Parasta mitä lapselleen voi antaa on sisarus

eli sitä sisarusta. Täytyy sitten pärjätä sillä toiseksi parhaimmalla, eli sanoa että toiseksi parasta lapselle on elossa oleva äiti

eikö teillä ole ystäviä? Siis sellaisia joita kutsutaan hyviksi ystäviksi? Jos mun tekee mieli jutella jonkun muun kuin puolisoni kanssa, soitan jollekin ystävistäni, enkä todellakaan veljelleni. Ihan ihme keskustelu taas tämäkin. Minusta on parasta, että joka perheessä on se määrä lapsia, mikä sinne on haluttu riippumatta mistään av:n asettamista ihanteista tai normeista.

joita suuressa suvussa riittää, ja jotka ei kuulu niiden parhaimpienkaan ystävien korville.. Musta on ihana jutelle veljien kanssa ja saada asioihin miehen näkökulmaa...

43

on kyllä niin hyviä ystäviä, että voin keskustella jopa moisista ystävieni kanssa. Ulkopuolisilla on usein tilanteeseen myös ihan uudenlainen näkökulma.

on kyllä niin hyviä ystäviä, että voin keskustella jopa moisista ystävieni kanssa. Ulkopuolisilla on usein tilanteeseen myös ihan uudenlainen näkökulma.

puhua heille täysin vieraalle ihmiselle.. Kuten sairauksista, raha-ynnä muista ongelmista, varsinkin jos suku sitä pyytää...

43

ovat luottamuksen arvoisia. Sääli, jos et itse et osaa luoda kunnollisia syviä ja oikeita ihmissuhteita.

Tänään taas ajattelin, että kyllä toi sanonta on niin totta. Ihania noi lapset kun ovat niin kiintyneitä toisiinsa. Aina on leikkikavereita omasta takaa. Käy kyllä sääliksi ainoat lapset.

Joku tuolla ylempänä kirjoittikin, että sisarus voi olla rikkaus ja joskus ei. Minulle on sattunut tuo ei-osuus. Ainaista kilpailua joka asiasta ja voi jessus että minua ärsytti saada aina ne pienet vaatteet jotka hyvässä lykyssä olivat vielä rikkikin, sain kaikki alusvaatteita ja kenkiä myöten. (olemme sisareni kanssa aivan erilaisia) Olen keskimmäinen ja siltä minusta juuri on aina tuntunutkin..



Oma lapseni ei tule sisarusta saamaan, en ole koskaan halunnut enempää kuin yhden lapsen. Onneksi sukulaisiakin on paljon, joilla on saman ikäisiä lapsia ja olemme läheisiä.

Joku toinenkin tuolla aikaisemmin sanoi kauniisti: "olen sitä mieltä että parasta mitä voi lapselleen antaa on:"rakastavat vanhemmat jotka jaksavat pyörittää arkea ja ovat onnellisia yhdessä""(ynnä muuta)

ja tästä olen erittäin paljon samaa mieltä, jos vanhemmat eivät välitä eivätkä anna turvaa ja luottamusta ja rakkautta, niin ei siinä paljon auta, vaikka sisaruksia olisi kuinka monta.

Mulla on isoveli ja ollaan kyllä hyvissä väleissä ja kaikkea, mutta kyllä mä avaudun ennemmin ystävilleni, jos jotain avautumisen aihetta tulee. Mieheni on ainoa lapsi, mutta kukaan - ei kertakaikkiaan kukaan - sitä osaisi päätellä hänen luonteestaan. Hänellä on pienestä pitäen ollut paljon leikkikavereita ja apppivanhemmat kaikessa viisaudessaan ovat olleet todella tarkkoja siitä, että poika oppii jakamaan ja huomioimaan muutkin.

Eli jokainen eläköön omien halujensa mukaan, av:n normeilla lapsilukumäärästä ja sopivasta kahden vuoden ikäerosta voi pyyhkiä takapuolensa.

eikö teillä ole ystäviä? Siis sellaisia joita kutsutaan hyviksi ystäviksi? Jos mun tekee mieli jutella jonkun muun kuin puolisoni kanssa, soitan jollekin ystävistäni, enkä todellakaan veljelleni. Ihan ihme keskustelu taas tämäkin. Minusta on parasta, että joka perheessä on se määrä lapsia, mikä sinne on haluttu riippumatta mistään av:n asettamista ihanteista tai normeista.

Itse olen ainoa lapsi ja erittäin hyvän lapsuuden viettänyt. Ei ollut koskaan tylsää,oli paljon kavereita ja tekemistä. En edes koskaan kysynyt,miksei minulla ole sisaruksia tai osannut kaivata.



-Ainoa lapsi

mä olen sitä mieltä että parasta mitä lapselleen voi antaa on rakkaus. Oli joko isä ja tai äiti tai vaan toinen, tai isoäitä, kun omat vanhemmat eivät jaksa, vaihtoehtoja tuhansia.

Itse tapasin mieheni yli 30 vuotiaana, olimme 6 vuotta lapsettomuushoidoissa ja saimme maailman ihanimman pojan.

Nyt on 40 v tullut täyteen, jos vielä menee 6 v, olen liian vanha äidiksi, varmaan sekä ko firman mukaan ja valtaosan av-palstalaisten.



Mä yritän olla maailman paras äiti mun pojalleni ja jos hänelle ei enempää sisaruksia tule, me elämme sen asian kanssa.

ovat luottamuksen arvoisia. Sääli, jos et itse et osaa luoda kunnollisia syviä ja oikeita ihmissuhteita.

toivottavasti et kuulu minun "ystäväpiiriini", jotka sitten puivat tuolla marttakerhossa minun ja sukuni sekä läheisteni asioita... Mulla on yksi hyvä,oikea ystävä ja se riittää minulle satapäisen suvun lisäksi.. Myös se oma veli taikka sisko voi muuten olla ystävä, samoin kuin myös puoliso... Ja minä olen tätä mieltä,ole sinä eri mieltä, kiitos!

43

ihan uskomatonta seurata lasten yhteistä touhua, hellyydenosoituksia ja sitä miten toista kaivataan jo siinä kohtaa jos nukkuu aamulla pidempään kuin toinen. :)

Minä tulen erittäin hyvin toimeen siskoni kanssa mutta pointtini on että kaikki eivät tule.



Piste.

että äiti on hengissä - jos siis pitää valita noista kahdesta edellämainitusta vaihtoehdosta. Aina se nimittäin ei ole niin, että lapsi voisi saada molemmat hyvät.

Välillä tosin tuntuu, että tuo meidän 2-vuotias isoveli ei ole vielä ihan varma asiasta kun vauva konttaa perässään...eiköhän se joskus helpota. :)



t. ainoa lapsi

lukea tästä, juuri mietin että tunnen surua 3-vuotiaan puolesta, josta on 5 vkoa sitten tullut isoveli, ja joutuu nyt kohtaamaan kovan maailman, jonka ainoa napa ei enää olekaan... :)

Ja olen onnellinen että meille on nyt tulossa toinen lapsi. Ikäeroa tulee 2v 2kk, mikä mun mielestä on aika paljon mut pikemmin en tullut raskaaksi. Itse olen kokenut sisarukset niin tärkeäksi osaksi elämää että ehdottomasti haluan lapsilleni mahdollisuuden samaan.

tietenkin rakkaus, turvallinen lapsuus, kohtuullisesti alkoholia juovat vanhemmat, savuton raskaus, terveellinen ruoka, puhtaus jne tärkeämpiä.

lapsettomuudesta ja ihana onni oli, että saimme lapselle sisaruksen. Mutta niin onnemme kukkuloilla kun olemmekin, ymmärrän nyt hyvin monia hyviä puolia yhdessä lapsessa. Lapsen kaipuussa en halunnut niitä nähdä. Yhden lapsen kanssa olisi erilaista, mutta rikasta elämää. Ja en usko, että hyvällä kasvatuksella ja kivoilla kavereilla ainokainen kovin kärsisi sisaruksen puutteesta.

...silti olen sitä mieltä että parasta mitä voi lapselleen antaa on:



"rakastavat vanhemmat jotka jaksavat pyörittää arkea ja ovat onnellisia yhdessä".



Joissain tapauksissa se tarkoittaa yhtä lasta ja joissain viittä.