Lue keskustelun säännöt.
miten saada yksityisyyttä ja luoda rajat lapsuudenperheeseen?
18.11.2009 |
Olisiko jollakin neuvoa tai onko joku kärsinyt samasta? Olen itse suuren perheen kuopus. Vanhemmilla veljillä ja varsinkin sisarilla on vaikeuksia ymmärtää minun olevan aikuinen nainen. Puututaan minun elämääni, sanomisiini, valintoihini, miehiini, tekemisiini. Pieniin ja isoihin asioihin.
Tämän lisäksi minulta odotetaan huomiota ja kiinnostusta kaikkien sisarusteni elämiin, perheisiin ja lapsiin. Syyllistetään suoraan. Onko se niin vaikea ymmärtää, että nuorella yksinelävällä aikuisella naisella on omat menot ja jutut? Ettei elämäni pyöri heidän ympärillään. Ehkä heillä on aikaa laskea, kuka otti viimeksi yhteyttä ja keneen, kutsui kenet minne jne.
Mikseivät ymmärrä, että tuollaisen takia tekee mieli vaan olla yhä vähemmän tekemisissä heidän kanssaan?
Ja ihmeellisintä tässä on se, etteivät he ole yhtään näin kiinnostuneita toistensa seurasta, että jaksaisivat laskea yhteydenottoja.
Onko minulla nuorimpana ja sinkkuna joku velvollisuus, jota muilla ei ole?
Kommentit (23)
Joka ikisen ihmisen pitäisi oppia sen verran pitämään huolta itsestään ja rajoistaan että pystyy sanomaan toiselle miltä ITSESTÄ tuntuu kun esim kokee itseään kohdeltavatn epäreiluksi. En ymmärrä miksi sitä suuttumista/loukkaantumista niin kamalasti tarttee pelätä. Kyllä se ohi menee, ja yleensä se toinen ihminen tajuaa kuitenkin vähän ajan kuluttua mistä on kyse. Ja vaikka ei tajuaisikaan niin osaa jatkossa käyttäytyä eri tavalla. Persoonallisuushäiriöiset on erikseen, mutta minusta tuo pakenemisneuvo on todella typerä (muuta toiseen kaupunkiin jne...)
Suoraan sanomisessa on se vaara että vaikka pahaa ei tarkoitakaan niin se saatetaan ottaa pahalla. Helpoin tie ulos tilanteesta on varmaan muuttaa toiseen kaupunkiin tai vaikkapa kokonaan vaihtaa maata ;)
jos et sattunut huomaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että häntä kohdellaan pienenä ja esim siksi puututaan. Se on jotenkin ees vähän loogista. Mutta miksi multa myös vaaditaan ja odotetaan enemmän kuin muilta. Ja en nyt tarkoita pelkkiä palveluksia, vaan oikeesti, ollaan hirveen huomionkipeitä. Et mun pitäs haluta viettää aikaa ja ihailla heitä kauheesti. Eikä riitä et teen mitä pyydetään, vaan pitäs ite haluta ja olla kiinnostunut.
Ok, olen varmasti ollut lellikki pienenä, mutta ihan kun mä joutusin nyt lunastamaan paikkaani? Maksamaan jotain velkaa?
Mutta tuosta kiinnostuksesta sisarusten lapsiin: jos odotukset eivät ole AIVAN ylimitoitettuja, osoita nyt edes vähän kiinnostusta. Jos sinulle nimittäin itsellesi tulee lapsia, haluat varmasti että sisaruksesi ovat heistä kiinnostuneita. Tässä kannattaa olla kaukaa viisas, muuten voi olla etteivät sisaruksesi jaksa olla tulevaisuudessa kiinnostuneita sinun lapsistasi (ja tulet huomaamaan että se on sinulle todennäköisesti jossain määrin tärkeää, kun se aika koittaa).