennään" "ei vielä, katotaan tää erä loppuun" X 20 ainakin... Että näin... 4vuotisneuvolaakaan ei vielä ole ollu, kun sairastuttiin "sopivasti" vattatautiin koko perhe.



Luukas taasen... Kova meno päällä koko ajan, joka paikkaan on kiivettävä ja tietty seisomaan! Kävellyt on jo nelisen kuukautta, ja juossut suht saman aikaa... Tuossa vajaa kk sitten olivat miehen kanssa sairaalassakin, kun alkoi henkeä ahdistamaan, no nyt on sitten piippu ja astmalääkkeet tarvittaessa käytössä... Samalla viikolla kun saatiin Luukas (ja iskä) kotiin tuli tuo mahatautikin, että hurraa vaan! Pottailtu ollaan vaihtelevasti vaihtelevalla menestyksellä, joskus tekee kakan, mutta useemmin jää kyllä potta tyhjäksi. Niin ja maailman paras henkilö Luukkaan mielestä on vaari ja hyvänä kakkosena (jos vaari ei paikalla) on iskä ;)



Mitäs meille muuta... Ei mitään! Kolmonen ollaan laitettu tilaukseen, mutta "pakettia" ei vaan näytä tulevan... No tulee sit joskus jos meille vaan sellainen suodaan...



napero ja pojat 4v1kk ja vajaa 1v4kk