Lue keskustelun säännöt.
Olen jonkin asteisessa shokissa ja lamaantunut täysin.
23.11.2009 |
2 tuntia sitten mieheni soitti ja kertoi, että tuttavamme isä on kuollut. Tunsimme isän kumpikin. Mieheni oli haettu paikalle kun tämä isä oli tuupertunut. Mieheni tullessa ei ollut pulssia tuntunut ja hän oli pyytänyt soittamaan hätänumeroon. Paikalle tuli ambulanssi, mediheli ja lääkäri. Tuttavamme isä todettiin kuolleeksi.
Mieheni on nyt tulossa kotiin. Hän oli siivonnut paikat. Verta oli ollut ympäriinsä kun tuttavamme isä oli kaatuessaan lyönyt päänsä ja se oli auennut.
En pysty ajattelemaan; en pysty tekemään mitään. On todella pahalla olla tuttavieme takia, 3 lasta menetti isoisän. Pelkään mieheni puolesta, kuina hän toipuu kun ei voinut pelastaa.
Kommentit (58)
Aikansa se ottaa että miehesi asiasta toipuu, joskus sellasta sattuu että eteen tulee täysin yllättävää. Oma isänikin on elvyttänyt ihmistä joka menehtyi kuitenkin sydänkohtaukseen eli tavalliselle ihmiselle elvytystilanne on aina henkisesti raskas jälkeenpäin. Suosittelisin sinun miehesi puhumaan kuitenkin tuttavanne sukulaisten kanssa, olla tukena siinä missä tarvitaan.
Älä kirjoittele tänne enempää tuosta, koska joku saattaa tunnistaa eikä se ole reilua mitenkään tuttusi perhettä kohtaan. Muutenkin täällä on ihmisiä, joilla on sairas mielikuvitus tai ovat yksinkertaisia.
Voimia teille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokoontuminen käynnissä. Voisiko nämä kaikkitietävät mammat sitten kertoa ketä saa ja ketä ei saa surra? Saako surra vain ainoastaan lähiomaisia? Saako surra hyvän ystävän vanhempia, jotka ovat olleet läheisiä lapsuuden kyläilyistä asti? Ketä on soveliasta surra? Saako olla huolissaan puolisostaan joka on juuri ollut mukana traagisessa, vieraassa ja vaikeassa tilanteessa? Saako oikeasti välittää enää mistään ja näyttää sitä muille, vai pitäisikö elää kivinaama ja tunteet kuolettaneena.
Osanottoni ap:lle ja miehesi tarvitsee jossain vaiheessa tukea, sitten kun ensishokki helpottaa.
myötätuntoa ap:lle, ap:n miehelle sekä tietysti vainajan omaisille. Liian nuorena lähti :(.
Kesällä sain kuulla rakkaan ystäväni veljen kuolemasta (25v.). Se oli minulle shokki, olin koko päivän jotenkin ihan toistaitoinen, en pystynyt keskittymään mihikään, mietin vain sitä läheisten kokemaa tuskaa...:(
Olen muutenkin hirveän myötätuntoinen, suren aina (liikaa & liian kauan) muiden, tuntemattomienkin ihmisten menetyksiä. Mutta tällainen minä olen. En haluaisi ollakaan kylmäsydäminen.
Varmaankin se oma elämä on jotenkin vinksallaan sitten.
myötätuntoa ap:lle, ap:n miehelle sekä tietysti vainajan omaisille. Liian nuorena lähti :(. Kesällä sain kuulla rakkaan ystäväni veljen kuolemasta (25v.). Se oli minulle shokki, olin koko päivän jotenkin ihan toistaitoinen, en pystynyt keskittymään mihikään, mietin vain sitä läheisten kokemaa tuskaa...:( Olen muutenkin hirveän myötätuntoinen, suren aina (liikaa & liian kauan) muiden, tuntemattomienkin ihmisten menetyksiä. Mutta tällainen minä olen. En haluaisi ollakaan kylmäsydäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on kyllä todella elämästä vieraantunut drama queen...
Ihmiset kuoiee. Kaikki.
Jos miehesi elvyttää, niin se sit elvyttää. Turhaan sä dramatisoit miehesi puolesta. Taidat oikeestaan ihan nauttia tästä draamasta ja siitä kuinka KAUHEETA SE ON kun ihminen kuolee ja on VERTA..
Ja ikää oli?
Otsikkokin sen kertoo: HÄN on shokissa ja HÄN on lamaantunut... Miehen tuttavan isä kuolee ja HÄN kokee ja HÄN tuntee ja HÄNHÄNHÄN...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset kuolevat. hän oli näköjään isoisäkin jo.
Mitä on vikana tässä yhteiskunnassa kun lamannutaan täydellisesti kun jonkun tuttavan isä kuolee.
Jos on oma isä tai isoisä niin ymärrän mutta tuttavan...
ja tutkimaan, miksi kaatui ja mitä siitä seurasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempiemme sukupolvi alkaa vähitellen kuoleentumaan. Onahn se kova isku kun oma vanhempi kuolee mutta kyllä siihen sitten sopeutuu vähitellen.
Miksei sun miehesi siitä toipuisi? Tässä tapauksessa kuollut ei ollut kuitenkaan ihan lähiomainen.
tai muuten vain poissa tolaltaan... Yksissä lukion bileissä yksi poika tippui kerrostalon kierreportaista kekseltä alas ja kuoli... Oli ystävät siivonneet sen rappukäytävän vaikak se ei todellakaan olis kuulunut heidän työkseen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kai nyt jokainen on isoisän kuolemaan jollain tasolla varautunut?
Henkilö oli kaatunut sairaskohtauksen vuoksi.
Kun on tuntenut ihmisen vuosia ja tehnyt asioita hänen kanssaan ja kun tuntee lapsen perheineen vuosia ja tuntee ja tietää ihmiset, niin kyllä tällainen pysäyttää.
Toivon, että mieheni pystyy käsittelemään asiaa, jotta syyllisyys kuolemasta ei paina. Hän ei vain saanut ko ihmistä enää henkiin.
Olen ollut koko päivän lamautunut. Hautajaisista tulee raskaat kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilö oli kaatunut sairaskohtauksen vuoksi. Kun on tuntenut ihmisen vuosia ja tehnyt asioita hänen kanssaan ja kun tuntee lapsen perheineen vuosia ja tuntee ja tietää ihmiset, niin kyllä tällainen pysäyttää. Toivon, että mieheni pystyy käsittelemään asiaa, jotta syyllisyys kuolemasta ei paina. Hän ei vain saanut ko ihmistä enää henkiin. Olen ollut koko päivän lamautunut. Hautajaisista tulee raskaat kaikille.
Jos työkseen joutuu kohtamaan kuolemaa niin sitä oppii käsittelemään. Siis haloo kaikki kuolee, ei sen pitäis olla ylläri kelleen...
Ja jos SÄ otat sen raskaasti, niin miehes ei ehkä ota.. joten relaa vähän.
Saa sydämentykytyskohtaukset kaikkien serkunkumminkaimojen sairauksista, kuolemista tms.
Täysin kypsymätöntä ja todella rasittavaa.
toistakymmentä vuotta? Minun ei kuulu tuntea surua ystäväni perhettä kohtaan, ei lapsia kohtaan? En saa olla huolissani mieheni henkisestä tilasta kun hän yritti turhaan elvyttää ihmistä, jonka on tuntenut 20 v? Mieheni ei ole sairaanhoidon henkilökuntaa.
Olen kouhkaaja, provo ja ihminen, jonka elämä on tyhjää?
Kiitos myötätunnosta!
ap
Tällä palstalla ei suurin osa kirjoittajista voi ymmärtää sitä, että olemme kaikki erilaisia ja käsittelemme asioita eritavalla. Joku on myötätuntoinen ja aito ystävälle läheisille ihmisilleen, joilla on surua elämässä. Ole ylpeä siitä, että pysytyt tuntemaan myötätuntoa ystäväperhettä ja miestäsi kohtaan ja tietenkin myös siitä, että sinun on mahdollista surra menettämääsi tuttavaa.
Luulen, että moni ap:tä haukkunut on kauhistellut/jopa tirauttanut kyyneleen vaikkapa Kauhajoen tapahtumien takia. Sellainen sosiaaliporno onkin muuten helpompaa kuin todellinen myötätunto.
Voimia ap sinulle ja perheellesi!