Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Illalla kerron miehelle että harkitsen eroa :-(

Vierailija
16.11.2009 |

Olen kyllä puhunut mieheni kanssa minua häiritsevistä asioista, mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut.



Meillä on muutaman kk ikäinen vauva, ei muita lapsia. Emme ole enään mitään kovin nuoria, keski-ikää lähestyviä. Olemme olleet yhdessä 3 vuotta, siitä asuneet yhdessä kaksi vuotta.



Ongelma ilmeni heti kun vauva syntyi. Mies ei käy kotona kuin nukkumassa, ei osallistu kotitöihin tai vauvanhoitoon, ellen erikseen pyydä, ja perustele todella hyvin. Tosin sekään ei useinkaan auta, kun asiat vain unohtuvat.



Ymmärtäisin jos mies olisi töissä tienaamassa perheelleen elantoa, mutta kun hän on työtön. Hän ei viitsi hakea töitä, koska rahallisesti pärjää ilmankin, ja hänellä jaa enemmän aikaa harrastuksiinsa, pääsääntöisesti autojen rassaukseen.



Siksi että hän ei suostu hakemaan töitä, joudumme asumaan pienessä yksiössä edelleen. Ennen lapsen syntymää kuvittelin ilman muuta meidän muuttavan isompaan asuntoon joko raskausaikana tai kun lapsi on syntynyt, mutta nyt meillä ei tietenkään ole siihen varaa.



Kotona ollessaan mies lähinnä istuu internetin ääressä. Joskus iltaisin leikkii pojan kanssa tai vie tämän nukkumaan, mutta usein minun täytyy pyytää sitäkin.



Hän vahtii lasta pääsääntöisesti kerran viikossa, että minä pääsen 2,5 tunniksi harrastukseeni. Lisäksi hän on rauhoittanut lauantain perheelleen kokonaan Näihin hän sitten aina vetoaa, kun otan tyytymättömyyteni puheeksi.



Olisin tyytyväinen, jos mies olisi siksi paljon poissa, (8-10 h päivässä 6 krt viikossa) että hän olisi työssä tienaamassa elantoaan. Olisin myös nykyistä tyytyväisempi, jos hän olisi hakematta töitä siksi, että voisi olla enemmän perheensä kanssa. Mutta kun minä hoidan nyt suurimmaksi osaksi yksin kodin ja lapsen, ja mies on muutaman kilsan päässä olevalla autotallillaan.



Kun olen puhunut asiasta, mies joko aina puolustelee tai sitten loukkaantuu. Mutta mihinkään kompromissiin emme ole päätyneet, ja minun voimani alkavat loppua. Rakkauteni on alkanut kulua loppuun, koska en osaa enää arvostaa juurikaan miestäni.



Mielestäni rakkaus ansaitaan, ja minusta tuntuu ainakin tällä hetkellä ettei poissa kotoa harrastustensa takia paljon oleva, kotona lähinnä internetissä ja nukkumassa viihtyvä mies ole ansainnut rakkauttani. Sittenkin kun mies on kotona, hän ei jaksa kauheasti seurustella, ja usein pyytää minua olemaan hiljaa, koska netissä tai telkussa on jotain mielenkiintoista. Hän ei useinkaan kuuntele jos puhun hänelle. Tärkeistäkin asioista puhuessani hän saattaa pälyillä muualle, ja unohtaa pian mitä olen puhunut, ja kysyä myöhemmin samasta asiasta.



Onko minulla asenneongelma? Valitanko turhasta, kun asiat voisivat olla huonomminkin? Olisiko minun parasta vaan tyytyä tilanteeseen ja pitää suuni kiinni? Olenko kohtuuton pirttihirmu? Onko muilla/ onko ollut vastaavanlaisia ongelmia?

Kommentit (57)

Vierailija
1/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehesi on jurpo!



Monilla miehillä on kasvamista vanhemmuuteen, mutta toi on kyllä niin pois tästä maailmasta, että ette ikinä löydä mitään kompromissia...

Vierailija
2/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

oliko lapsi yhteihen päätöksenne?



ja en itse suostuisi katsomaan tuollaista vaan eroaisin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi oli yhteinen päätöksemme, eikä edes tullut luomusti vaan kalliilla hoidoilla.



Olen nyt muutaman kk tosiaan katsonut, mutta alkaa olla mitta aika täynnä.

Vierailija
4/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

On ollut koko ajan työtön, mutta käsitin että on hakemassa töitä. Hänellä on ollut sen verran säästöjä, ettei ole ollut pakko mennä töihin. Isompaan asuntoon ei kuitenkaan varat riitä.

Vierailija
5/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirjoitat ap hyvin, osaat kuvata tilannettanne hienosti. Harmi, että tunnet itsesi yksin vastuulliseksi lapsesta ja kaikesta.



Suoraan sanottuna en kestäisi katsella moista miestä. Miehelläsi on kyllä aikamoinen asenneongelma ja elämän palikoiden tärkeysjärjestys on hakusessa.



Sinuna minä nostaisin kissan pöydälle asap. Kertoisin miehelle tämän saman minkä kirjoitin tänne (tai pyytäisin miehen lukemaan tuon kirjoituksesi sekä nämä vastaukset) ja sitten vaatisin selitystä. Jotain reaktiota pitäisi tulla, jotain puhetta olisi irrottava. Jos ei auttaisi niin minä kyllä joko lähtisin lapsen kanssa tai pistäisin ukon pihalle hetkeksi.



En tarkoita pysyvää eroa vaan pieni harkinta-aika, jolloin sinä voit koettaa elää yksin vauvan kanssa ja tunnustella millaista se oikeasti on. Samalla mies saisi tuta mitä se on sitten kun/jos päädytte eroon -olla erossa oikeasti teistä ja elää omillaan.



Elämme täällä vain kerran (uskoakseni) eikä elämää kannata tuhlata tuollaiseen tyytymiseen. Ansaitset ja lapsenne ansaitsee parempaa.



Tsemp ap.

Vierailija
6/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja miten on mahdollista, että teillä on lapsi kalliilla hoidolla saatu jos olette olleet yhdessä vasta 3 vuotta ja niistäkin olette asunneet yhdessä vasta 2 vuotta.



vuoden pitää yrittää ennen kun menee hoitoon???



mutta olipa tilanne niin tai näin niin en katsoisi tuollaista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän on oman itsensä herra mutta myös isä. Työttömänä isänä voisi viettää lapsensa ja naisensa kanssa aikaa päivässä vähintään 12h, eikä vain lauantaita.

Työnteko on valinta kenenkään ei ole pakko töitä tehdä. Tarinasi mukaan hän ei kuitenkan käyttäydy kuin isä ja mies.

Eroaisin välittömästi. Syyksi ei kävisi työttömyys vaan hänen elämänsä prioriteetit.

Vierailija
8/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tarvitse yrittää vuotta jos lapsettomuuden syy on jo entuudestaan tiedossa, meillä se oli, ja ihan ehdoton syy.



Ja olen katsonut siksi työtöntä, koska mies oli jäänyt työttömäksi juuri ennen kuin tapasimme, ja hänellä oli runsaasti säästössä rahaa, omistusasutno tms., ei siis mikään "pummi".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Etsi itsellesi rikas vanha ukko. Niitä riittää.

Vierailija
10/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos arvokkaasta neuvosta, tämä auttoikin kovasti.:-)))))))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja voi eron jälkeen viettää isänsä luona viikoloppuja, saattaa hän silloin saada enemmän huomiota isältään kuin siinä tapauksessa, että jatkatte yhdessä ja miehesi on lähinnä poissa kotoa. Ellei miehesi sitten hoidata lasta tapaamisviikonloppuina esimerkiksi äidillään.

Vierailija
12/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ongelmana ei ole raha. Ei tässä yksiössä asumisessa olisi mitään vikaa, oikeasti, jos mies olisi minun ja vauvan kanssa kotona, ja jakaisimme arkemme yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tilanteeni täysin erilainen kuin ap:lla. La sanoin asiasta miehelle "mikä nyt ahistaa?" oli kommentti. En tiedä menikö viesti perille, osittain menin itsekin ihan kipsiin kun olisi ollut mahd puhua asiasta.

Joten voimia iltaan ap, mieti jo etukäteen mitä/miten asiasi esität, äläkä rupea riitelemään vaan ole asiallinen.

Vierailija
14/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos voimantoivotuksista, itsellesi voimia myöskin!



Vaikeaa se tulee olemaan, todennäköisesti asia tulee miehelle täytenä shokkina. Vaikka on em. asioista ollut riitaa, niin ei hän varmaan ole arvannut että olen näin kyllästynyt tilanteeseen.



Lapsen tulohan on tosin aina shokki, ja kriisi parisuhteelle. Mutta ihan tällaista kriisiä en kuvitellut.:-(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja vauva on vasta muutaman kuukauden ikäinen, niin en nyt ihan heti lähtisi eroamaan. Ymmärrän kyllä, että sinua ottaa päähän ja syystäkin. Mutta vanhemmuuteen kasvaminen ottaa aikansa ja miehillä usein kauemmin kuin naisilla. Miehesi on luultavasti vaikea asennoitua uuteen elämäntilanteeseen ja usein miehet innostuvat lapsesta vasta vauvaiän jälkeen.



Muutaman kuukauden huono jakso on kuitenkin suhteessa todella lyhyt aika ja vauvantulo on juuri mullistanut elämänne täysin. Jos tunnet, että voimasi alkavat loppua, niin siihen kyllä sinun pitäisi saada apua.

Vierailija
16/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta koska teillä on vielä ihan pieni vauva, voisi olla oman jaksamisesi kannalta parempi, jos ette ihan vielä eroaisi?



Antaisit siis miehelle nyt vaikka jonkun takarajan, että tilanteen on kohennuttava ainakin osittain (työpaikka, asunto, perheen kanssa vietettävä aika ym.) siihen mennessä kun poika täyttää esim. vuoden. Ja tosiaan yritä esittää kantasi mahdollisimman asiallisesti ja kiihtymättä. Kysy, mitä miehen mielestä teidän pitäisi tehdä ym. Onnea matkaan :)

Vierailija
17/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joko olette päivät yhdessä ja hoidatte lasta puoliksi + kotityöt tai mies menee töihin.



Jos ei kelpaa niin jätät hänet. Pärjäätte ihan hyvin ilman tuollaista autojen rassaajaa. Ai rassaavaa mielelle tuollainen Pallinaama.



Päiväjärjestys on tälläinen joko mies herää lapsen kanssa aamulla ja hoitaa häntä puolipäivää ja menee sitten rassaamaan autoja "jos enää jaksaa". Sitten sinä hoidat lopun päivää.



Ihaninta olisi hoitaa tietenkin yhdessä vauvaa ja nähdä hänen varttuvan.

Vierailija
18/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Menikö mulla jotain ohi mutta missä se sun äijäs oiken on kaikki päivät jos se ei käy töissä??

Vierailija
19/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lämmin kiitos viisaista neuvoista.*halaus* Olen kanssasi aika samoilla linjoilla. Vauva on tosiaan vasta muutaman kuukauden, ja uskon että tämä on ainakin osaksi ihan vanhemmaksi kasvamisen alkuhankaluuksia. Tai ainakin toivon. Vaikka olen tosi kypsä tilanteeseen, ja tunteenikin ovat alkaneet vähän viiletä tässä kuukausien aikana, niin en nyt ihan niin helposti periksi anna kuitenkaan. Tänään aion kuitenkin nostaa asian ihan kunnolla pöydälle ensi kertaa, pyrin olemaan tosiaankin asiallinen ja välttämään kiihtymistä.

Vierailija
20/57 |
16.11.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa lukea läpi, mutta mielestäni kirjoitin että mies on muutaman kilsan päässä olevalla autotallillaan rassaamassa autojaan, noin 8-10 h päivässä, paitsi lauantaisin.



Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän yhdeksän kahdeksan