Kotiäidit!

ja lapseni on tänä vuonna ollut joidossa 5 kertaa.

3 kertaa 2 tunnin ajan ja 2 kertaa yön yli.



viimeksi olen päässyt ilman lastani ulos kavereiden kanssa loppukesästä.

Olen 19v ja monien mielestä "en ole normaali" koska olen ihan tyytyväinen tähän. en kaipaa enempää vapaa aikaa. viihdyn lapseni kanssa.

Ystäviä tapaan pääasiassa päivisin, illalla käyn kavereideni kanssa ulkona noin parin-kolmen kuukauden välein.

pääsen eli melkeinpä päivittäin käyn urheilemassa ihan yksin. Poissa olen tunnista kahteen. Muutaman kerran vuodessa sitten konsertti tms. iltameno jossa olen monta tuntia.

jumpassa käyn 3-4 kertaa viikossa (lapset joudun ottamaan mukaan, mutta ovat siis jumpan ja suihkun ajan lapsiparkissa)

arki-iltaisin olen yleensä liian väsynyt tekemään mitään ja ollaankin sovittu että n. joka toinen viikonloppu toinen päivistä on mun vapaapäivä ja voin tulla ja mennä miten huvittaa :) silloin nään ystäviä, käyn shoppailemassa, kahvilla vaikka yksin, joskus oon ihan kotosalla jos muut muualla...

kyllä taas jaksaa olla kotiäiti kun saa yhden päivän tehdä ihan mitä huvittaa, eikä tarvi murehtia kuin itsestään

Silloin kävin kaverin kanssa kahvilla. Kolmas lapsi syntyi syyskuun alussa ja nyt ei ainakaan hetkeen mennä yksin juuri mihinkään. Ai niin käväisin tossa ABC:lla hakemassa maitoa ja leipää kun muu perhe odotti autossa =)

Milloin ylet käynyt uksin jossain virkistäytymässä? Jumpassa, ystäviä tapaamassa tms. Kuinka usein pääset yksin tai ystävien kanssa (ilman lapsia) Johonkin?

Mutten edes muista. Lapset ovat 4v ja 7kk, ja yksin virkistäytymässä olen käynyt viimeksi silloin, kun vielä odotin esikoista. En käy jumpassa, ystäviä tapaamassa enkä missään yksin enkä ystävien kanssa ilman lapsia - ystäviänikin tapaan, jos tapaan, vain ja ainoastaan lasten kanssa.

En ole tyytyväinen tilanteeseen, mutten mitään sille voi, kn mies ei suostu vauvaa hoitamaan ilman, että olen päivystysvalmiudessa, eli pääsisin tarvittaessa kahden minuutin sisällä apuun. Tämä taas ei ole mahdollista, jos poistun kotoa.

tulen takas kotiin, lähtee mies joko yksin tai jonkun lapsen kanssa vielä jonnekin, että saa vähän tuulettua. Meillä paljon lapsia, ja tämä järjestely toimii hyvin, ja äitinä olen jaksanut erinomaisesti. Yli 10 vuotta menty näin, kesät talvet. Viikolla ollaan yksinkertaisesti liian väsyneitä menemään mihkään illalla, ja vakipäivät on helppo pitää. Mies saa luonnollisesti mennä miten haluaa, mutta vahdin järjestäminen ei ole viikonloppuna äidin niskoilla.

Kuopuksen syntymän jälkeen olen jotenkin jumiutunut kokonaan neljän seinän sisälle. Lukuunottamatta tietenkin kaupassa käyntejä ja lasten kanssa ulkoilua.



Jos kävisin enemmän ulkona, se varmastasti piristäisi.

Meidän lapset on jo isompia. Nuorinkin jo tokalla luokalla. Tällä hetkelläkin olen yksin kotona ja ei mua estäsi mikään lähtemästä johonkin. Nyt ei vaan huvita.

Tai sitten olen ihan kotona, mutta esim. tietokoneella tai katson telkkaria ja silloin mies ottaa 100% vastuun lapsista, vie esim. ulos tai jotain, että saan olla ihan rauhassa.



Mies on kotona vain pe-su, joutui toiselle paikkakunnalle töihin. Eli rankkaa on olla viikot yh.

En ole tyytyväinen tilanteeseen, mutten mitään sille voi, kn mies ei suostu vauvaa hoitamaan ilman, että olen päivystysvalmiudessa, eli pääsisin tarvittaessa kahden minuutin sisällä apuun. Tämä taas ei ole mahdollista, jos poistun kotoa.

Mies aina väittää koska tahansa antavansa mulle aikaa mennä omiin harrastuksiini tai vaikka nukkua aamulla pidempään, mutta kun tulee se hetki, että mä menisin tai haluaisin nukkua, aina se kaatuu johonkin. Parhaimmillaan olen odottanut roskien viemistäkin kymmenen minuuttia että mies saa vaihdettua vaipat yhdelle ja minä vahdin muita lapsia. Mitenköhän mä selviän näiden kanssa ihan yksin kaikki päivät...?

minä käyn työkeikoilla, kokouksissa, tanssitunnilla, kavereita tapaamassa ja koiran kanssa reeneissä. Näistä tulee iltaisin ja viikonloppuisin yhteensä 3-5 kertaa. Mies tietenkin hoitaa lapset sen aikaa, koska arvostaa työtäni viiden lapsen kotiäitinä ja tietää, että jaksan vain, jos mulla on omaakin menoa. Kutsuukin itseään joskus osa-aikaiseksi koti-isäksi. Hän käy omissa menoissaan 1-2 krt viikossa, ja on tietenkin töissä arkipäivät. Muun ajan vietämme yhdessä perheenä joko kotona tai jossain menoissa.. ;-)



Toki vauvojen ollessa pieniä, olin enemmän neljän seinän sisällä ensimmäisen vuoden ja varsinkin ekat kuukaudet, mutta se aika on lopulta tosi lyhyt. Meillä ei siis pullo kelvannut kuin yhdelle, joten imetys sitoi, mutta oli se sen arvoista.



Ymmärrän kyllä, että pienten lasten kanssa väsyy, jos mies ei kanna vastuutaan. Kotivanhemmuudesta ei saa hyötyä irti, jos koko ajan on väsynyt ja ahdistunut!

4 kertaa vuodessa baariin



Pääsisin melkein viikottain, mutta nuo on ne vakiot, joillekkin viikolle tulee vielä muita menoja, kaupungilla shoppailua, tai vaikka keilaamaan kavereiden kanssa

perjantaina miehen kanssa elokuvissa.. lapset oli yökylässä isälläni..

joka viikko 2 kertaa on harkat ja en kertaakaan ole joutunut olemaan pois..

Miehellä on myös 2 kertaa viikossa.. onneksi ei ole samana päivänä..

ja kaupassa saan käydä yksin..

Ihan tyytyväinen olen..

Minulla on maailman ihanimmat lapset ja ihanin mies joka ei ole sitä mieltä että äitin pitäisi yksin hoitaa lapset kouluikäisiksi saakka..

Sun on pakko vaan jättää lapset miehellesi. Isket pokkana vauvan sille päivittäin kouraan ja sanot kuin ohimennen, voitko pitää, vaihtaa vaipan, syöttää puuron, yms. Ja sitten vaan pikkuhiljaa keksit itsellesi menoa, ja jätät miehelle lapset. uskot itse hänen kykyihin, et seuraa että miten mies tekee asiat, vaan annat hänen tehdä asiat itse vaikka vähän väärinkin. Pikkuhiljaa mies oppii luottamaan että pärjää lasten kanssa. Heistä tulee ihan erilailla läheisiä keskenään kun joutuvat olemaan keskenään. Näin myös meillä, ja nykyään käyn pari kertaa viikossa omilla asioilla, enkä joudu koskaan "opastamaan" miestä kotoota lähtiessäni, siis että milloin on ruoka-aika, uni-aika yms. Mies tietää lapsen rytmit, ja tuntee lapsen kotkotukset yhtä hyvin kuin minäkin. Lapsi on myös mielellään isänsä kanssa, ja nukahtaa ja syö hänen kanssaan kuten minunkin.