Uhmaako pojat enemmän äitejä?!
Yksinkertaistushan tämä on, mutta onko tämä totta? Itsestäni ainakin tuntuu, että pojilla on joku sisäinen pakko jatkuvasti testata onko äiti tosissaan ja pistää edes periaatteesta vastaan... Isää totellaan paljon helpommin. Samoin jos paikalla on äitejä tyttärineen ja äitejä poikineen, ja pitää vaikka pukea, tytöt pukevat miten osaavat, pojat juoksevat ympäriinsä yllyttäen toisiaan äitejä vastaan.
Tiedän, ettei se ole näin yksioikoista, mutta käytännössä olen törmännyt tähän usein. Miksi?
Kommentit (10)
En ole tullut ajatelleeksi kehitystä tässä asiassa ikäkausittain. Poikani oli pienenä äidin tyttö, sittemmin on kaikki isän esittämä ollut paljon kiinnostavampaa. Mutta saapas nähdä, vieläkö koittaa kultapojuvaihe ;)
ap
Ainakin meillä on tyttö ollut aina se uhmaaja ja jääräpää. Välillä tuntuu että ihan kiusallaan uhmaa kieltoja.
Mitä mietin kaveripiirin lapsia ja niitä joilla on sekä poikia että tyttöjä, niin monet on kertoneet miten tyttö on juuri se "vaikea" tapaus.
ne jo 2 vee tajuaa , ettei niistä tuleekaan samankalataisia kuin äiti ja sekös joskus potuttaa:)
Joten oman identiteetin irrottamiseen äidistä uhmaiässä tulee vielä suurempi ero sukupuolen takia. Tytöt taas voivat samaistua äitiinsä sukupuoli-identiteetiltään, mutta erottautuvat muuten.
kausittain parivuotiaasta asti myös. Kuopus tyttö 1.5v puolestaan on aivan käsittämättömän helppo vielä tällä erää.
Allekirjoitan (vielä) ap:n tekstin! Voi sotin olla että 2:nenkin puhuu asiaa.
(äidistä) ja vastustus haastavampaa kuin tytöillä. Isompanakin helpommin kyseenalaistavat äidin määräyksiä, mutta toisaalta äidin kanssa juttelevat helpommin omista jutuistaan ja ihan mielellään, kuin isän. Ehkä kyse on siitä itsenäistymisestä, ollaan läheisiä, mutta on pakko irrottautua koska pitää samastua enemmän samaa sukupuolta olevaan isään?
Tosin lapsilla on 7 vuoden ikäero. Poika on ollut tottelevaisempi, ehkä vähän marmattaa vastaan mutta uskoo. Tyttö on haastava, nyt kun on murrosiässä osaa koetella todella raskaasti. Välillä sitä on ihan poikki ja tuntuu että mikään ei tehoa. Iästä johtuvaa uhmaa on nyt paljon tytöllä, mutta perusluonteesta osa uhmaa.
Aiemmin en uskonut horoskooppeihin, nyt on kyllä myönnettävä että mun tytär on ihan tyypillinen skorppari :)
Pojat hankalampia pieninä, varmasti koska ovat niin fyysisiä ja aina menossa, uhakarohkeita jne. Tytöt taas ovat todella haastavia murrosiässä.
Poikien kanssa helppo keskustella vaikeat tilanteet läpi, tytöt jurnuttavat ja inttävät vastaan.
Meiltä siis löytyy molempia sukupuolia
tietyssä iässä kaikki pojat on äidin muruja. Sitten niistä tulee Isin isoja miehiä. Ja sitten taas äidin kultapojuja. Ja jossain vaiheessa ne kasvavat ihan omiksi itseikseen. Samoin on tyttöjen kanssa, mutta kehitysvaiheet päinvastaisessa järjestyksessä ja ainakin loppupäässä vähän eri ikäisinä.