Mitäköhän kätilöt musta ajattelevat kun aion synnyttää ihan luomuna?

t:klö

Ei mua kyllä kukaan pitkillä katsellut, kun olen kaksi eri kertaa synnyttänyt luomuna.

Useampi totesi vain, että hyvin näytän kestävän :)

Eiköhän se ole ihan yleistäkin, että synnytetään ilman lääkitystä tai puudutuksia. Ei siellä väkisin ketään lääkitä, jos ei pakko ole. Itse olen synnyttänyt kolme lasta luomusti. Mutta ei siitä tarvi mitään numeroa ruveta tekemään. Pyytää sitten apuja, jos tarvetta ilmenee.

miten synnytys etenee. Jos kaikki menee kuten oppikirjassa, niin mikä ettei ja ovat tyytýväisiä kun pääsevät mukaan helppoon synnytykseen. Varaudu kuitenkin siihen, ettei homma mene oppikirjan mukaan ja joko sinun tai vauvan terveyden vuoksi joudutaan antamaan apua. Kerro kuitenkin asiallisesti mennessäsi toiveesi, niin eiköhän luomua ainakin voida koettaa.



T: kahden lapsen äiti, jolla ei niin helpot synnytykset

Suurinosa tutuistani, jotka ovat päättäneet synnyttää luomuna, ovat synnytyskivut tajuttuaan muuttaneet kantaansa. Siis kätilöt nimenomaan tykkääävät tuollaisista päätöksistä ja varmasti tukevat sinua ratkaisussasi.



Minä luulin, että vedän homman luomuna mutta en sitten tehnytkään, kun ei musta ollutkaan siihen. (3 synnytystä) Mulla siis epiduraali ja hommasta jäi ihana jälkimaku. Riippuu hirveästi minkälainen elimistö sulla on. Mulle synnytys on yhtä tuskaa, kun kohdunsuu ei avaudu ilman oksitosiinia ja sen myrkyn kanssa synnytys ei ookaan sitten enää niin luomua niin päätin ottaa kipulääkettä.



Et valitettavasti voi etukäteen päättää, miten synnytys etenee.

ellei tule ongelmia.



Mäkin synnytin kolmasti muutoin ilman lääkkeitä paitsi otin ilokaasua ja kätilöt sanoivat että niin on kaikkein paras.

mutta kuten sanottu, varaudu itse siihen, ettei suunnitelmasi välttämättä toteudu. Synnytyskipu on todella voimakasta eikä sitä välttämättä jaksa, vaikka kuinka olisi etukäteen "uhonnut".



t. takana kaksi synnytystä, toinen puudutteella ja toinen luomuna

Siis ilman mitään lääketieteellistä apua JOS MAHDOLLISTA.

Tosi hienoa, että olet miettinyt toiveitasi synnytyksen suhteen etukäteen. Pyrimme niitä noudattamaan.

Joskus kuitenkin tulee eteen tilanteita, joissa ei voida "suunnitelmaa" noudattaa, vaan syystä tai toisesta esim. jotain kivunlievitystä suositellaan ihan synnyttäjän ja sikiön turvallisuudenkin kannalta. Silloin on vaarallista, jos synnyttäjä ei halua antaa tuumaakaa periksi suunnitelmistaan.

Yleensä tietty kaikki menee hyvin ja useimmat suunnitellusti luomusti synnyttäneet ovat jälkeen päin tähän tyytyväisiä.

Klö

että sä toivot kätilöiden taputtelevan selkään ja sanovan, että oot kova muija ja heikommat olis jo sortunut. Noh, kun muistelet että vielä 30 vuotta takaperin kaikki synnytti luomuna niin tulee vähän näkökulmaa tohon omaan sankaruuteen.

"hyvin näytät kestävän"- taitavin sanakääntein julistettu kuka-on-paras-kilpailu:) toisessa osakilpilussa kilpaillaan kenen vauva oli isompi (tai onko tällä kertaa pienenpi se parempi...?) jatkuen seuraavaan sarjaan jossa kilpaillaan siitä kuka imettää eniten, parhaiten, kauimmin- (tässä vaiheessa on monta lajia missä voi saada lisäpisteitä) ja sitten siirrytään varsinaiseen pääsarjaan jossa seuraavat vuodet- parhaassa tapauksessa loppuikä päästään kilpailemaan siitä kenen jatke (jälkeläinen) on paras missäkin-ihan luonnostaan. (parhaimmat oppivat potalle 3-viikkoisena, lukevat itse 1-vuotiaina, kirjoittavat ensimmäisen satukirjansa 2-vuotiaina jne.)



Mä kuulun lähtökohtaisesti ö-sarjaan, ajattelin synnyttää jakkaralla- lopputulos oli se että kivut olivat lamaannuttavat- en enää päässyt ylös sängyltä. ja siinä sitten pusasin.Oli puudutusta ja ilokaasua. Luuserisynnytyksestä huolimatta ollaan edelleen täällä maapallolla, lapset ja minä- ihan ok pärjätään ja hienojakin hetkiä on:)

Itse olen kolmesti synnyttänyt ilman puudutuksia ym. eikä se nyt niin kovin outoa ole. Aivan arkipäivää synnytyssaleissa! Omalla kohdallani se tosin johtui siitä, että synnytykset olivat niin nopeita, eikä siitä että olisin noin päättänyt.



Kun on kyse ensimmäisestä lapsesta, niin et voi mitenkään tietää etukäteen miten kovia kipuja sinulla tulee olemaan. Voi hyvinkin olla, että joudut pyörtämään puheesi tosi paikan tullen.

korostan myös tuota "jos mahdollista". Minäkin menin esikoista synnyttämään luomana!



Vaan lopputulos oli hätäsektio...ja sitä ennen kaikki mahdolliset lääketieteelliset keinot. Vauva oli virhetarjonnassa, minkäs sit teet?



t. 4 lapsen äiti

Mä kuulun lähtökohtaisesti ö-sarjaan, ajattelin synnyttää jakkaralla- lopputulos oli se että kivut olivat lamaannuttavat- en enää päässyt ylös sängyltä. ja siinä sitten pusasin.Oli puudutusta ja ilokaasua. Luuserisynnytyksestä huolimatta ollaan edelleen täällä maapallolla, lapset ja minä- ihan ok pärjätään ja hienojakin hetkiä on:)

Mulla oli sama asenne kuin ap:lla, ilman puudutuksia JOS MAHDOLLISTA. Kätilöt totesivat "Ok, kerro sitten, jos tarvitset jotain." Aika pitkään menikin ihan hyvin lämpöpussilla, liikkumalla, hieronnalla ja sitten ilokaasulla. Synnytys kuitenkin pitkittyi ja kävi kuten edellisellä: Jossain vaiheessa päädyin hetkeksi sänkyyn, mutten enää päässytkään ylös ja sitten se loppu oli aika tuskaa. Silloin tarvitsikin jo puudutteita. (Tosin niitä ei pahemmin saanutkaan, kun anestesiologilla oli vähän kiire, mutta se onkin jo toinen juttu.)

Olen ihan tyytyväinen synnytykseeni, jos synnytystä niin voi ajatella. Olin aktiivinen synnyttäjä niin kauan kuin pystyin ja se sopi minulle. Samalla tavalla lähtisin toiseen synnytykseen. Minusta synnyttäminen ei ole kuitenkaan mikään kilpailu, minulle on ihan sama miten muut synnyttävät.

tai toisesta esim. jotain kivunlievitystä suositellaan ihan synnyttäjän ja sikiön turvallisuudenkin kannalta. Silloin on vaarallista, jos synnyttäjä ei halua antaa tuumaakaa periksi suunnitelmistaan.

Mua alko kiinnostamaan tämä että missä tilanteissa kivunlievitys on turvallisuuskysymys?

Itsellä edessä eka synnytys ja ajattelin mennä mahdollisimman avoimin mielin, jos tarpeen on niin koko kivunlievitysarsenaali käyttöön mieluummin kuin että jää kauheat traumat. En kuitenkaan halua mitään epiduraalia "automaattina" olla vaatimassa. Saas nähdä sitten miten käy =).

Suurinosa tutuistani, jotka ovat päättäneet synnyttää luomuna, ovat synnytyskivut tajuttuaan muuttaneet kantaansa. Siis kätilöt nimenomaan tykkääävät tuollaisista päätöksistä ja varmasti tukevat sinua ratkaisussasi.

Mulle tulee aina näistä keskusteluista mieleen perhevalmennuksessa ollut nuori nainen, esikoistaan odottava. Hän aloitti kiivaan keskustelun kivunlievitystä vastaan ja mies toisti vieressä että synnytys kuuluu kipuun.

Sitten kun katsottiin synnytysvideota, niin nainen meni vessaan itkemään ja oksentamaan ja lähti kesken pois.

Olen synnyttänyt kolmesti luomusti (myös ensisynnyttäjänä). Olin suunnitellut sen niin, eikä missään vaiheessa tullut puudutuksille tarvetta. Kätilöiden mielestä oli ihan ok ja normaalia.

lopulta aika moni ensisynnyttäjäkin synnyttää ilman puudutteita, joten ei liene niin kummallista. Itse kirjoitin synnytyssuunnitelmaan, että haluan kivunlievitystä tarvittaessa. Avautumisvaiheen kivut olivat minulla kuitenkin hyvin pitkään siedettävissä. Siinä vaiheessa, kun olisin puudutetta jo halunnut, ei niitä enää voitu antaa ja muutenkin koko synnytys oli ihan loppusuoralla.



Olin etukäteen salaa toivonut, ettei puudutteita tarvitsisi ottaa, mutta en uskaltanut sanoa ennen synnytystä, kun pelkäsin kipua. Jotenkin hassu ajatus siitä, että olisi jotenkin noloa myöntää kesken kaiken, ettei pystykään noudattamaan suunnitelmaansa. Summa summarum synnytys on täynnä yllätyksiä. Suunnitteleminen voi varmaan auttaa asennoitumisessa, mutta liian tiukkaan ei siihen kannata jumiutua.

tuskin jaksavat vaivata päätään moisella. Kunhan et kivuissasi liian hankalasi heittäydy.

luomusti tehtyä, muta ne etenivät hyvin ja nopeasti joten pärjäsin ilman. Mutta varmasti olisin ottanut kivunlievitystä jos se lopputuska olisi jatkunut tuntitolkulla.... Eli nopeus ratkaisi minun kohdalla sen tarvitsenko kivunlievitystä vai en.