Pienten diabeetikkolasten äitejä paikalla?

:o/

itse 5-vuotiaana sairastunut diabeetikko, nyt 38 v. Uskon että on rankkaa. Diabeteksen hoito ei todellakaan ole niin helppoa mitä siitä annetaan ymmärtää. Ja huoli on myös yöllä -silloin kun pitäisi nukkua. Hypo ei vaan katso ajankohtaa ja on yöllä erityisen vaarallinen.



Oletko käynyt diabetesliiton kohtauspaikan lapset ja D -osastolla? Tai diabeteskeskuksen perheleireillä. Sieltä saa, jos ei muuta, niin vertaiskontakteja ainakin.



http://www.diabetes.fi/ubbthreads/ubbthreads.php?Cat=0&C=1

kyllähän alakoululaisenkin kanssa saa välillä olla sydän syrjällään. Lapsi kun välillä jättää insut pistämättä ja syö salaa karkkia tai jättää kokonaan syömättä, ettei tarvitsisi pistää... No, ehkä eniten huolettaa että mitä sitten kun lapsi tulee murrosikään ja kapinoi kaikkea ja kaikkia vastaan vielä rajummin, kun ei vielä osaa ajatella omaa terveyttään aikuisen lailla. Meillä lapsi huomaa itse "alhaiset tuntemukset " ja osaa ottaa pillimehua tms. Nyt kun on flunssakausi meneillään, sokeriarvot huitelee ties missä ja ongelmia on lähinnä siinä, että osaa arvioida insuliinimäärän oikein. Mutta sellaista se on ja onneksi tämä tauti on kuitenkin hoidettavissa nykyään, ennenhän kaikki lapset jotka siihen sairastuivat, kuolivat... Tsemppiä vaan teille!

Oli niin kamala katsoa tänään kun lapsi oli vitivalkoinen - tiesin mittaamattakin että matalat sokerit (monesta asiasta johtuva juttu tänään), annoin heti syötävää ja sitten mittasin: 1.4 :((

Muutaman kerran tällaista käynyt ja itsellä aina tämän jälkeen päänsärky ja valtava voimattomuuden tunne - tietyllä tavalla järkyttää ja säikäyttää. Ahdistaa ja pelottaa :(

ap

Terveisin alle kaksivuotiaana sairastuneen nyt nelivuotiaan sokerisakarin kummitäti? Kummipojalle asennettiin pumppu vähän aikaa sitten ja on helpottanut ainakin äidin arkea...