Mitäköhän kätilöt musta ajattelevat kun aion synnyttää ihan luomuna?

synnyttäminen ole mikään iso juttu. Moni synnyttää luommuna, ja se on ihan tavallista. Minä synnytin kaksi kertaa, molemmat luomuna. En sen kummemmin sitä suunnittellut, enkä julistanut mitenkään. Kun synnytys alkoi, ja supistukset kiihtyivät, ajattelin kuitenkin, että sellaisen kivun voin, ja osaan kestää. Mollemmat kerrat olin 9 cm auki tulleessa sairaalaan, ja molemmat vauvat syntyi tunnin sisällä.

Kuopuksen aikaan ilmoitin salin ovella että mahdollisimman pitkään yritän ilman lääkkeitä :) Nauroivat kun sanoin karjaisevani sitten kun tarttee jotakin. Melkein loppuun asti sinnittelin, viimeinen tunti vasta oli tuskaa :)

Kai siinä normaalitilanteessa jokainen synnyttäjä on aktiivinen ja puskee ihan itse sen lapsensa ulos sieltä. Onko passiivinen sellainen joka ottaa kivunlievitystä?

kertoili kiireellisestä sektiostaan MLL-perhekerhossa niin sille toiselle oli jäänyt ihan paska maku suuhun kun ei ollut pystynyt hoitamaan synnytystä luomuna ja hirveä häpeä siitä että oli jouduttu leikkaamaan.



Mä olin ihan silmät pyöreenä että häh. Itselle ei ollut tullut mieleenkään hävetä sitä että jouduin leikkaukseen ja lapsi saatiin elävänä ulos. Onnellinen vain että kaikki meni hyvin.



Myöhemmin kun olen täällä av:lla roikkunut olen tajunnut virtuaalielämän ja todellisen eron.

synnyttäminen ole mikään iso juttu. Mollemmat kerrat olin 9 cm auki tulleessa sairaalaan, ja molemmat vauvat syntyi tunnin sisällä.

On ehkä hieman eri asia synnyttää tunnin sisällä sairaalaan tulosta kuin kärvistellä siellä pahimmillaan monta vuorokautta.

Eipä nyt viitsitä kiillotella kruunujamme, vaikka omat synnytykset olisivat olleet kuinka helppoja.

t. myös luomuna synnyttänyt (ainoa syy: synnytys oli nopea ja helppo)

synnytin ilman lääkkellistä kivunlievitystä.

Kätilö suhtautui ihan positiivisesti. Totesi vaan, ettei ole ennen avustanut tällaisessa synnytyksessä.

Kalvot puhkaistiin ja episiotomia tehtiin, joten ihan täysin "luomuna" en synnyttänyt. Kätilö ehdotti oksitosiinitippaa, mutta sen ottamisesta kieltäydyin.

Siis ilman mitään lääketieteellistä apua jos mahdollista. Pidetäänköhän mua ihan hörhönä vai otetaanko vakavasti? Eka synnytys tulossa.

Kai siinä normaalitilanteessa jokainen synnyttäjä on aktiivinen ja puskee ihan itse sen lapsensa ulos sieltä. Onko passiivinen sellainen joka ottaa kivunlievitystä?

aktiivinen sanaa. Oli vähän huono sanavalinta, mutta tarkoitin sillä sitä, että olin hyvin pitkälle synnytyksen ajan jalkeilla ja pyrin käyttämään liikkumista, ääntä, kontillaan itseni heijaamista yms. helpottamaan oloani. Olen ymmärtänyt, että joillekin sopii paremmin olla paljon sängyssä. Tarkoitin siis tätä eroa "aktiivisuudella". Enkä tarkoita, että toinen tapa olisi parempi kuin toinen. Minulle synnytyksessäni sopi tuo tapa lähes loppuun saakka.

Viimeisiksi tunneiksi jouduin sänkyyn, koin silloin oloni passiiviseksi vaikka tietenkin tein työtä synnytyksen eteen tunteja ja ponnistin itse (tai siis oksitosiinin avulla). En kuitenkaan enää kokenut itse "hallitsevani" tilannetta vaan olin enemmän toimenpiteiden kohteena kuin aiemmin.

Mä olen kaksi kertaa synnyttänyt käytännössä luomuna (ilokaasua vain). Kummallakin kerralla olen toivonut epiduraalia, mutta ekalla kerralla sitä ei voitu antaa muiden lääkkeiden vuoksi ja tokalla kerralla ei enää ehditty, vaikka olin sairaalassakin jo valmiiksi.



Mä olen aina miettinyt, että mitä toi luomu oikein tarkoittaa. Saako mahdolliset repeämät paikata vai annetaanko niidenkin parantua luomusti? Entä jos vaihtoehtona olisi siisti välilihan leikkaus tai paha repeämä. Luomusti synnyttävä ei kai halua lääketieteellistä apua tuossakaan tilanteessa.



Toiveita saa ja pitääkin esittää. Mutta kannattaa muistaa, että ne ovat toiveita.



Ja siis kätilöt nimenomaan suosittavat yrittävät synnytystä mahdollisimman vähin lääkkein, koska usein synnytys etenee nopeammin niin. SIlloin on vähiten riskejä sille lapselle.

on sairaaloista joissa on varsin medikalisoitunut meininki-ja taas niitä joissa luomusynnytys on hyväksytympää.



Itse synnytin ihanassa Haikaranpesässä, luomuna. Tosin otin alkuvaiheessa ilokaasua...mutta en muuta. Täytyy sanoa että luomusynnytys oli kyllä selkeästi parempi kokemus kuin epiduraali johon ensimmäisessä synnytyksessä turvauduin.