Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä ikäisenä sinun persoonallisuutesi oli kehittynyt "kokonaiseksi"?
22.11.2009 |
Itse nyt 25 ja huomaan että on arvot ihan kamalassa muutoksessa. Jos joku kysyy, niin en osaa vastata, koska tuntuu, että se mitä nyt ajattelen on niin suuresti ristiriidassa sen kanssa, mitä ennen ajattelin: enkä tiedä kumpi on totta (ts. onko tämä vain väliaikaista).
Onpa outoa huomata että oma persoonallisuus muuttuu!
Kommentit (50)
Sitä ennen oli sellainen tunne että milloin elämä alkaa. Nyt se on alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uutena puolena on nyt tullut jatkuvuuden taju. Olen vasta ihan viime aikoina nähnyt, mitä vanhempieni piirteitä ja tyypillisiä reaktiotapoja kannan mukanani. Etteivät vain olisi geeneissä diabetesperimän ym. tapaan. Ajatus omasta yksilöllisyydestä on väistymässä.
Kyllä elämä ennen sitä on jälkikäteen ajateltuna melkoista hapuilua.
ja toivon, että kehitys jatkuisi läpi elämän.
Alkoi 25-vuotiaana esikoisen syntymän jälkeen, rupesin kyseenalaistamaan saamani kasvatusmallin, siitä se alkoi ja on levinnyt oikeastaan kaikille elämän osa-alueille. Nuoruuden musta-valkoisuus on elämänkokemuksen avulla hävinnyt, ei tekisi mielenikään arvostella ihmisten valintoja kun nyt tietää että asiat eivät ole yksiselitteisiä. Pitkä tie on varmaan vielä kuljettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitystä ja muutosta tapahtuu ja TULEE TAPAHTUA koko iän.
Ns. "valmis" ihminen on vain kapeakatseinen ja kypsymätön ja menettää lisäksi ison palan elämänsä mahdollisuuksista.
alkoi olla nuoruuden hajanaisuus ja näköalattomuus poissa lopullisesti. Ihanaa olla oma itsensä! t 39-v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32-37-vuotiaana. Se on pitkä prosessi, monta vuotta kestää ja kun prosessi on vielä kesken, niin vaikea sanoa, milloin päättyy.
Nyt olen 41 v ja siksi pystyn paikantamaan tuon noille vuosille.
pitää vielä lisätä, että totta kai kehitys jatkuu, mutta minä ymmärsin kysymyksen identiteetin löytymisen kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tasapaino oman itsen kanssa.
Nyt 32-v tietää jo hyvin tarkkaan kuka ja millainen ihminen on ja mitkä asiat ovat tärkeitä, mutta aivan varmasti kehitys tulee jatkumaan hamaan loppuun saakka. Toivottavasti kehitys paremmaksi ja viisaammaksi ihmiseksi.
Varmaan joskus 25 vuoden tienoilla alkoi olla sellainen itsevarma ja luottavainen olo (noin pääasiallisesti, toki sekin vaihtelee). Persoonani on aika sama kuin nuoruusvuosina, mutta toki sitä kokemuksen mukana on oppinut suhteellisuudentajua ja muuta.
Minulla tuntuu tulevan viiden vuoden välein jonkinlainen kriisi tai herkkyyskausi, joka oireilee yleensä ihastumisena ja arkisen elämän kyseenalaistamisena. Koskaan nämä eivät ole mihinkään näkyvään muutokseen johtaneet, mutta pään sisällä tapahtuu aikamoista tuuletusta noina kausina. Yleensä vuoden verran menee ja sitten normalisoituu. Oma mies on ollut kuvioissa yli 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pään sisällä. Kaipa sitä mennään aaltoliikkeessä koko elämä - välillä tuntuu olevan elämä koossa ja kohta taas on palikat sekaisin. Toivon, että kehitystä tapahtuu silti koko ajan...
23- vuotiaana diagnoosina identiteettihäiriö kun olin mielisairaalassa, sen jälkeen olen kyllä rauhoittunut, mutta ei minulla vieläkään 27- vuotiaana ole oikeastaan käsitystä siitä, kuka olen. Mielenhäiriöt ja lääkitykset tuntuu muuttavan luontaisia reaktioita ja ajatuksia sen verran, etten tiedä, mitä oikeasti ajattelen ja haluan. Tai ainakin kyseenalaistan aina kaikki haluamiseni ja tuntemukseni, kun niihin ei ole ennenkään voinut luottaa. Lisäksi ammatillisella puolella olen koko ikäni lukenut kieliä ja ollut niissä hyvä, nyt kun minusta on tulossa kieltenope olen huomannut, että nyt minua kiinnostaakin kauheasti luonnontieteet ja ne tuntuu ainoilta oikeilta ja järkeviltä opiskelualoilta, vaikka aina ennen niitä inhosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällä hetkellä luulen, etten ikinä löydä itseäni kokonaan. Mietin aina jo pitkälle tulevaisuuteen, mitä haluaisin, tämä hetki ei ole koskaan hyvä. Olen jotenkin levoton ja onneton. Toisaalta olen välillä hyvin iloinen ja tyytyväinen ja toisaalta kaikki on surullista ja elämä pelkkää epätoivoa.
Toivon, että kehityn kokonaiseksi joskus lähi tulevaisuudessa, sillä tämä on hyvin kuluttavaa..
arvot ja ajatukset melkein kaikesta muuttuvat jatkuvasti ja varsinkin kriisin iskiessa. itselle oli suuri kaannoskohta oman aitini kuolema 5 vuotta sitten.
ja koin että seison omilla jaloillani.
kehitys taitaa jatkua kyllä koko elämänkaaren ajan eli ei se pysähdy missään tietyssä iässä...tosin joskus on seesteisempää ja sitten on niitä isoja murrosvaiheita kuten murrosikä, vaihdevuodet ja muut isommat elämän kriisit ja tapahtumat jotka kaikki muokkaavat ihmisen persoonallisuutta...
Nyt alan pikkuhiljaa hahmottaa omat rajoitukseni ja vahvuuteni.
Mun mielestä itsetuntemus ei ole sama, kuin ihmisenä kasvaminen, tai -kehittyminen...
, enkä vieläkään tunne olevani mitenkään "kokonainen". Se klisee, että "elämä on matka", taitaa pitää paikkansa. Muuttumista ja muutoksia tapahtuu koko ajan omassa elämässä ja persoonassa. tarvitseeko sitä ollakaan kokonainen?
Tuskin kukaan koskaan on niin täydellinen ja valmis, että voi sanoa olevansa kokonainen. Muutuin kyllä itse suuresti 30-40 välillä. Ymmärsin silloin esim. parisuhteesta paljon enemmän.
Mutta kyllä tässä itsensätyöstämistä on vielä kuinka paljon. Loppuelämä.
Alue: Aihe vapaa
, enkä vieläkään tunne olevani mitenkään "kokonainen". Se klisee, että "elämä on matka", taitaa pitää paikkansa. Muuttumista ja muutoksia tapahtuu koko ajan omassa elämässä ja persoonassa. tarvitseeko sitä ollakaan kokonainen?