Lue keskustelun säännöt.
Kellään muulla olo, ettei koskaan ole "lupa" olla vaan?
15.11.2009 |
Minulla on melkein syntinen olo, jos joskus istun sohvalle lukemaan ennen klo 22 illalla. Ja silloinkin vain siksi, ettei voi enää esim. imutoida tai kannata laittaa pesukonetta päälle. Koko ajan pitää suorittaa jotain töitä. Rentoutumisaikaa ei ole koskaan. Jos joskus vaikka luen sitä lehteä töiden jälkeen, mies ärähtää aika äkkiä, että "voisit tehdä jotain". Vaikka itsekin se on koko päivän ollut netissä. Minä laittanut ruuan, pessyt pyykkiä ja astioita, järjestellyt ja ollut liikkeessä koko päivän.
En enää oikein osaa ollakaan tekemättä mitään. Jos olen vaan, yleensä ainakin mietin, mitä hommia pitäisi seuraavaksi tehdä. Voiko elämä oikeesti olla pelkkää työntekoa, vai miten tämä voi olla tällasta? Ei mulla ole enää koskaan aikaa olla lastenkaan kanssa muuten kuin perushuollon, komentamisen ja iltasadun merkeissä.
Kommentit (5)
Räjähdä sille miehellesi kerran kunnolla asiasta, jos ei siitä opi, JSSAP. Miehesi voisi vaikka ihan itse ahkeroida niin paljon kuin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(onko hänen oma äitinsä sellainen). Sano, että tämä on sinun elämäsi ja haluat nauttia siitä.
Mies on erittäin pedantti ja minusta ihan puhdas orjapiiskuri. Serkulla ei olisi saanut olla hetkenkään lepotaukoa, muuta kuin 8h unta yöllä, sekin määrättynä aikana. Hän kävi vielä töissäkin.
Mittari täyttyi 1kk kymmenvuotishääpäivästä. En ihmettele.
Käytkö itse töissä vai oletko kotona lasten kanssa? Mitä miehesi äiti tekee/on tehnyt elääkseen? Onko ollut 24/7 monitoimikone, esim. maatalon emäntä? Miten teillä jaetaan kotityöt? Arvostaako mies sinua muuten?
Itse tunnistan itsessäni lähinnä "sisäisen" pakon tehdä koko ajan jotain ja syyllisyyden siitä, jos koko ajan ei tee jotain hyödyllistä. Mies ei tekemisiini kyllä puutu, on laiskempi kuin minä (eli löytää paremmin aikaa nettaamiseen, lukemiseen, kuntoiluun ym.) mutta osallistuu kyllä lastenhoitoon, siivoukseen, ruuanlaittoon ym., kaikki kotihommat kyllä tehdään yhteisellä sopimuksella ja työnjaolla eli esim. toinen tekee ruuan tai siivoaa ja toinen viihdyttää/vahtii lapsia jne. Ollaan kyllä molemmat vaativassa päivätyössä ja kumpikin kunnioittaa toisen tekemää työtä ja toisen antamaa panosta myös kotona.
Oma syyllisyys tulee suoraan äidiltä ja hänen maatilanemäntä-äidiltään; ikää äidilläni on kohta 70 ja koskaan ei ole osannut antaa itselleen aikaa esim. lukea tai muuten vaan rentoutua tavalla, joka ei ole "hyödyllinen". Elämä on ollut yhtä raatamista aamusta iltaan ja vuodesta toiseen. Matkoja tms. ei ole koskaan juuri voinut tehdä kun aina on kotona niin paljon tekemistä puutarhassa tms. Nykyäänkin, kun tulee esim. meille kylään, sen sijaan, että viihtyisi lastenlasten kanssa tai käytäisiin kaupungilla kahvilla tai shoppailemassa, alkaa heti esim. haravoida pihaa tai pestä ikkunoita. Itse olen tietoisesti yrittänyt tästä ottaa opikseni mutta se sisäinen syyllisyys jostain "hyödyttömästä" ajankulusta on aina olemassa.
sisältä päin minulla ei ole sellaista oloa. Pystyn hyvin laiskottelemaan. Mutta mieheni odottaa ahkeruutta. Eli siksi minä olen täällä av:llla silloin, kun mies ei ole kotona....:-).
Meillä molemmilla tosin työnteko loppuu klo 20.30 uutisiin. Sen jälkeen ei pakata astianpesukonetta eikä tehdä mitään kotitöitä.