Lue keskustelun säännöt.
onko aihetta huoleen, kun 4-vuotias (kotihoidossa) poika ei välitä muista lapsista?
14.11.2009 |
kylässä ja kerhossakin vain lelut kiinnostavat, osaa kyllä toimia muiden lasten kanssa, mutta ei niistä välitä sen kummemmin. Lelut taas ovat erittäin mielenkiintoisia, ja voi koko kyläreissun ajan leikkiä omaa leikkiään muista välittämättä. Ei kuitenkaan sulje muita lapsia pois omista leikeistään. Toisaalta taas oma viisi vuotta vanhempi isoveli ja vuoden ikäinen pikkusisko ovat hänelle erittäin tärkeit, ja heidäkanssaan leikkii aktiivisesti yhdessä.
Kommentit (26)
joka neuvolan psykologilta sai lähetteen eteenpäin saatesanoilla "kirjoitinkohan nyt teille turhan lähetteen"
ja lastensairaalassa toivottivat tervetulleiksi "voi kun olisitte tulleet jo vuosi sitten, koska nämä ongelmat ovat niin suuria ja aikaa vieviä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossain määrin vain ja ainoastaan hyvässä ryhmässä. Useasti lapset jotka leikkivät vain mielellään yksin eivät osaa/ymmärrä toisten tunteita. Tunteiden kanssa lapset leikkivät ja toimivat yhdessä koko ajan.
Sisarukset on tietenkin pakko ottaa huomioon perheessä, joka lapsen mielestä on lauma. Mutta on erityisen tärkeää lapsen oppia myös olemaan ryhmässä tasavertaisena jäsenenä.
Leikki ei kehitä jos lapsi leikkii vielä tuossa iässä yksin. Kipin kapin neuvolaan ja apua hakemaan.
Isoveljen kanssa monimutkaisia leikkejä, jota isoveli ohjaa. Ja pikkusiskon kanssa taas itse ohjaa lekiin kulkua, mutta niin että pikkusiskolla on tärkeä rooli. Eikö sellainen riitä 4-vuotiaalle??? :O
ap
joka neuvolan psykologilta sai lähetteen eteenpäin saatesanoilla "kirjoitinkohan nyt teille turhan lähetteen" ja lastensairaalassa toivottivat tervetulleiksi "voi kun olisitte tulleet jo vuosi sitten, koska nämä ongelmat ovat niin suuria ja aikaa vieviä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurissa asuu 5v poika joka ei ikinä leiki muiden samanikäisten kanssa. Näitä muita samanikäisiä on 5 poikaa 3 tyttöä, aina leikkivät yhdessä. Paitsi tämä poika.
Kotihoidettuna hän ei ole niin tottunut muihin lapsiin. Itse pähkäilin että sosiaalistua ehii myöhemminkin, seuraahan on kiuitenki sisaruksista. Olinko siis väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma poikani oli tuossa iässä samanlainen, mutta kiinnostui nopeasti kavereista kerhossa, kun muut lapset tulivat tutuiksi. Tässä meni ehkä noin kaksi kuukautta ja sitten leikit alkoivat sujua.
Nyt poika on 6 v ja hänellä on kolme erittäin hyvää kaveria, joiden kanssa hänellä on vaikka minkänlaista monimutkaista projektia...
Kotihoidettuna hän ei ole niin tottunut muihin lapsiin. Itse pähkäilin että sosiaalistua ehii myöhemminkin, seuraahan on kiuitenki sisaruksista. Olinko siis väärässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja menee sinne aivan innoissaan, muttei kavereiden, vaan lelujen takia. Edellisenä päivänä alkaa suunnitella millä leikkii, ja kerhon tapahtumista kysellessä vastaukseksi saa vaan: tänään leikin duploilla ja autoradalla -tyylisiä vastauksia. Koskaan ei puhu kavereista, ja sanoo aina leikineensä yksin.
ap
Siinä voi mennä tosiaan pari-kolme kuukauttakin, ennenkuin poika "herää" leikkimään muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoveljen kavereiden kanssa myös touhuaa mielellään, ne otavatkin pikkupojan kivasti mukaan leikkeihin.
häiriöstä, on vaan luonteeltaan sellainen yksikseenviihtyvä. Minä olen ollut samanlainen, ja hyvin on elämässä pärjätty. Saattaa johtua siitä että poika kokee ettei ne muut ole aivan hänen "tasollaan" leikeissään. Tuollaiset lapset ovat monesti kovinkin kehittyneitä leikeissä. Nykyään olen kai jopa keskimääräistä sosiaalisempi vaikken edelleenkään mikään kyläluuta.
Ainoa mistä voi olla huolissaan, niin on se, että tuleeko kaverinpuutteesta eskarissa ja koulussa pahanmielentunteita kuitenkin. ELi kannattaa kannustaa poikaa leikkimään leikkikavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli samanlainen tuossa iässä. Oli semmoinen rauhallinen tyyppi joka tykkäsi rakennella ja tutkia kaikenlaista. Ei oikein innostunut semmoisista riehumis leikeistä mitä monet tuon ikäiset harrastavat ( neuvolan mukaan oli paljon kehityksessä edellä joten heidän mielestä se oli syy miksei kaverit kiinnostaneet) osasi mm. lukea sujuvasti yms. Oli myös kotona hoidettu.
Nyt vuosia myöhemmin on tosi sosiaalinen ja kavereita riittää.
Mutta ilmeisesti väärin, kun ei leiki vieraiden kanssa, paitsi jos vieras itse tulee mukaan hänen leikkinsä....
ap
leikkiterapialähete paikallaan
koskaan ei ole hyvä aina pitää tonkia lapsista vikoja. Vaikka suurin virhe taitaa olla se ettei lapsi ole virikehoidossa sosialistumassa muiden av-mammojen lasten lailla. Se tässä varmaan hiertää.
On myös nyt koulun alkaneena samanlainen. Touhuaa toisten kanssa mutta kun leikit koulun pihalla on turtlesia, tappelua ja rytinää - stressaantuu niistä. Roikkuu toisten mukana mutta joutuu äkkiä alakynteen. Ei osaa tapella. Ryminäleikit, uhittelu ja sotiminen ei vaan kiinnosta.
On enemmän insinöörityyppi, rakentelija, suunnittelija ja tutkija.Sisarusten kanssa leikkii myös paljon. Ei vain jaksa toisia ikäisiään poikia pitkiä aikoja kun he tuntuvat niin lapsellisilta koheltajilta.
Pitäskö siis hakea asperger-diagnoosi tännekin, vai?
Pitäs olla kiinnostunut nujakoinnista ja tappelusta ja muusta ah niin pojille ominaisesta. Jos on erilainen niin terapiaahan se vaatii. Pitäähän pojan olla sotaisa!! AV rules.
koskaan ei ole hyvä aina pitää tonkia lapsista vikoja. Vaikka suurin virhe taitaa olla se ettei lapsi ole virikehoidossa sosialistumassa muiden av-mammojen lasten lailla. Se tässä varmaan hiertää.
Ei varmaan koe itseään yksinäiseksi. Näin meillä ainakin. Samoin muissa perheissä joita tiedän, joissa on 3 lasta tai enemmän. Lapset viihtyvät aika isoiksikin keskenään. Kun on porukkaa ympärillä niin eivät jaksa lähteä 'merta edemmäs kalaan'. Leikkikavereita löytyy kotoakin, ja niiden kanssa voi olla omaehtoisemmin kuin vieraampien lasten kanssa.
t. se ekaluokkalaisen äiti joka aiemmin kirjoitti tähän keskusteluun