Miten kohdata vastaantuleva vanhempi vaunuineen?

Ihan samalla tavalla kuin muutkin ihmiset. Jos nyt sattuu kenen kanssa tahansa katseet kohtaamaan, niin eikös silloin ole tapana väläyttää pieni hymyn poikanen :)

minä en ainakaan moikkaile random-vastaantulijoita, olivat vaunujen kanssa liikkeellä taikka eivät. tuttuja toki tervehdin.



sen olen huomannut että moni vastaantulija tuntuu tuijottavan vaunujeni tavarakoria, tai jotain siellä päin. ymmärtäisin jos sielä olisi sellainen nimirekkari, mutta ei ole. en tiedä mitä he oikein katsovat sitten.

Tärkeimmät kapistukset vaunuissa, ja mietin samalla oisko sittenkin pitäny ostaa tollaset :)

Tärkeimmät kapistukset vaunuissa, ja mietin samalla oisko sittenkin pitäny ostaa tollaset :)

meillä on Oran vankkurit, joissa on suuuuri metallinen tavarakori ja valtavat ilmakumirenkaat. keräävätköhän ne siksi katseita kun täällä päin tuntuu kaikilla olevan ihmeellisen rimpuloita renkaita ja repsottavia kankaisia tavarakoreja :D

Minulle on monta kertaa käynyt mielessä, että olisi tosi kiva jutella pari sanaa tai edes tervehtiä toista äitiä, joka tulee vaunujen kanssa vastaan. En ole koskaan kehdannut, aina olen toljottanut tiukasti eteenpäin tai sitten vaunuihin :)

Jos rattaissa oleva lapsi on selvästi samanikäinen, katson silmiin ja hymyilen. Me tullaan ton äidin kanssa erittäin todennäköisesti törmäämään harrastuksissa ja viimeistään päiväkodissa, ja on helpompi aloittaa juttelu siltä pohjalta. Monet niistä jotka haluaa rupatella niitä näitä, erottuu jo siitä että he ovat alunperinkin vastanneet siihen hymyyn, ja näiden kanssa onkin helppo tutustua muutenkin. Mä olen todennut tän systeemin toimivaksi ja saanut sillä lailla mukavasti tuttavia ja kavereita pitkiä kotiäidin päiviä piristämään. Oman asuinalueen ulkopuolella en sit juurikaan noteeraa vaunujen kanssa liikkuvia.

joskin ujona ihmisenä hieman vaivaantuneena samalla.

jos en heitä tunne

Mä taisin hymyillä ensimmäiset pari kuukautta typerästi kaikille muillekin kellä on vaunut/ vauva. Mutta sitten lopetin sen kun ei kukaan muukaan sitä tehnyt. Ne tuijotteli vaan sitä omaa ipanaa tai tsekkas millaiset vaunut meillä on.



Nyt kun lapsi on jo isompi en oikeestaan edes noteeraan ihan pieniä vauvoja rattaissaan.



Mutta olishan se ihan kiva, jos vois alkaa rupatella että oi sullakin on vauva! Minkä ikäinen tms. Tää on helpompaa koiraihmisten kuin vauvaihmisten kanssa :)

Lähinnä se kai on sitä "karavaanari on kaikkien kaveri" -mentaliteettiä, kun tietää toisen olevan samassa jamassa. Eli ängetään vaunuilla hankaliin koloihin ja etsitään kiertoreittejä eri tiloihin :)



Samaa henkeä oli raskaana ollessa muiden pömppisten kanssa. Kerran oikein naureskeltiin toisillemme erään mamman kanssa, kun paarustettiin isoja mahoja rahdaten kadulla vastaan toisiamme.

Mäkin asun Helsingissä ja mun mielestä tuo on aika tavallista, että hymytillään. Bussissakin tulee usein vaihdettua pari sanaa jos on toisetkin rattaat.



Siis ihan kotikulmilla mä ainakin moikkaan vaikka nyökkäämällä tai pienellä hymyllä muita vanhempia, koska niitä samoja ihmisiä näkee sitten leikkipuistossa, neuvolassa, päiväkodissa jne.



Kannattaa vaan tutustua niihin lähiseudun vanhempiin.