Lue keskustelun säännöt.
Käyttäydyin tietoisesti törkeästi tänään bussissa rattaineni.
26.11.2009 |
Bussissa oli kahdet rattaat. Minulla rattaissa istuvan 2v:n lisäksi isompi lapsi mukana. Jostakin syystä porukka nuoria miehiä päätti linnottautua keskioven eteen seisomaan ja höpöttelemään. Ihmiset eivät meinanneet mahtua välistä edes ilman rattaita ja kun olin poistumassa, miehet eivät eväänsä liikauttaneet.
Jyräsin pokeristi rattaani tyyppien varpaiden yli ja huikkasin vain perään, että anteeksi. Miten voi olla niin vaikeaa väistää... luulivatko ne, että KANNAN rattaat vai eikö käynyt mielessäkään miten niiden kanssa ulos pääsee...? Olivat hieman hämmentyneen näköisiä kyllä.
Törkymamma
Kommentit (24)
että saisiko apua jne.
Yleensä säntäävät kaikki yhdessä auttelemaan ja hymyilevät päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin minäkin teen kun metrossa ihmiset ei ymmärrä että ensin pois jäävät ulos ja sitten vasta sisään. Jos on niin urpo että pitää seistä tönöttää siinä ovien edessä eikä väistää voi, minä ajan tyynesti päälle. Enkä vaivaudu pyytämään edes anteeksi =)
Aivan idioottimaista käytöstä olla tekemättä tilaa.
Itse olisin tehnyt samalla tavalla.
Joskus kotikadulla vastaavanlainen porukka ei tehnyt tilaa kun tulin autollani -ajoin sitten melkoisen kovaa ihan vierestä ohi ja auton peileistä jäi takuulla pölyjäljet räkänokkien huppareihin:)
Kyllä mä olen kanssa joskus jyräilly rattailla julkisissa paikoissa kun vaan seistä moljotetaan eikä tajuta väistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ihan tosissaan joka helvetin päivä yllättyvät siitä että pitäisi päästää ensin pois ne, jotka metrossa ovat siellä sisällä!!!
toimit aivan oikein ja ne hemmot väärin. Joko niillä ei ollut mitään tilantajua, tilanteentajua tai sitten ei kumpaakaan. Bussissa voi ihan oikeasti seisoa muuallakin kuin oventukkeena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on tietysti Suomessa valitettavan tavallinen tilanne, ihmiset eivät huomioi toisiaan ollenkaan. Kuvitellaan, että vain minä olen tärkeä.
Mä toimin tuossa tilanteessa niin, että sanon ääneen (tarvittaessa kovaankin), että anteeksi, voisitteko väistää.
Minusta tuolla jyräämistekniikalla opetat vain lapsillesikin huonoja tapoja.
Tuo on tietysti Suomessa valitettavan tavallinen tilanne, ihmiset eivät huomioi toisiaan ollenkaan. Kuvitellaan, että vain minä olen tärkeä. Mä toimin tuossa tilanteessa niin, että sanon ääneen (tarvittaessa kovaankin), että anteeksi, voisitteko väistää. Minusta tuolla jyräämistekniikalla opetat vain lapsillesikin huonoja tapoja.
tyhmä vastaa tyhmyyteen tyhmyydellä. Miten voi olla niin vaikeaa pyytää tietä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne rattaiden kanssa bussiin tunkevat mammat. Kävelisivät tai menisivät henkilöautolla.
Luulen, että keskitie on paras: sanoo nätisti, että menisin nyt ulos, voisitteko tehdä tilaa.
Eihän tuollaiset lapsettomat nuoret miehet välttämättä itse tajua väistää (ajattelematonta kyllä), niille pitää sanoa! Anteeksi, voitteko väistää on ihan käyttökelpoinen fraasi. Jos pitää verrata, niin sinähän tässä tylympi olit, kun teit sen tietoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin teen myös minä!! Että voi joskus olla rasittavaa matkustaa bussissa kaiken maailman ihmisten kanssa joiden mielestä rattaita (saatika lapsia yleensäkään) ei saisi tuoda bussiin ollenkaan! :)
Huonoa käytöstä on ja kertoo kommunikoinnin vaikeudesta!
Olisit sanonut, että mitenköhän luulette, että pääsen tästä ulos?
Siinä vaiheessa olisivat tajunneet väistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin teen myös minä!! Että voi joskus olla rasittavaa matkustaa bussissa kaiken maailman ihmisten kanssa joiden mielestä rattaita (saatika lapsia yleensäkään) ei saisi tuoda bussiin ollenkaan! :)
sekä mietit omaa käytöstäsi, niin saatat keksiä MIKSI ne kaiken maailman ihmiset busseissa on sitä mieltä!
paljon pyörällä ja ihmisten kävelessä keskellä tietä rimpautin kelloa merkiksi. Todella monesti ihmiset kääntyivät tuijottamaan suu auki eivätkä tajunneet väistää tai sitten useamman ihmisen tukkiessa tien tyypit hajaantuivat paniikin omaisesti kuka mihinkin suuntaan.
Tuo on tietysti Suomessa valitettavan tavallinen tilanne, ihmiset eivät huomioi toisiaan ollenkaan. Kuvitellaan, että vain minä olen tärkeä.
Mä toimin tuossa tilanteessa niin, että sanon ääneen (tarvittaessa kovaankin), että anteeksi, voisitteko väistää.
Minusta tuolla jyräämistekniikalla opetat vain lapsillesikin huonoja tapoja.
Minulla pitkät 14 ja 15v pojat joita luullaan usein vanhemmiksi kuin ovat. En halua että kukaan mummo tai mamma opettaa huonoja käytöstapoja tuolla tavalla. Ihmetellään nuorison käytöstapoja, mutta aika usein aikuiset opettaa niitä tuolla liikenteessä. Nuoret ja lapset opetellessaan liikkumaan itsekseen liikenteessä katsovat mallia aikuisilta miten muut tilanteessa käyttäytyy. Ei se suun avaaminen ole niin vaikeaa - paitsi suomalaisille tietty, sori unohdin...
Juuri näin teen myös minä!! Että voi joskus olla rasittavaa matkustaa bussissa kaiken maailman ihmisten kanssa joiden mielestä rattaita (saatika lapsia yleensäkään) ei saisi tuoda bussiin ollenkaan! :)
sekä mietit omaa käytöstäsi, niin saatat keksiä MIKSI ne kaiken maailman ihmiset busseissa on sitä mieltä!
Kyllä on ihme, jos ei saa suutaan auki! Itse saatan pitkän työpäivän jälkeen olla niin ajatuksissani seisomassa oven edessä, etten huomaa väistää ennen kuin huomautetaan.
On se ihmeellistä, ensin ajellaan bussilla ilmaiseksi niin paljon kuin sielu sietää ja sitten vielä rynnitään niillä rattailla päälle!
Olette varmaan sitä samaa porukkaa, joka aina kaupassa parkkeeraa vaunut käytäville eikä "huomaa" jos joku olisi menossa samaa käytävää!
Huoh.
Eihän tuollaiset lapsettomat nuoret miehet välttämättä itse tajua väistää (ajattelematonta kyllä), niille pitää sanoa! Anteeksi, voitteko väistää on ihan käyttökelpoinen fraasi. Jos pitää verrata, niin sinähän tässä tylympi olit, kun teit sen tietoisesti.
Päästin edeltäni vaunuttomat ensin ja äkkiä oli mentävä, koska kuski jo suhutteli ovia. Jos olisin jäänyt neuvottelemaan, olisin löytänyt itseni seuraavalta pysäkiltä 500m päästä.
ja on paljon ihmisiä jotka eivät tajua tehdä tilaa. Hymyilen ja kysyn kauniisti tietä, tarvittaessa vaikka kovemmallakin äänellä. Ihmiset väistävät heti ja hymyilevätkin vielä. Ei tarvi aina turvautua heti äärimmäisiin keinoihin (jyrätä toisten varpaat ym.).
ja tuloksena kuski ei jaksanut odottaa vaan lähti eteenpäin.
Oviaukon tukkineita lukiolaisia asia nauratti. Että teki mieli tuupata ne vaunuilla pihalle...