hyvä että joku kyseenalaistaa näitä ehdottomuuksia lasten rutiineista!
Sain tämän kirjan lahjaksi noin vuosi sitten. Koin kirjan luettuani hieman epäilystä, mutta tein kuten kirjassa neuvotaan ja opetin miestänikin noudattamaan niitä.
Viime keväänä alkoi vanhimman poikani korvatulehduskierre joka vei meiltä yöunet ja meinasi viedä hermotkin. Kirjan opit eivät tällaisessa tilanteessa toimineet lainkaan ja oikein otti pattiin että tällaisia yleistyksiä olen ammentanut ns. kasvatusoppaasta omaan elämääni ja laittanut terveen järjen jonnekin ja siitä sitten vielä väsyneenä ahdistuin aiheesta.Eräs kasvatusalan asiantuntija sanoi noihin aikoihin että kuule, ota nyt vähän rennommin ja pistä lapset vaikka mummolaan viikonlopuksi että saat univelkaasi hoidettua. Hyvä neuvo. :)
Mutta nyt oli mukavaa saada omille käsityksilleen hieman tukea kirja-arvostelijan kommentista. Minusta kirjassa oli juuri nuo kriitikon kirjoittamat epäkohdat jotka eivät aina arjessa toimi.
Ja kyllähän ne rutiinit muodostuvat jokaisen perheen arkeen ilman opuksiakin! Ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat ym. arkirutiinit ja ne rytmittävät päivää luonnollisesti, ei niillä ole mielestäni varsinaista painoarvoa opukseen saakka eikä kukaan vanhempi ole sen huonompi jos ei kellon kanssa näitä toteuta.
Muuten, olen ympärilläni havainnut, että ne perheet joissa noudatetaan pilkuntarkkoja rutiineja eivät voi tehdä mitään poikkeavaa ja jos tekevät niin lapset eivät sopeudukaan vaan ovat hankalia poikkeamista. Esim. ystäväni ei voi viedä lapsia edes mummolaan yökylään kun "rutiinit menevät sekaisin". Ettei olisi syy siinä että eivät ole joutuneet joustamaan ja toimimaan joskus eri tavoin?
Mitäs muilla mielessä aiheesta? Onko joku lukenut kirjan ja jos on niin mitä ajatuksia herättää?
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Pelottavan++vankkumatonta++rutiiniusk…
Kommentit (17)
Minulla on ilmeisesti sellainen ns. vaativa vauva. Sairastellut paljon ja nukkunut huonosti.
Tuo kirjoitus vahvisti käsitystäni, että yksi parhaista teoista oman jaksamiseni ja onnellisuuden kanssa on ollut jättää lukematta lastenkasvatusoppaat. Yhden ainoan olen lukenut. Toki meillä perusrutiinit on, mutta kun en tiedä miten homman "pitäisi" mennä lapsen kanssa, en stressaa pahemmin siitä, kun meillä ei menekään niin helposti. Olen siis voinut keskittyä itse vauvaan ja hänen kanssaan elämiseen sekä lapsesta ja elämästä nauttimiseen.
ap:n lukemaa opusta Raamattuna jos käsiinsä saisi ja yrittäisi sen varjolla vakuuttaa niille, jotka eivät lapsiaan kello kaulassa kasvata, että he ovat surkeita vanhempia ja äitejä varsinkin.
Tuo kirja pitäisi laittaa kiellettyjen kirjojen listalle koska joku voi oikeasti luulla että lapset pitää kasvattaa niin kuin se opettaa.
Hei mutta noinhan meitä neuvolassa opetetaan!
Olen aina luullut että olen vähän kapinallinen äiti kun en jaksa neuvolan tätiä kaikessa kuunnella. Kiva oli että tämä näkökulma tuli tässä nyt esiin. On mukavaa olla rento eikä aina kello kaulassa. Kyllä sitä sitten ehtii kun töihin palaa! :)
ihmettelin mm. yhtä asiaa: miksi lapsen pitää esimerkiksi herätä klo 7? Rutiinit ovat tärkeitä, mutta jos kotihoidettu lapsi luonnostaan herää klo 8-9 ja se sopii myös äidille, miksi tätä pitäisi muuttaa? Kyllä silti voidaan pitää rutiineista kiinni, vaikka kelloa ei tuijotettaisikaan. Tämä on siis yksi asia mikä jäi mieleen...
Mutta täytyy huomata, että kirjan kirjoittaja on ihan perusäiti, vaikka sen suurempaa "asiantuntemusta" kuin mitä kolmen lapsen äidillä yleensä on.
Olen kirjan lainannut kun sain vauvan ja ohjeet on kyllä kuin suoraan neuvolan tädiltä ja suoraan sanoen järkyttävän jähmeitä ja huonoja!
Ei sopineet ainakaan meille, ollaan huomattavasti rennompaa väkeä ja meillä on välillä porukkaa iltakylässä ja liikutaan paljon ympäri Suomea kun on iso suku. Eihän me tuon kirjan mukaan voitaisi koskaan yöpyä esim. veljeni luona joka asuu toisella puolella Suomea ja jonka kanssa ollaan hyvin läheiset. Veljen perheessä vasta hässäkkää on kun siellä on neljä lasta, siellä on meidänkin 10kk ikäisellä pojalla mukavaa ja menee ihan normaalisti nukkumaan poikien huoneeseen matkasänkyyn kun on aika mennä.
Ei kai joku hullu noita ohjeita ota tosissaan? Terve järkikin sanoo ettei voi toimia. Ollaan yksilöitä, lapset on yksilöitä, elämäntilanteet on vaihtelevia joka perheessä jne.
Täysin turha kirja joka vääristää rutiiniasiaa. Ei kai kukaan täyspäinen ota tuollaisia ohjeita tosissaan?
...ja välillä oikein surettaa hänen puolestaan kun lapset eivät aina esim. kesälomilla tahdo niihin kellon tarkkoihin rutiineihin istua ja kun tämä äiti päättää, että "nyt on päiväuniaika" niin lapsia viedään sänkyyn vaikka väkisin. Ja sitten yritetään 45min nukuttaa kirkuvia lapsia, jotka eivät ole väsyneitä...
Rento rytmi on parhain. Meillä esim. usein jää se virallinen välipala väliin kun ei sille oikein ole järkevää aikaa, eikä lapsikaan sitä kaipaa. Päivällinen on välillä klo 17 ja välillä klo 19 -ja hyvin näyttää toimivan.
Ettei vaan olisi sama ihminen? ;) Tämä tuttu äiti on täysin rutiinien orja, ihan kuin hän pitäisi kyseistä kirjaa Jumalan sanana!
Lapsilla ei ole yhtään tilaa poiketa rutiineista kun ne niin kovasti "luovat turvaa". Tuota sanaa olen saanut kuuulla kyllästymiseen asti, mutta joskus ihmettelen että mitä hiton turvaa se luo kun pakotetaan lapsia tiettyihin juttuihin orjallisesti niin että selvästi ovat pingottuneita ja ahdistuneita.
Mun mielestä tuossa kirjassa ei ole järjen häivää! Meillä ei herätä joka aamu klo 7 vaan nukutaan pidempään jos ei ole menoa aikasin ja valvotaan joskus myös pidempään ja pidetään hauskaakin viikonloppuiltoina pelaamisen yms. merkeissä. Jos olisi tiukat rutiinit niin elämä olisi todellakin harmaata arkea päivästä toiseen ilman iloa.
Tuollaisen jäykän kasvatuksen omaavat lapset tuskin pärjäävät vaativassa maailmassa jossa on PAKKO SOPEUTUA eri tilanteisiin ja siedettävä yllättäviäkin poikkeuksia. Arkirutiinit on ok kunhan ei niitä kellon kanssa noudateta. Mutta joustoa on opittava jo pienestä pitäen.
Eri juttu on esim. autistiset lapset joiden yksi hoidon pääpointti on rutiinit ja niiden noudattaminen. Mutta niistä nyt ei tässä ole kyse.
Briteissä äideille jaetaan sellainen kirja jossa kerrotaan kuinka lasta hoidetaan. Siis siinä on laitettu ajat milloin vastasyntynyt, 3kk vanha, puoli vuotias jne syö ja milloin sen pitää nukkua.
Sarjassa "12.00 ruokitaan, 12.30 vaihdetaan vaippa ja 13.00 lapsi nukkuu." ja kuulemma äidit siellä seuraavat orjallisesti tätä kirjaa.
En tiedä kuinka totta tuo on, mutta aika rankalta kuulostaa.
Parhaita neuvoja mitä itse olen saanut on ollut se että älä osta niitä kasvatusoppaita. =)
ei isä ei äiti eikä lapset. Jos jollakin on kolme lasta tekeekö se hänestä kasvatuksen ammattilaisin. Voi hyvänen aika sentään. Jättäkää tuommoiset kirjat kauppaan!
enkä aiokaan. Lapset nyt 6,5 ja 3 -vuotiaita (kolme siis) ja kohtuullisen hyvin meillä menee. Maalaisjärki toimii aika monessa asiassa ja myöskin sen huomioiminen, että lapset ovat yksilöitä. Mitä toimii yhdellä, ei auta toisella lainkaan.
Toki, jos on epävarma kuinka lastensa kanssa toimia, niin opuksista varmaan köytyy apua. Tosin tarkistaisin kirjoittajan koulutuksen ja taustan ensin. Esim Raisa Cacciatoran opuksia olen harkinnut siinä vaiheessa, kun murrosikä iskee (ja itsellä vaihdevuodet). Tv:ssa hänen juttunsa ovat olleet tosi fiksun oloisia.
Yhdessä isän kanssa ja niistä pienten poikien kasvatus jutuista.
Olen samaa mieltä että Jari Sinkkosen kirjat ja opetukset on fiksuja kuten myös Raisa Cacciatoren. Molempia olen käynyt kuuntelemassa luennoilla kun opiskelin kasvatusalaa.
Mitä tulee noihin tiukkoihin rutiineihin niin tuollaiset oppikirjat voi todellakin heittää roskiin. Eihän kenenkään arki voi muodostua tuollaisesta pilkunviilauksesta mihin kirja kehottaa!
Terve järki on joskus hukassa myös näissä kasvatusalan asioissa. Lapsen psyyke kehittyy niin monen tekijän vaikutuksesta että tuollainen rutiinijuttu on vain yksi pienen pieni osa sitä.
Tärkeintä on että on turvallinen kasvuympäristö ja turvalliset hoivaavat vanhemmat jotka vastaavat lapsen tarpeisiin, näistä rakentuu lapsen terve persoonallisuus.
kasvaa lapset paljon vapaammin ja pellossa meiningillä kuin suomessa koskaan. ja uusavuttomiahan tietty löytyy joka maasta varmaan.
mutta ite muistan vaan että moni suomalainen äiti tuntui minusta järjenvastaisesn tiukkapipoiselta rutiiniensa ja aikataulujensa kanssa. koskaan en ole samanlaiseen joustamattomuuteen törmännyt täällä.
terkuin briteissä asuva ulkosuomalainen
Kuulin joskus että Briteissä äideille jaetaan sellainen kirja jossa kerrotaan kuinka lasta hoidetaan. Siis siinä on laitettu ajat milloin vastasyntynyt, 3kk vanha, puoli vuotias jne syö ja milloin sen pitää nukkua. Sarjassa "12.00 ruokitaan, 12.30 vaihdetaan vaippa ja 13.00 lapsi nukkuu." ja kuulemma äidit siellä seuraavat orjallisesti tätä kirjaa. En tiedä kuinka totta tuo on, mutta aika rankalta kuulostaa. Parhaita neuvoja mitä itse olen saanut on ollut se että älä osta niitä kasvatusoppaita. =)
Suomalaisethan on tunnetusti huonokäytöksistä kansaa. Esim. Briteissä ja Saksassa ja eteläisemmässä euroopassa säännöt ja käytöstavat kuuluvat normaalisti perheen kasvatustapoihin. Silti siellä ei rutiineista paasata kuten täällä Suomessa.
Onhan siitä varmaan jotain hyötyä täysin uusavuttomille ihmisille, jotka eivät luota omaa vaistoonsa tai käytännön järkeensä. Itse en kuulu siihen sakkiin, olen kasvattanut neljää lastani ihan terveen järjen ja kasvatusalan ammattilaisten avulla, ihan normaali-ihmisiltä vaikuttavat. Ainoa opus josta on ollut ihan käytännön hyötyä on ollut Anna Wahlgrenin Lapsikirja, joiltakin osiltaan. Muuten sekin opus on aika turha.