** kesäkuun helmet viikkoon 47-48**
Kommentit (70)
aloitan heti napakasti niin muistan vastata jutusteluihin;)
painosta sen verran, että mullekin kertyy yleensä kiloja pelkästään suklaata tuijottamalla joten ja olen ennen tätä raskautta lihonnut noin 4-6kiloa joten nyt päätin että olen tiukkana syömisen kanssa ja painoo ei saa tulla yhtään ylimääräistä. no nyt sitä ei oo sitten tullu grammaakaan ja kattelin edellisiä neuvolakortteja, oon näillä viikoilla yleensä saanu vähintään pari kiloa lisää joten alku on ihan ok.
plussaamisesta ja siitä kertomisesta. kerroin muutamille läheisimmille ystäville tutuille ketkä ties oottaa tätä uutista, mutta esim kaikki sukulaiset paitsi mun nuorin isoveli ovat vielä pimennossa. tosin tän viikonlopun jälkeen taitaa salaisuuspaljastua jos vaan uskaltavat kysyä suoraan. tiedän, että jopa omat veljeni saattavat katsoa vinoon että olen tämän vauvan halunnut ja kuten kerroin, isäni ei takuulla innostu joten en millään hirveällä ilolla odota pääseväni puolustamaan omaa elämääni. no ehkä mä yllätyn iloisesti ja kaikki onkin vaan onnellisia mun puolesta...
omaa napaa sen verran, että vähän oon kaksisuuntaisis mielialois täällä kulkenu ku sairaalakäynninlopputulos kuopukselle oli kuitenkin leikkauspäätös tän tai ens vuoden puolella. toisaalta järki sanoo, että nyt se on hyvä tehdä ja ei tällä nykyisellä voida kovin pitkään pötkiä, mutta toisaalta leikkaus on aina leikkaus.
sit sellaista kans, että eilen iltana kun makasin sängys kattomas telkkaria tunsin muutaman sellaisen ihan niinkuin potkun, mutta ne oli sen verran voimakkaita, ei ollenkaan sellaista kun odotin niitten olevan . eli nyt oon kahden vaiheilla oliko oikeita liikkeitä vai jotain muuta mahapörinää. ei se vaan kyllä siltäkään ihan tuntunu. no katotaan jos niitä tuntuu iltaisin lisää niin sit vois kuvitella niitten olevan ihan sitä itseään:)
nyt täytyy valmistautua reissuun lähtöön.
ja niin , ihaha sun asenne adore, sillä sitä eteenpäin mennään ihan varmana! ja onnittelut kaikille rajapyykin ylittäneille!!!!!
bleeder 12+3
Ihanaa, tänään alkoi viikon loma, tulee kyllä ihan tarpeeseen. Tätä väsymystä kun on ollut. Ja pääsee ressikin hieman helpottamaan.. :)
Tuli huomattua, kun laitoin farkut tänään jalkaan, että kohta täytyy varmaan suunnata itsensä ostamaan mamma housut.. :) Alkavat olemaan jo sen verran tiukat, ja nämä farkut ovat vielä sellaiset mitä en ole hirveästi pystynyt käyttämään, kun ovat olleet sen verran isot. Hassulta tuntuu, kun on tuo paino pikkuisen pudonnut. :)
Alavatsaa on nyt muutamana päivänä nipistellyt enemmän kun muina. Kovin innolla odotan, koska niitä potkuja alkaa tuntumaan. :)
Oikein paljon jaksamista sinulle bleeder!!
Tyttö87 12+4
Paheniko teillä pahaolo/oksentelu rv 9-10? Minulla on selkästi pahentunut, en pysty syömään juurikaan mitään. Vatsassa on ikään kuin ilmaa, huono olo nousee suolistosta ja yökkäilen sitten pieniä määriä. Pakko on laittaa sormiakin kurkkuun jos ei itsekseen tule, mutta eipä tuo auta mitään :(
En uskalla lähtee kauppoihin enkä minnekään tän olon takia!!
Poikaa odottaessa olinkin huonovointinen aina rv 16 asti, tyttöä odottaessa en niinkään. Mutta tää on kyllä megaluokan olotilaa..kestänyt kolme viikkoo putkeen!!
Mulla on vitamiinit käytössä, syön paljon hedelmii mutta tuntuu ettei nekään oikein nyt sula suolistossa.
Millä viikoilla teillä on siis helpottanut tuo pahoinvointi?
Täällä normaali viikonloppu, lapsilla vauhti päällä ja mies tuossa siivoilee :) Itse nukuin pitkään, mitä nyt metelissä pystyin.
Mukavaa viikonloppua kaikille!!
t. P rv 8+5
Eilen se sitten vihdoin oli. Kaikki oli vallan mainiosti. Vauvan mitat ok ja vastas aikaa. Liikkui kovasti. Mulla olotila edelleen loistava, ainoastaan aamulla jos nälkä yllättää niin tulee lievää pahaaoloa, mut sekin menee ohi heti kun syö jotain. Mä olen NIIN helpottunut ja onnellinen kun ultrauutiset oli hyviä. Nyt voi alkaa oikein todenteolla nauttimaan tästä raskaudesta, tämä todennäköisesti täyttää nyt meidän lapsiluvun joten senkin takia otan kaiken irti tästä. Sori tuli omaa napaa, mut olen onnesta sekaisin ;D
t. valkosipuli 12+2
Mulla oli tiistaina ultra ja kaikki oli pikkukolmosella vallan mainiosti. Oli se potkulapötkylä vaan niin ihana taas nähdä
että tuossa aiemmin jäi taas iso osa tekstistä pois?
Kirjoitin siinä, kertoneeni tulevasta vauvasta SISARUKSILLE jo alkuraskauden ultran jälkeen. Isompi ymmärtää asiasta jo yllättävän paljon, joten selitin, että joskus vauvat voivat sairastua masussa pahasti eikä sitä tulekaan.
PEIPPOSKA, ilmeisesti käytäntö Turussa on muuttunut. Olen synnyttänyt lapset 2006 ja 2008 ja silloin vielä oli neuvola ja lääkäri erikseen. Mahdollistahan on toki, että systeemit ovat neuvolakohtaisia. Ainakaan meidän neuvolassa ei tuolloin edes ollut ultraa. Nyt naapurikunnassa asuessamme meillä on ainakin lekuri ja ultra erikseen. Jatkossa en käyntien tiheydestä tiedä. Tällä viikolla oli ultra ja ensi viikolla on lekuri.
Pylläri 11+6
täällä sitä ootellaan, että kello tulsi lähemmäs kymmenen niin pääsis kahden mukelon kans kylpylään uimaan, yksi lähti isänsä kanssa heti aamusta matkalle kohti helsinkiä ja dinosaurus esitystä. sitä on kyl niin innolla ootettu et toivotaan sen olevan rahan väärti.
reissu oli ja meni, ihme kyllä kukaan ei kysyny mitään suoraan vaikka maha oli sellainen pallo kun olla ja voi. tädilleni paljastin asian kun tiesin, että hän on asiasta iloinen. seuraavan kerran suunnataan nokka kohti jyväskylää sit jouluna ja viikot ois sillon jo sit jotain 19 tms joten jos eivät sillon sit hoksaa niin sitten on kyl näössä jotain vikaa;)
olipa taas omaa napaa. eipä täällä oikein muuta, surkea on keli ja mitään ei oikein viitti ulkonakaan touhuta. huomenna lakaa kuitenkin uusi viikko ja uudet kujeet. sillä siis eteenpäin;)
iloista sunnuntaita!
bleeder 12+5
Susamaria: Pahoittelut tuulimunasta! Toivottavasti plussaat pian uudestaan!!
Tanja35: Tervetuloa kesäkuisten joukkoon!!
Bleeder: Me ei olla kerrottu lapsille (eikä kovin monelle muullekkaan) vielä mitään. Odotellaan nyt ainakin eka ultra ja sitten ehkä.. Vähän jännittää millaista kommenttia tulee. Meillä esikoinen (7vee) on sanonut ettei halua enää yhtään pikkusisarusta, kun niillä on aina sitä uhmaikää..
Tyttö87: Totta kai voit jatkaa tässä pinossa!! Hassuahan sitä on alkaa kesken vaihtamaan!!
Adorer: Voimia sairastelujen keskelle!! Toivottavasti olisitte jo toipumaan päin!! Otitko/saitko rokotetta? Tai siis jos otit niin kauhea jos se silti voi tulla noin kovana se tauti!! Tiesitkö heti että se on nyt sitten sitä? Vähän jännittää kun meillä sitä on pyörinyt ihan tässä lähellä mutta ei ole vielä meidän perheeseen tullut. Toivottavasti ei tulisikaan, eikä kenellekkään muullekkaan!! Sen verran rankalta pöpöltä kuulostaa.
Yhteisesti onnitteluja kaikille ultrista hyviä uutisia saaneille!!!
Bleederkö se oli jo liikkeitä tuntevinaan? Voih.. Niitä odotan niin minäkin!! Tuovat jotenkin raskauden ihan toisella tavalla todelliseksi kun oikeasti itse tuntee että siellä on joku!! Aiemmin olen muistaakseni kyllä tuntenut ekat potkut vasta joskus lähempänä 20 viikkoa tai jotain. Saa nähdä miten tällä kertaa!! Onhan se kuitenkin kai aika yksilöllistä, kiinni istukan paikasta yms.
Useampikin oli mammahousuihin vaihtanut. Niin pitäisi tehdä täälläkin.. Menee jalkaan enää kunnolla tuulipuvunhousut, “lökösisähousut” ja yhdet vähän isommat farkut.. se ei vielä ollut kauhea ongelma pph kun olen niin noilla aika hyvin olen vielä pärjäillyt, mutta ensiviikonloppuna olisi jo vähän pikkujouluja tiedossa, että kai sitä on mammahousuja jo esiin kaivettava. Ehkä käytävä jotain uuttakin ostamassa.
Omaan napaan vielä sen verran että viikko sitten oli mulla ekaneuvola. Kertaakaan ei mulla ole vielä ekakerralla sydänääniä edes yritetty kuunnella, mutta nyt terkka sanoikin että kokeillaanko ja ethän sitten pelästy jos ei löydykkään. Niin sieltä alkoikin kuulua jumpsutus melken heti!! Kyllä siinä oli taas itkussa pitelemistä. Ihanaa.
Ei kai tässä sitten muuta tällä kertaa. Olikin taas aika pitkä aika viimekerrasta joten koetan täst edes ehtiä pinotumaan vähän useammin. Ette sitten minua vallan kokonaan unohda..!!
Pönttis rv 11+5 kera poika trion
liityisin minäkin tänne kesäkuisten joukkoon. laskettu aika olisi 5.6 ja ensimmäinen lapsi. eli tällä hetkellä viikkoja on kertynyt 12+2. ja vatsakin on jo heiman turvonnut, kääk ;)
Moikat kaikille ja tervetuloa uusille jne jne!
On kans ollut mun osalta aika hiljaista, kun menin ja bongasin kans ilmeisesti possun. 2 viikkoa on maattu sohvassa ja nyt alkaa tuntua että jään henkiin. Eilen loppui Tamiflu ja antibiootit jatkuvat vielä. 5 päivää ehti rokote vaikuttaa ja sitten nousi kuume, tosin vain 37,8, sitten kolmen päivän jälkeen hyppäsi yli 38 ja laski nopeasti takaisin 37 ja risat. Kokonaan kuume laski vasa kun sain lääkkeet, eli n 1,5 vkoa siitä kun sairastuin. Töistä olen ollut pois 2 vkoa ja 2 päivää on vielä jäljellä. NP-ultran jouduin taudin takia perumaan ja uusi aika on huomenna ja siihen on sitten mentävä, oli olo mikä hyvänsä. Nyt kyllä näyttäisi olevan ihan ok. Pahoinvointi on ollut megalomaanista ja Tamiflu toi siihen vielä lisää kerrointa, joten olen ollut "hieman" kärttyisä... (eritoten miehen ja 5 vuotiaan mielestä). Hassua kyllä, pahoinvointi loppui kuin seinään, helpotti kovasti ja toivotaan että se olotila pysyy!
Mammahousuja myös olen joutunut kaivamaan käyttöön, tosin nyt kun on ollut pois töistä, niin onpahan välttynyt kertomiselta ;o) Alushousuongelma on vielä hoitamatta. nyt on alkaneet kaikki vanhat alushousut kiristää ja kotona ollessa olenkin ollut kokonaan ilman! ;o) Pitänee käydä ostoksilla ennen töihin paluuta.
Me ollaan kerrottu esikoiselle jo vauvasta (tosin ollaan oltu jo parissa ultrassa) ja odottaa tohkeissaan. Esikoinen on siis "jo" 5 vuotias, eli 6 vee kun vauva syntyy. Sitten mun sisikoille ja isovanhemmille on kerrottu, poika on julistanut ilosanomaa päiväkodissaan ja sitten on kerrottu niille, joiden kanssa se on sujuvasti jutuissa tullut ilmi. Kaikille sukulaisille ei ole vielä kerrottu, mutta luulen että viidakkorumpu on jo laulanut. Töissä en ole vielä kertonut, mutta varmaan kerron kun menen, koska pitää alkaa miettiä sijaisia hyvissä ajoin parin isomman alkavan projektin takia.
NO sitten konkreettista omaa masua; musta kans on tuntunut parina kertana sellasta "muljausta". En oo uskonut et mitään liikkeitä vois vielä tuntua, mut jotenkin se on ollut niin erilaista et ainakin haluaisin uskoa et se olis sitä. Kävin omalla gynekologilla ja hän myös ultrasi ja sain pari hienoa kuvaa ;O) Tämä oli jo tosin ennen kuin sairastuin. Mutta tuntuu kans että jollain tapaa vatsa on pullahtanut, että kaitpa siellä joku hengissä on, kaikesta huolimatta. Mä kyllä luulin et toisen lapsen odotus olis jotenkin helpompaa, siis henkisesti, mutta mulla ainakin se on ollut vaan vaikeampaa. En tiedä sitten onko "iän" vai perussairauksien vai syötyjen lääkkeiden takia, kun on paljon kirkkaampana mielessä kaikki mikä voi mennä pieleen. Todella tympeätä.
Mutta hyviä vointeja kaikille, minä menen nyt lounaalle, ettei ainakaan paha olo palaa!
-Oho 12+3
Hei vaan kaikille! Tästä onkin aikaa kun olen viimeksi vauva-sivuilla kirjoitellut ja nää on muuttunu ihan täysin!!! Tuskin osaan edes käyttää:)
Meille on siis kolmas lapsi tulossa ja la=5.6 eli 12+2 on menossa. Viikko sitten kävin ekassa ultrassa ja kaikki näytti olevan ok! Jännitti ihan kamalasti, kun takana on kaksi keskenmenoa.
Meidän esikoinen on tyttö 4v ja poika täytti juuri 2v. Esikoiselle ollaan kerrottu, mutta pikkumies ei vielä ymmärrä mistä on kyse:)
Olen hoitovapaalla, joten pahoinvointi ei ole haitannut elämää kovin paljon. Väsymys on pahinta ja odottelen kovasti et se menis ohi.
Kiva että meitä on täällä näinkin paljon! Nyt täytyy mennä tekemään välipalaa:)
Katja 12+2
heti alkuun iloiset tervetulot uusille, kiva vaan kun vieläkin meitä jaksaa löytyä lisää, riittäpähän juttua kivasti.
ikävä kuulla että muutamat ovat possuflunssan jo riesakseen saaneet, meillä ei vielä mokomaa ole näkynyt tai sitten on ollu jo aiemmin, mutta en ole tiennyt sen olevan sitä itseään. onneksi taitavat kaikki kuitenkin olla jo voiton puolella?!?
sitten ohon kommenttiin siitä, että luulis toisen raskauden olevan henkisesti helpompi kuin ekan. ihan on samat fiilikset mulla, että yhtään helpompaa ei tässä raskaudessa ole kuin aiemmissakaan ja suoraan sanottuna nyt ehkä oon kaikista eniten peloissani kuin ikinä ennen. eka raskaus meni nuorempana fiiliksillä "jos ei alus mee kesken niin sit kaikki menee ihan hyvin", toinen oli lähempänä että "ei kai täs mitään mee pieleen ku ei menny viimekskään", kolmas oli alun pelkojen jälkeen taas "otetaan mitä annetaan" reippaalla asenteella ja mahdollisuus sairaasta lapsesta ei pahemmin mua pelottanut. nyt tää viimeinen jännittää ihan koko ajan (toi possutautikin vähän pistää miettimään) että onko kaikki ok kun liikkeitä ei tunnu (tai en tiedä voiko tosiaan olla että jokunen ois tuntunut) ja kauheasti jännittää saadaanko me tyttö, vai joudunko ihan synnytyksen asti jännittään tuleeko sairas vai terve lapsi ja jos tulee kolmas sairas niin kuinka mun mies jaksaa sen tilanteen ja samaten miten ite, alanko taas tiedostamatta stressaa ihan arkielämää yms... voi kauhea mikä vuodatus, toivottavasti en höpise liikaa omiani ja jaksatte mua. nää on vaan sellasia juttuja joita mä harvoin tietoisesti mietin, ja sit ku mietin niin tuntuu että niille ei tuu loppua ja jonnekin on ihana saada vähän kertoa huolistaan. kiitos kun jaksatte.
taysista tuli kans nopeaa postia koskien kuopuksen leikkausta ja 7.12 sit on sekin lysti eessä. sillon tulee mulle varmaan noin viikon tauko palstailusta ku istun ukon kans osastolla pitämän sille seuraa kunnes saadaan lupa lähteä kotiin.
kauheata omanapaista vuodatusta, koettakaa naiset jaksaa mua.
hyviä vointeja kaikille iloisia hetkiä perheidenne kanssa toivoopi
bleeder 12+6
lyhensin nimimerkkini bleederistä bldr:ään, on vähän nopeampi kirjottaa ja koen sen itse mukavammaksi. eli tästä lähtien höpisen bldr:änä. tossa kesäkuun listalla saa olla ihan vanha nikki, ei tartte tän takia muuttaa;)
terveisin bldr:)
Heipparallaa!
Meillä oli tänään eka ultra ja kävi niin että laskettu aika siirtyi kuusi päivää eteenpäin =) Uusi aika siis 8.6.2010
Kauheasti liikkui, hyppi ja heilutteli käsiään et toivottavasti ei runtele mua kun vähän kasvaa ;) Uskomatonta miten niin pieni näyttää jo ihan ihmiseltä tai meidän mielestä Jaska Jokuselta... Ja kaikki oli hyvin kaikin puolin. Nyt voi sitten hengähtää ja alkaa pikkuhiljaa nauttiakin tästä ihanasta asiasta
Hei,
ehkä ensimmäisen ultraäänitutkimuksen jälkeen uskaltaa jo mukaan :) Laskettu aika on 13.6.2010 ja tämä on kolmas lapsi.
Joku kertoi Turun harvoista neuvolakäynneistä - Helsingissäkin on nyt ryhdytty säästökuurille. Aiemmissa raskauksissa neuvola oli kerran kuussa ja lääkärikäyntikin alkuraskaudessa, mutta nyt kahdeksannen viikon neuvolan jälkeen seuraava aika on 22. viikolla ja lääkäriä ei alkuraskaudessa ollenkaan! Aikamoinen väli minun mielestäni. Ultrakin oli aikaistunut parilla viikolla.
Cedarfalls
11+1
Aamuyö meni huonosti..ylävatsassa oli huono olo, tuntui että ilmaa oli kerääntynyt todella ylhäälle joka sitten painoi keuhkojakin :( Olen muutenkin alkanut heräillä keskellä yötä! Liekö raskaushormonit syynä, koska todellakaan en ole herkkäuninen vaan normaalisti nukun sikeästi! Nyt olen ollut hereillä siinä klo 5 asti!! :(
Tänään on ensimmäinen neuvola, jonne mieskin tulee mukaan. Ensimmäisen odotuksessa kävikin usein neuvolassa mukana mutta toisen odotuksessa ei, nyt tässä kolmannessa ajattelin että jos tähän ensimmäiseen tulee.. ja tietysti ultriin. Mielellään hän tuleekin. Tuntuu että enemmän hän on innoissaaan kuin minä :)
Joku puhuikin et toisen ja kolmannen odotus ei ole helpompaa. Allekirjoitan asian. Minulla on sekä kiireellinen sektio kokemus että alatiesynnytyskokemus, sitä vain tietää liian hyvin mitkä asiat voi mennä pieleen. Muistan kun menin tytön synnytykseen, oli aivan kamalat synnytyspelot ekan sektion takia.. ei minua oikein ymmärretty synnärillä, että olin tavallaan ensisynnyttäjä. Ensimmäisestä kohdunsuu avautui vain 5 cm:iin joten ei ollut kokemusta ponnistusvaiheesta tms. Muistan toisen kohdalla ajatelleeni että kumpa kätilö olisi neuvonut, MITEN synnytetään!!! :) Turhaan käytin voimia ponnistamisessa kun tein sen ns väärin.. 3 tuntia kesti sekin vaihe varmasti osaltaan siksi etten osannut oikein ponnistaa, ns oikeaan suuntaan työntää. Mutta kaiken kaikkiaan synnytyskokemukset ovat positiivisia, tiedän tosin että aina vauvaa ei heti rinnalle saa. kuten ensimmäistä en saanut :( Liiat odotukset ja kuvitelmat voivat mennä rikki.
Mutta tosiaan, mun suurin huoleni on se että alkupainoni on aivan liikaa raskauteen. Olin juuri laihduttamassa, raskaus oli siis yllätys. Olen vielä kaiken lisäksi turpoavaa sorttia, joten tiedän että 1,5 kg viikossa alkaa paukkua tuossa viikoilla 30 alkaen. Yritän siis kaikin tavoin ettei paino nousisi ainakaan syömisellä, mitä se ei kyllä tämän pahanolon takia ole päässyt edes tekemään.
Jeps, neuvolakuulumisia sitten iltapäivällä.. saa nähdä kuuluuko sydänäänet..
t. P ja rv 9+1
Pitkästä aikaa linjoilla ollaan. Tuntuu että on ollut sellainen taantumavaihe ja ensimmäisen virallisen ultran odottelua joka on ensi viikolla. Eli ei ole oikein ollut mitään kerrottavaa. Olen kyllä päivittäin käynyt lukemassa kuulumisianne ja onpa mukavaa miten suuri joukko meitä jo on.
Pahin väsymys tältä kannalta taitaa olla ohi, paitsi että tuo meidän 2-vuotias on alkanut valvottamaan öisin...Taitaa muistuttaa äidille mitä on vielä edessä=) Huono olokin jo helpottanut, tosin iltaisin vieläkin saattaa huono olo tulla riippuen siitä mitä on syönyt. Pizza ei ainakaan sovi, huomattu on..Ei sillä että kovin usein sitä söisin, mutta ei näköjään ollenkaan masun mielestä sitten.
Tuntuu muuten hassulta kun te jotka olette jo 12 vkon rajapyykin ylittäneet niin tunnutte olevan jo niiiiin pitkällä raskaudessa. Kumma miten muutamakin viikko tuntuu pitkältä tässä vaiheessa.
Odotan np-ultraa kovin ja jos vaan ja kun vaan kaikki on hyvin niin kerromme äidilleni. Ollaan oltu todella varovaisia vielä ja vain minun paras ystävä tietää asiasta. On sitten helpottavaa kertoa äidille että olen jo sikainfluenssarokotteen saanut (luulee tietenkin että ollaan samassa ryhmässä rokotteen saamisessa), finnit ei johdu hikoilusta salilla vaan ihan jostain muusta ja väsymys ei ole johtunut yksin syksystä jne. Musta tuntuu että musta on tullut megahyvä juksaaja. Ennen musta näkyi kilometrien päähän jos yritin edes pientä valkoista valhetta kertoa.
Mukavaa viikoa kaikille!
T.Rosa 10+3
Koitan nopeasti jotain kirjottaa, on tällä kertaa jotain huoliakin..
Ensinnäkin, olen kärsinyt kovasta päänsärystä monta päivää jo. Tänään ei (onneksi) ole ollut mitään muuta kuin tuntemus siitä, että päätä voi särkeä. Varasin sitten lääkärinkin, vaikka tuskin se tähän mitään sen suurempaa syytä löytää, käsittääkseni jo raskaus saattaa aiheuttaa päänsärkyä, puhumattakaan stressistä ja kipeistä hartioista. Kaikkea tätä löytyy! Toisaalta mietin, että menisikö levolla ohi, olisiko siis sairaslomalle käyttöä, tai miten kun niitä särkylääkkeitä syö joka päivä sen maksimiannostuksen..
Toisaalta on vähän tyhmää mennä lääkäriin, kun ei nyt juuri olekaan sitä särkyä, pääseepähän valittamaan olostaan muutenkin kiireiselle ihmiselle sinne possunuhan keskelle.
Sitten toinen ns. ongelmani on, että ei ole vieläkään tullut ilmoitusta ultran ajankohdasta. Siis ei sillä, etteikö sitä vielä ehditä tekemään, mutta luulisi siitä nyt muutama päivä aikaisemmin ilmoitettavan. Ehkä loppuviikosta soittelen neuvolaan ja kysyn, onko mun paperit jääneet johonkin matkalle. Voi olla, että olen vaan malttamaton. Käsittääkseni viimeistään ensi viikolla on ultran oltava. Neuvolan aiaktaulussa luki rv 11, itselläni tänään 11+0.
Sitten paellelle, joka kirjoitti erillisessä ketjussaankin vatsavaivoistaan. Itse olen kärsinyt hitaasta ruuansulatuskesta pari viikkoa. On todella ärsyttävää, kun tavaraa kerääntyy suolistoon. Itsellä oli jo ennen raskautta ajoittain ongelmia, jos en pitänyt huolta kuitujen syömisestä, juomisesta ja liikunnastakin. Nyt ei kaksi ensimmäistä ole auttanut, kolmatta ei ole liiemmin tullut tehtyä.. Nyt on jo ehkä vähän normalisoitunut tämä tilanne, mutta on odotettavissa, että raksauden edetessä ongelma palautuu.. Toivottavasti sullakin pian helpottaa!!
Ei niin kovin lyhyesti
Lilium 11+0
tänään kävin np-ultrassa ja kaikki näytti hyvältä, pikkuinen on jo 6.5cm pitkä ja vähän jo potkikin.. on vain hieman outoa että tutkimuksen jälkeen alkoi verinen vuoto, vähän samanlaista kun menkat on alkamassa tai loppumassa, mitään kipuja ei vielä ainakaan ole eikä toivottavasti tulekkaan!
onko muilla ollut vastaavia oireita?
viikkoja nyt 12+3
Tytteli: Jos tekee mieli kertoa niin kerro ihmeessä ilouutiset läheisille! Itsellä ainakin on ollut helppo olla kun läheiset tietävät. Ei tarvitse salailla, läheiset ovat tukena ja on ihanaa kertoa heille kaikki merkittävät vauvajutut kuten sydänäänet jne :)
Adore: Mahtava asenne! :D Pelkäämällä ja stressaamalla ei ainakaan varmista vauvan hyvinvointia, päinvastoin. Onnea sinullekin kahdentoista viikon saavuttamisesta! Eiköhän se pikkuinen mahassa pysy kun on pysynyt tähänkin asti :) Mekin kerrottiin heti plussaamispäivänä.