Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Illalla kerron miehelle että harkitsen eroa :-(
16.11.2009 |
Olen kyllä puhunut mieheni kanssa minua häiritsevistä asioista, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut.
Meillä on muutaman kk ikäinen vauva, ei muita lapsia. Emme ole enään mitään kovin nuoria, keski-ikää lähestyviä. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, siitä asuneet yhdessä kaksi vuotta.
Ongelma ilmeni heti kun vauva syntyi. Mies ei käy kotona kuin nukkumassa, ei osallistu kotitöihin tai vauvanhoitoon, ellen erikseen pyydä, ja perustele todella hyvin. Tosin sekään ei useinkaan auta, kun asiat vain unohtuvat.
Ymmärtäisin jos mies olisi töissä tienaamassa perheelleen elantoa, mutta kun hän on työtön. Hän ei viitsi hakea töitä, koska rahallisesti pärjää ilmankin, ja hänellä jaa enemmän aikaa harrastuksiinsa, pääsääntöisesti autojen rassaukseen.
Siksi että hän ei suostu hakemaan töitä, joudumme asumaan pienessä yksiössä edelleen. Ennen lapsen syntymää kuvittelin ilman muuta meidän muuttavan isompaan asuntoon joko raskausaikana tai kun lapsi on syntynyt, mutta nyt meillä ei tietenkään ole siihen varaa.
Kotona ollessaan mies lähinnä istuu internetin ääressä. Joskus iltaisin leikkii pojan kanssa tai vie tämän nukkumaan, mutta usein minun täytyy pyytää sitäkin.
Hän vahtii lasta pääsääntöisesti kerran viikossa, että minä pääsen 2,5 tunniksi harrastukseeni. Lisäksi hän on rauhoittanut lauantain perheelleen kokonaan Näihin hän sitten aina vetoaa, kun otan tyytymättömyyteni puheeksi.
Olisin tyytyväinen, jos mies olisi siksi paljon poissa, (8-10 h päivässä 6 krt viikossa) että hän olisi työssä tienaamassa elantoaan. Olisin myös nykyistä tyytyväisempi, jos hän olisi hakematta töitä siksi, että voisi olla enemmän perheensä kanssa. Mutta kun minä hoidan nyt suurimmaksi osaksi yksin kodin ja lapsen, ja mies on muutaman kilsan päässä olevalla autotallillaan.
Kun olen puhunut asiasta, mies joko aina puolustelee tai sitten loukkaantuu. Mutta mihinkään kompromissiin emme ole päätyneet, ja minun voimani alkavat loppua. Rakkauteni on alkanut kulua loppuun, koska en osaa enää arvostaa juurikaan miestäni.
Mielestäni rakkaus ansaitaan, ja minusta tuntuu ainakin tällä hetkellä ettei poissa kotoa harrastustensa takia paljon oleva, kotona lähinnä internetissä ja nukkumassa viihtyvä mies ole ansainnut rakkauttani. Sittenkin kun mies on kotona, hän ei jaksa kauheasti seurustella, ja usein pyytää minua olemaan hiljaa, koska netissä tai telkussa on jotain mielenkiintoista. Hän ei useinkaan kuuntele jos puhun hänelle. Tärkeistäkin asioista puhuessani hän saattaa pälyillä muualle, ja unohtaa pian mitä olen puhunut, ja kysyä myöhemmin samasta asiasta.
Onko minulla asenneongelma? Valitanko turhasta, kun asiat voisivat olla huonomminkin? Olisiko minun parasta vaan tyytyä tilanteeseen ja pitää suuni kiinni? Olenko kohtuuton pirttihirmu? Onko muilla/ onko ollut vastaavanlaisia ongelmia?
Kommentit (57)
tuollaisen miehen kanssa. Jokaisen täytyy arvostaa ja kunnioittaa itseään sen verran ettei alistu/suostu tuommoiseen käytökseen.
Nosta kissa pöydälle ja jos tilanne ei muutu niin uskon että sinä kyllä pärjäät!
Lapset tehdään yhdessä ja yhdessä niistä myös huolehditaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla oli paljon erittäin hyvä pointteja, ja ihan paikkansa pitäviäkin suurin osa, siis miehen kannalta.
Kyllä, asunto on miehen ostama, ja hän viihtyy tässä, vaikkei ole tilaa pahemmin. Tuo on ihan puhtaasti asia josta olemme vain eri mieltä. Mies asuu mieluummin ahtaasti jonkin aikaa, ja menee vasta sitten töihin kun rahallisesti ti muuten pärjää.
Nyt aloin ajatella tuota miehen autonprojektiakin miehen kannalta, eli että minähän olen nyt lapsen kanssa kotona, ja minulla on siis tavallaan nyt aikaa hoitaa kotia, ja eihän tässä nyt kauheasti hoitamista ole.:-)Koska hänen on pakko hakea töitä jossain vaiheessa, niin toisaalta nyt on hyvä aika tehdä autojutut pois alta, niin hän eilen selittikin.
Nyt olen tosiaan alkanut ajatella asioita miehen kannalta. Mikä ei ole ollenkaan huono juttu.:-)
Ehkä tästä hyvä vielä tulee.:-)
Joo nyt olen asettanut ehdot, ja mies on ne hyväksynyt. En todellakaan aio alistua. Katsotaan.
Olisit pitänyt pääsi. Ei se kämppä riitä! Luota kokemuksen sanaa. Liian pieni. Kun lapsi osaa kävellä sitä on vaikeampi hallita. Nyt olisi paras aika muuttaa.
Juttelimme eilen illalla pitkään, kerroin tosiaan harkitsevani eroa, mies suhtautui tosi asiallisesti. Juttelimme pitkään, kun lapsi oli mennyt nukkumaan.
Oli erittäin rakentava keskustelu, en jaksa käydä läpi yksityiskohtia, mutta mies lupasi tulla vastaan, sovimme vähän uudenlaiset systeemit, mies oli aika säikähtynyt, ei ollut tullut ajatelleeksi että koen asiat niinkuin koen, varsinkin kun hänen autoprojektinsa on meidän yhteiseksi hyväksemme. Sitten kun hän menee töihin, todennäköisesti ensi kesänä tai syksynä kun hänen varansa alkavat siltä näyttämään, niin hän ei voi sitä autoprojektia tehdä enää niin paljon tietenkään, siksi on nyt yrittänyt saada homman mahdollisimman pitkälle.
Keskustellessamme aloin ajatela asioita hänenkin kantiltaan, ja aloin ymmärtää häntä paremmin, mutta kyllä hän myönsi että on ollut liikaa poissa kotoa, ei siis tyrmännyt minua millään tavalla.
Olen tyytyväinen niihin juttuihin mitä sovimme, ja nyt on parempi mieli, olisi pitänyt jutella vakavasti jo paljon aiemmin. Ei kannata vielä luovuttaa.
Heh, olen huomannut että näin netissä asiat saavat vähän liian isot mittasuhteet. Eilen kun kirjoitin tänne ekaa kertaa, olin tosi pahalla mielellä, ja ehkä annoin joissain asioissa vähän liiankin surkean kuvan elämästäni.
Mutta vaikka asummekin tällä hetkellä hyvin ahtaasti, niin emme todellakaan ole mitenkään erityisen köyhiä, siis miehen ei tarvitse tehdä tällä hetkellä töitä koska elää sijoituksillaan. Ja meidän suuren kaupungin keskustassa oleva suurehko yksiömme on arvoltaan samaa luokkaa kuin noin 100 neliön omakotitalo keskisuomessa.:-)) Tällä hetkellä vaan ei ole varaa hommata isompaa, varsinkaan kun mies ei halua minnekään kaupungin vuokra-asuntoon. Sitäpaitsi niihin on varallisuusrajat. Tuo asuntoasia ei nyt niin ongelma ole, ehkä eilen ikävällä mielellä ollessani painotin sitä vähän liikaa.
Kyllä me tähän miehen ja vauvan kanssa sovimme ainakin siihen asti, kun vauva alkaa kävellä. Kun ei tosiaan ole edes mikään ihan pieni yksiö, ja lisäksi on kesällä käytössä iso lasitettu parveke.
Lisäksi, en ole missään nimessä tossun alla, eikä mies alista minua mitenkään, olemme erittäin tasaveroisia.Huvitti tuo yksi viesti, että olisin kynnysmatto.:-)
Minä kyllä olen ollut, ja tulen olemaan miestäni kohtaan ymmärtäväinen ja joustava, ja joskus ehkä vähän liikaakin, oman viihtyvyyteni kustannuksella. Mutta mikään alistettu en ole missään tapauksessa. Mies on myös monissa asioissa minun suhteeni joustava, en minäkään täydellinen ole toki.Parisuhde onnistuakseen vaatii em. piirteitä molemmilta.
En myöskään ole mitenkään sidottu tai sosiaalisesti eristäytynyt, päinvastoin, minulla on ystäviä, joita näen harva se päivä, ja muutenkin harrastuksia, sekä vauvan kanssa että ilman. Elämäni ei ole mitenkään luokattoman kurjaa.
Vaikka tässä nyt puolustelen miestä, niin en minä aio niellä, jos asiat alkaa lipsua vielä samaan, senkin jälkeen kun on tämän nykyisen projektinsa saanut valmiiksi. En koskaan tule vaan nöyrästi kärsimään jos on paha olla, vaan kerron sen, ja uskon ja toivon, että mies ottaa siitä onkeensa. Samoin toivon minä osaavani ottaa onkeeni, jos mies on joskus suhteessamme takiani onneton. Sitä rakkaudeksikin sanotaan.:-))
Joo ei tämä vauva-aika ole meille helppoa ollut, ja tuskin tulee olemaan vastedeskään, muttei tosiaankaan vielä luovuteta.
Noh, mies sanoo että ensi vuonna muutamme. Kyllä minä aika säännöllisesti asuntoasiasta valitan, ja vaadinkin, se on ollut tuon ajankäytön lisäksi yleisin riidan aiheemme jo ennen lapsen syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla oli paljon erittäin hyvä pointteja, ja ihan paikkansa pitäviäkin suurin osa, siis miehen kannalta. Kyllä, asunto on miehen ostama, ja hän viihtyy tässä, vaikkei ole tilaa pahemmin. Tuo on ihan puhtaasti asia josta olemme vain eri mieltä. Mies asuu mieluummin ahtaasti jonkin aikaa, ja menee vasta sitten töihin kun rahallisesti ti muuten pärjää. Nyt aloin ajatella tuota miehen autonprojektiakin miehen kannalta, eli että minähän olen nyt lapsen kanssa kotona, ja minulla on siis tavallaan nyt aikaa hoitaa kotia, ja eihän tässä nyt kauheasti hoitamista ole.:-)Koska hänen on pakko hakea töitä jossain vaiheessa, niin toisaalta nyt on hyvä aika tehdä autojutut pois alta, niin hän eilen selittikin. Nyt olen tosiaan alkanut ajatella asioita miehen kannalta. Mikä ei ole ollenkaan huono juttu.:-) Ehkä tästä hyvä vielä tulee.:-)
asunnon neliöt. Tottakai hiertävistä asioista pitää puhua, mutta älä kallista korvaasi noille uhkavaatimuksia suositteleville pirttihirmuviesteille. Moni nainen ihmettelee, miten ukko lähtee menemään kun "meillä oli kaikki ihan hyvin". Niinhän sitä voi luulla jos sanelee asiat oman mielen mukaan. Parisuhde vaatii toisen asemaan asettumista, mutta palkitsee kyllä. Toivotan teille onnea, ymmärrystä ja sinnikkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on kotona seurusteleva poikamies. Hän käyttää päivänsä harrastukseensa, tulee kotiin, käy suihkussa, istuu valmiiseen pöytään syömään, katsoo telkkaa ja menee nukkumaan. Näin ovat teinit tehneet kautta vuosikymmenten. Miehesi on keskenkasvuinen nulikka. Ja anna mä arvaan: sinä halusit lapsen, menitte sinun aloitteesta hoitoihin, ja miehelle se oli ihan sama, ei nyt niin hirveästi halunnut lasta muttei kieltänytkään...Kiltisti tuli perässäsi, mutta lapsi ja sen hommaaminen oli kuitenkin vähän enemmän niin kuin sun projekti, ja niin se on nytkin, miehesi projektihan on autot.
Mies on hommannut asunnon, jota sinä hoidat. 3 v yhdessäolossa arki on astunut suhteeseenne. Miten sinä aiot teidän talouden kohentamiseen osallistua, mies on jo asunnon ja auton hommannut. Veikkaan että saa enemmän kuussa rahaa kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on vauva ja mieskään ei tee kotitöitä. Aika hyvinhän tuo arki näyttäis menevän kun on näin paljon omaakin aikaa. Älä valita.
Miehellä on enemmän omaisuutta kuin minulla, ja ainakin vielä enemmän säästöjä, tosin ne hupenevat koko ajan. Mutta minä tienaan tälläkin hetkellä 3 kertaa enemmän kuin mies. Talousmenot hoidamme tasaväkisesti puoliksi. Mies on hommannut asunnon jo ennen suhdettamme, ja auto on minullakin, ihan oma ja maksettu. Kiitos vaan kysymästä.:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kone auki, ja käyn aina välillä kirjoittamassa vauvanhoidon ja muiden puuhien välillä. Voi herranjumala sentään.:-(
Nytkin kävin laittamassa kirjoittelun välillä vauvalle pyjaman, kohta alan syöttää hänelle iltapuuroa. Että en minä tässä koneella vaan hillu.
Sinulta jäi kirjoitukseni pointti ymmärtämättä. Suurin syy tyytymättömyyteeni on se, että mies joka ei käy töissä, voisi olla enemmän lapsensa kanssa, ja minunkin, eikä viettää autotallilla päivästä noin 10 h, eli elämän tärkeysjärjestys. Luehan kirjoitukseni uudestaan, ja mieti sitten uudelleen kommenttiasi.
Näköjään tulee aina vähemmän fiksujakin kommentteja. Mutta on tullut fiksuja vastauksia, jotka ovat antaneet minulle paljon uutta ajattelemisen aihetta, ja uusia näkökantoja. Itse tykkään purkaa sydäntäni kirjoittamalla, ja anonyymien kanssa kirjoittaminen on joskus parempi kuin tutulle avautuminen.:-) Toki ystävienkin kanssa juttelen asioista, enkä pelkästään hauku miestäni. On hänessä paljon hyvääkin, ja rakastan häntä, vaikka välillä olenkin aika kypsä noiden muutamien juttujen takia.
Nyt vauvaa hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos toinen on vaikka työmarkkinatuella, ei ihmeellisiä tuloja tarvitse olla, tienatakseen 3 kertaa paremmin.
Jaa, asialliset vastaukset olivat siinä, nyt alkaa tulla sitten niitä vähemmän asiallisia.
Kiitos ksikille asiallisille kirjoittajille, ap poistuu nyty takavasemmalle pohdiskelemaan elämäänsä.:-)
Alue: Aihe vapaa
en puolustele miestä, mutta selvästikin sinulla on raha ongelmana ja sellainen asenne, että miehen kuuluisi olla sitä ansaitsemassa. Ei mies minusta ihan mahdottomalta vaikuta, ei juo tms.
Vaikka lapsi olisi hoidoilla hankittu ja maksanut rahaa, ei se tarkoita etteikö se voisi olla enimmäkseen sinun projektisi. Äly tyydy tilanteeseen, mutta lakkaa syyllistämästä. Mieti millä perusteella "ilman muuta kuvittelit" teidän muuttavan isompaan asuntoon. Oliko asiasta puhetta vai piditkö sitä vain itsestään selvänä kun muutkin tekee niin? Ehkäpä miehesi ilman muuta kuvitteli sinun hyväksyvän työttömyyden (ja sen myötä yksiössä asumisen)kun hän oli sitä jo tavatessanne. Jos miehen säästöillä on kustannettu hoidot ja asuntokin on hänen hankkimansa, niin kenties hän katsoo tehneensä niin paljon ettei ymmärrä mikset ole tyytyväinen.