Muista yleisestä ahdistuneisuudesta kärsiviä paikalla?

"Tekemällä tehty" siis. :) Kai nää tunteet kaikille odottaville jokseenkin luonnollisia on, mutta itse kun on murehtimiseen taipuvainen, niin tietysti mietin asioita ihan liikaakin. Olisi kyllä hyvä puhua tästä neuvolassa, mutta mietin, että mitähän ne musta sit ajattelee. Et miks tuollainen sekopää lapsia edes haluaa. No ei kai sentään. :) Joskus vaan on niin vaikea saada suuta auki.

Se on rohkea joka pyytää apua, ei se, joka esittää urheaa ja kärsii sisimmässään. Jo pelkkä asioista puhuminen usein auttaa.

Minulle sanoi ekassa raskaudessa neuvolan terkka ihanasti: Odottavan äidin on täysin luonnollista pelätä, koska äiti herkistyy raskausaikana ja se on luonnon tapa valmistaa häntä huolehtimaan lapsestaan.

Minua nuo sanat helpottivat ja myös vähensivät syyllisyydentunnetta omista peloista ja huolista.

Tsemppiä sinulle.

21

juuri tästä on kyse. Kuunnella itseä ja kohdata kaikki tunteet. Eikä painaa mitään mielestä pois. Itteäs sä pelkäät ja omia ajatuksia, siksi paha olla. Ajattele - kun kaikki ajatukset saavat vapaasti tulla mieleen jne ei mitään pelättävää enää ole.



Mä olen - ainakin nyt - siinä tilassa. Sekin on totta, että tää tapahtuu pikkuhiljaa, ei kertrysäyksellä. Et sä tuu hulluksi. Mä lupaan, että se tunne kun ne solmut aukeaa, on niin vapauttava. Sua ei sellasen kokemuksen jälkeen enää edes harmita, että sairastat koko sairautta. Koska sen takia käyt kaiken läpi niin, kun muuten tuskin kävisit. Mä olen löytänyt itsestäni jotain sellasta viisautta ja rauhaa nyt. Myös turhanpäiväsyyksistä stressaaminen on vähentynyt. Ja itsetunto noussut. Olen ihan eri ihminen, kun se, joka mietti viimeseen saakka, että mitä muut minusta ajattelee!



Minulla oli akuutissa vaiheessa mielialalääke, nyt pelkkä terapia ja hyvin pärjään.



Se tuntuu vähän siltä, kun olis herännyt ja näkisi nyt kaiken selvästi. Näkee ne, ketkä ei oo herännyt ja ne ketkä on. Näkee vanhan minän ja uuden minän. Ja se uusi, se ei enää pelkää. Sillä on rauha.



Aaaah, mä voisin kertoa tästä loputtomiin :)

Mitenköhän sitten oppisin päästämään ne ajatukset pintaan? Jos olen ne niin voimakkaasti sulkenut mielestä?



Toi on niin totta, että jos antaa kaikkien tunteiden tulla, niin ei ole enää pelättävää. Itteänihän mä pelkään ja omia tunteitani. Esim. jossain palaverissa. Jos oppisin olemaan välittämättä muiden mielipiteistä tai hyväksyisin itsessäni kaikki reaktiot ja tunteet, niin mitä pelättävää ja ahdistavaa mulle jäisi? Mieletön vapaus vaan..

Olen kotiäitinä ja lapset ovat jo kouluikäisiä. En pysty menemään töihin. Sairauslomaa enkä eläkettä saa koska lääkäreiden mukaan kela ei hyväksy sairauttani rittäväksi syyksi. Onneksi mies elättää. Pitää vain toivoa ettei hänelle satu mitään.

Mitenköhän sitten oppisin päästämään ne ajatukset pintaan? Jos olen ne niin voimakkaasti sulkenut mielestä? Toi on niin totta, että jos antaa kaikkien tunteiden tulla, niin ei ole enää pelättävää. Itteänihän mä pelkään ja omia tunteitani. Esim. jossain palaverissa. Jos oppisin olemaan välittämättä muiden mielipiteistä tai hyväksyisin itsessäni kaikki reaktiot ja tunteet, niin mitä pelättävää ja ahdistavaa mulle jäisi? Mieletön vapaus vaan..

Kunhan vaan pystyisi päästämään kaikki tunteet ja ajatukset suodattimen läpi. Itselläni tietty sairaus joka aiheuttaa kaikenlaisia vaivoja m m pahoinvointia... ja niitä pelkään yli kaiken. Pelkään siis sitä, että jos ne oireet tulee julkisella paikalla tai jossain esim töissä kesken asiakaspuhelun tms ja en pääsekään pois tai jos oksennan kesken kaiken (inhoan oksentamista).

Pelkään myös kaikkia tauteja ja kuulostelen itseäni ja omaa vointia kaikenaikaa.

Voi kun näistä pääsisi eroon.... Kiitos teille kaikille kuitenkin viesteistä. On ainakin nyt hieman helpompi olla kun tietää, että tästä voi päästä yli...

ap

on paljon. Miettikääpä, että saatamme tietämättämme joskus istua samassa tilanteessa ja samalla jännittää ja murehtia, mitä tuo toinen mahtaa minusta ajatella! :D Jos uskaltaisimme olla rehellisiä tunteittemme kanssa, saattaisimme yllättyä, kuinka "normaaleja" lopulta olemme. ;)