Lue keskustelun säännöt.
Jouluaatto kotona - miten teillä?
21.11.2009 |
Nyt kun on kaksi pientä lasta, olemme alkaneet pyhittämään jouluaaton omalle perheelle. Emme käy isovanhemmilla, emmekä muuaallakaan aattona. Kaikki sukulaiset asuvat maks. 15km säteellä, ja ekana jouluna toivotimme sukulaiset meille, ja ilmoitimme että vietämme kotijoulun. Veljeni tuli meille joulua viettämään. Vastalauseita tuli anoppilasta, että ettekö te nyt vähäksi aikaa, mutta se tiedetään että se venyy, ja sotkee "aikataulun" kotona.
Nykyään sukulaiset ovat jo hoksanneet, että meille tulevat lahjat voi tuoda meille odottelemaan jo ennen aattoa, me emme kiertele sukulaisissa availemassa joululahjoja monta päivää aaton jälkeen.
Näin meillä, onko muita jotka nauttivat joulusta ilman aaton aikatauluhässäkkää?
Kommentit (43)
Yksi joulu jäätiin pakon edessä käksin kotiin ja oli niin ihanaa ja rahallista, että siihen loppui joulureissaamonen.
Viime jouluna tehtiin poikkeus, vuokrattiin mökki minun lapsuudenkotini läheltä ja vietettiin joulu isäni ja sisarustenu kanssa. Kivaa oli, mutta raskasta ja rauhallinen tunnelma oli kaukana siitä menosta. Tästä viisastuneena kotijouluperinteemme tulee jatkumaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä on oikea joulufiilis, kun on lunta, pakkasta ja pukki tulee oikealla porolla pihaan :) Ajomatkaa kertyy kyllä reilu 900km mutta ollaan siihen totuttu.
Ollaan täällä kotona oman perheen kesken.
Mä olen alottanut joulun valmistelut jo hyvissä ajoin.
Pyrin saamaan sen tunnun aikaseks jonka vanhempani aikoinaan.
Lapset rakastaa joulua ja pukki tuleekin Aattona jo neljän maissa.
Ja sen jälkeen sitten syödäänkin ja sitten lähden yksin haudoille.
Silloin minä saan oman hiljasen hetkeni.
Ilta meneekin uusien lahjojen parissa, ilman mitään kiirettä.
Rakastan joulua joka solullani.
viettää joulun rauhassa?
Meillä isovanhemmat ovat olleet monesti ulkomailla tai tuntureissa jouluna. Mielellään ovat viettäneet joulun kotonaankin.
Sekä anoppi, että oma äitini on sanonut, että muistavat painajaisena omasta nuoruudestaan sen kun piti aatto juosta mummoloissa ja oli illalla tosi väsynyt ja huono omatunto. Ovat sanoneet, että käykää muulloin niin paljon kylässä, ettei jouluaattona ole huono omatunto kun vietätte sen kotona rauhassa.
En ymmärrä tätä aattona pakkokyläilyä. Ettekö muuten pidä yhtettä isovanhempiinne.
Menisimme riemusta kiljuen jos olisi vain joku mihin mennä. Arvostakaa isovanhempia eivät ole ikuisia.
Sekä minä että mieheni ollaan kotoisin pohjoisesta ja sinne suunnataan aina jouluksi. Lapsia nyt kolme ja kaikki odottavat taas joulua innolla. Minustakin on ihana päästä valmiiseen jouluun ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on viisi joulua vietetty melko samalla kaavalla..pari päivää ennen aattoa käymme kuusen metsästä ja teemme jouluruokia ja nostan nupullaan olevat hyasintit keittiön ja olohuoneen ikkunoille. Aatonaattona siivoamme koko perhe yhdessä ja illalla laitamme kinkun uuniin ja tuomme kuusen sisälle.. Aattoaamuna saamme herätä kinkun, kuusen ja hyasinttien tuoksuun. Aamupuuroksi syömme riisipuuroa mantelin kera ja puuron jälkeen aloitamme kuusen koristelun, lapset samalla katsovat lasten ohjelmia. Klo 12 kuuntelemme joulurauhan julistuksen ja sen jälkeen suuntaamme joulukirkkoon, jonne myös isovanhemmat ja isoisovanhemmat sekä lasten kummit tulevat. Kirkon jälkeen käymme haudoilla koko porukka kävelemässä ja sitten tulemme kotiin syömään jouluruokaa oman perheen kesken. Joulupukin käynnin jälkeen menemme kynttiläkujaa pitkin saunaan ja saunomme vihdan kanssa ja pyörimme alasti hangessa (toivottavasti tulee lunta!). Illan kruuna rauhallinen joulumusiikki, takkatuli, kynttilät ja kuuma glögi sekä lämpimät villasukat jaloissa! Lapsia meillä on kaksi, isovanhempien luona käymme joulun pyhinä syömässä. Joulu on koko perheellemme tärkeä juhla ja käytämme paljon aikaa ja energiaa sen valmisteluun. Nautin kun saan valmistella jouluruokia, kortteja ja lahjojaja jäädyttää jäälyhtyjä...
Muistan yhden joulun exän kanssa: olimme vanhempieni luona, mutta aattona piti lisäksi ehtiä käydä exän isän luona, exän äidin luon ja exän mummon luona. Jokaisessa paikassa piti syödä jouluruokaa ja jokaisessa paikassa sanottiin että "voitte te vielä hetken olla, ei meitä häiritse". Sen jälkeen otin sen linjan, että olen aattona vain ja ainoastaan yhdessä paikassa.
Nykyisen mieheni kanssa olimme ensimmäisen yhteisen joulumme minun vanhempieni luona ja toisen hänen vanhempiensa. Sen jälkeen ehdotin että jos oltaisiin jatkossa ihan kahdestaan - sen verran shokki oli jouluaatto appivanhempien luona. Miehen suku on aika kovaa höösäämään ja hössöttämään, eikä aina ihan hiljaista. Jouluna tämä meni potenssiin sata, ja minä kun olen tottunut että joulu on rauhallinen juhla, jolloin rauhoitutaan. Siellä ei saanut hetkeäkään olla rauhassa: ensin oli kiire joulupöytän, siellä kokoajan joku tuputti lisää ruokaa vaikka lautanen ja suu oli täynnä, sitten yhtäkkiä tulikin kiire lahjojen jakoon eikä meinannut ehtiä syömään loppuun, lahjojen jako taas oli yhtä lahjojen repimistä auki (vaikka paikalla vain yksi lapsi...), sen jälkeen oli taas kiire kahville jne.
Ehkä menemme kokeilemaan sitä joulua joskus uudestaan kun vielä vatsassa oleva lapsemme alkaa olla sen ikäinen että kaipaa leikkiseuraa aatoksi. Siihen asti jatkamme hyväksi havaitulla rauhallisella linjalla omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos voiskin mennä viettämään joulua lapsen ukkilaan ja sitten tulla yöksi kotiin. Mutta kun välimatkaa on 500km, niin ei ihan onnistu. Varmaan tänä jouluna mennään sinne.
Viime jouluaatto oltiin kotona ja äitini oli meillä.
Joulupäivänä sitten ajettiin ukkilaan.
Mä haluan kuitenkin nähdä mun vanhempia jouluna, lapselle myös tosi tärkeää. Miehen vanhemmat asuu ulkomailla.
Ensi jouluna meidän perhe on kasvanut, jos kaikki menee hyvin. Voi olla, että sitten alkaa kotijoulut.
Sinne tulee myös mun sisarukset perheineen, näin on ollut melkein aina. Yöksi tullaan kotiin. Joulu ei tunnu oikein joululta jos ei kokoonnut isolla porukalla lähisuvun kanssa yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta on meillä tietyt joulutraditiot :). Ja isovanhemmat käyvät meillä katsomassa pukkia sekä lasten jouluiloa illalla.
2 aikuista ja kolme alle 15v lasta.
Meillä ei joulua vietetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavat päivät sitten ovat hulinaa täynnä, kun pitää mennä kummankin vanhempien luo kylään. Neljä vierailua siitä tulee, kun kummankin vanhemmat ovat eronneet. Isovanhempien luona ollaan yleensä käyty jo edeltävänä viikonloppuna, jos joulu sattuu keskelle viikkoa, koska he asuvat kauempana.
Sinne tulee myös mun sisarukset perheineen, näin on ollut melkein aina. Yöksi tullaan kotiin. Joulu ei tunnu oikein joululta jos ei kokoonnut isolla porukalla lähisuvun kanssa yhteen.
No näinhän se kyllä on. Ainoa oikea joulu on vaimon kotona ja anopin joulu on perseestä.
Ei ihme, että miehet sanookin, että paras uutinen on anopin kolari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne tulee myös mun sisarukset perheineen, näin on ollut melkein aina. Yöksi tullaan kotiin. Joulu ei tunnu oikein joululta jos ei kokoonnut isolla porukalla lähisuvun kanssa yhteen.
No näinhän se kyllä on. Ainoa oikea joulu on vaimon kotona ja anopin joulu on perseestä.
Ei ihme, että miehet sanookin, että paras uutinen on anopin kolari.
Nautin todellakin aatosta ilman aikatauluhässäkkää. Mutta ilomielin kävisin jouluruokapöydässä sukulaisilla...
Me vietämme aaton kuitenkin kotona ja anoppi tulee meille, joskus on äitinikin ollut meillä. Se tarkoittaa että teen jouluruoan (josta lapset eivät välitä) ja saan laittaa pöytään ja siivota. Siinä ei paljoa alas istahdeta ja nautita.
Hitusen ristiriitaiselta viestisi kuulostaa kun et halua aikatauluhässäkkää vierailuilla, mutta toisaalta sanot että vierailuu sotkee "aikataulun" kotona.
Minun äitini tulee jouluksi toisesta kaupungista meille. Aiemmin olimme mieheni vanhempien luona joulun, mutta lasten kasvaessa olemme halunneet alkaa tekemään omia jouluperinteitä. Ja lahjojen raahaaminen parin sada kilometrin päähän on rasittavaa, kun haluamme tulla yöksi kotiin (perheessä autistinen lapsi, jolla pahoja univaikeuksia).
Olemme viettäneet 5 joulua kotona ja nautimme siitä kovasti. Toki miehen vanhemmat olisivat meille tervetulleita, mutta he haluavat viettää joulun kotonaan.
Toisen lapsen synnyttyä lopetettiin kaikki aattovierailut, eikä olla edes kutsuttu sukulaisia meille. Tänäkään vuonna ei aiota aatoksi sukulaisiin lähteä. Lapsia on nyt jo kolme, neljäs tulossa, ja kotiin pitäisi kiirehtiä koirien yms. takia toiselta puolen Suomea. Ei kiitos. Mielummin kyläilemme sitten tapanina, tai välipäivinä.
Kaikki ovat hyvin ymmärtäneet tämän =)
Äitini on vuorovuosina siskoni tai meidän luona. Anoppi on kotonaan.
Kaikki halukkaatovat tervetulleita meille.
Lapsia yksi (3,5v). Olemme mieheni kanssa kummatkin ainoita lapsia ja miehen vanhemmat ovat jo kuolleet.
Omat vanhempani asuvat kilometrin päässä meiltä ja tulevat meille aattona syömään klo 17 aikaan. Hoidamme tarjoilut nyyttärimeiningillä. Vanhempani hoitavat kalat tarjolle, minä kinkun ja laatikot lisukkeineen. Vanhempani ovat meillä noin klo 21-22 asti jolloin lähtevät kotiin.
Haudoilla käymme jo aatonaattoiltana ja viemme kynttilät jotka palavat 72 tuntia. Käymme haudoilla toisen kerran joulupäivän iltana. Meillä on oma pikkuinen haudattuna joten tämä on meille tärkeää.
Mitään sen ihmeempää emme tee. Ruokailun aloitamme kun kerkiämme jne.
mutta aatoksi mennään anoppilaan, varmaan joulupäivänäkin syömään. Tapanina käydään varmaan muissa paikoissa vierailulla. Anopille on tärkeää että saa hössöttää jouluna, hoitaa ruoat jne. joten minulla ei ole mitään sitä vastaan. Aamulla mennään ja illalla tullaan takasin. Saunotaan siellä jne. Perhejuhla se on sielläkin!
Meillä on vasta yksi alle 2v lapsi, joten olisi "turhaa" paistella tälle väelle pelkästään kinkkuja jne. Kivempi kun hommat saa jaettua isommalle väelle, tosin anoppi meille hommia tuskin antaa.