Päiväunivaikeuksia
Haluaisiko joku kertoa kokemuksia, milloin päiväunet ovat jääneet pois ja onko niiden kanssa ollut välillä ohimeneviä vaikeuksia?
Meidän perheessä on nyt hankala tilanne. Poikamme on 2 vuoden ja 1 kuukauden ikäinen ja on nyt vajaan vuoden ajan nukkunut yöunet omassa sängyssä heräämättä öisin. Elokuussa siirryttiin pinnasängystä lastensänkyyn ja samalla omaan huoneeseen. Se meni aivan ongelmitta. Kuukausi sitten jätettiin tutti pois päivä- ja yöunilta. Yhden illan kiukuttelun jälkeen sekin alkoi sujua. Mutta viimeiset pari-kolme viikkoa on ollut vaikeaa. Aiemmin poika nukahti iltarituaalien ja iltajutustelun jällkeen itsekseen, mutta nykyään pyrkii koko ajan pois sängystä ja pelleilee. Yöllä herää huutamaan ja aamulla herää ennen kuutta vaikka nukahtaminen olisi venynyt yli yhdeksään. Päiväunet eivät onnistu ollenkaan, muuta kuin jos poika väsähtää niin että alkaa huutaa ja nukahtaa omaan kiukutteluunsa.
Minusta on huolestuttavaa että vuorokauden unimäärä on tällä tavalla yhtäkkisesti vähentynyt. Nukahtaminen ei ole enää sellainen mukava tapahtuma vaan vaatii minulta ja vaimoltani komentamista ja usein siinä menee hermot. Yöunille on varmaan pakko laittaa päättäväisesti ja "pakolla" mutta päiväunille pakottaminen tuntuu ikävältä. Päiväkodissa kyllä nukkuu hyvin päiväunet, mutta viikon päästä vaimoni jää jo kotiin odottelemaan seuraavaa lasta ja poika ei enää mene päiväkotiin. Kauhistuttaa.
Nyt olisi mukava kuulla kokemuksia vastaavista tilanteista.
Kommentit (2)
Kiitos vastauksesta. Ajatus lepohetkestä kuulostaa hyvältä ja mukava makoilu tai sohvalla istuskelu kirjaa lukien olisi varmasti paljon miellyttävämpää kuin väkisin nukuttaminen.
Nyt vain on paheneva tilanne päällä. Viime yönä poika nukkui vain 7 tuntia, mikä on sitten tänään näkynyt kaikkien osapuolten kiukkuisuutena. Tilanne tuntuu karkaavan hallinnasta kun kumpikaan meistä vanhemmista ei enää pysty olemaan suuttumatta nukkumistilanteissa ja poika on oppinut nauramaan ja irvistelemään ja tekemään kaikkea pientä jäynää mitä ei aiemmin ole esiintynyt.
Sikainfluenssaepidemia on saanut meidät myös hermostuneiksi ja ehkä taudin pelko tuntuu jotenkin ahdistavana ilmapiirinä. Meidät on kaikki rokotettu ja odottelemme "luvattua" immuniteettia vielä viikon ajan.
Meillä sekä vanhimman pojan (nyt 5 v) että tytön (3 v) päiväunet ovat todella olleet kausittaisia. Juuri tuossa kahden vuoden kohdalla ovat tulleet ensimmäiset kerrat kun päiväunia on jätetty välistä, milloin enemmän milloin vähemmän. Tyttö peräti jätti pariksi viikoksi kokonaan nukkumatta heti 2 v synttäreiden jälkeen, mutta sitten tuli jälleen kausi milloin nukuttiin joka ikinen päivä päiväunet. Ja sitten taas alkoi tulla taukoa niin, että nukuttiin muutaman päivän välein.
Itse koin molempien kanssa kaikkein selkeimmäksi sen, että joka ikinen päivä on samaan aikaan pakollinen lepohetki, ja lapsi joko nukahtaa päiväunille tai sitten ei. Lepohetkestä ei neuvotella, siitä pidetään kiinni halusi lapsi sitä tai ei. Totta kai protestointia tuli, mutta siitä selvittiin. Vasta sitten kun tiesin lapsen jaksavan ihan oikeasti ilman päiväunia päivästä toiseen annoin luvan jättää päivän lepohetken välistä. Molempien kohdalla jokapäiväinen pakollinen lepohetki jäi pois vasta yli kolmevuotiaana (vähän yli) ja senkin jälkeen yksittäisenä päivänä jos meno yltyy ihan hurjaksi saatan laittaa molemmat edelleenkin lepäämään. Vaikkapa niin, että molemmat lepäävät sängyissään yhteisessä huoneessa ja luen kirjaa (tai kuuntelevat satukirjaa levyltä).
Meillä siis nämä lapset edelleen kotihoidossa kun heillä myös 1 v pikkuveli.
Tuosta yöllisesta huutamisesta. Minusta se voisi hyvin olla merkki liian vähästä unesta - menee yliväsymyksen puolelle.
Mahtaisiko muuten poikanne hetkittäinen vähäunisuus johtua paitsi iästä, reagoinnista perheessä tulossa olevaan muutokseen - lapsi saattaa reagoida "jännitykseen" jo ennen vauvan syntymää - tulevathan ensimmäiset muutokset totuttuun jo ennen sitä (esim. äidin kotiin jäänti).