Oletko saanut työelämässä takkiisi äitiydestä tai perheeseen liittyvistä velvollisuuksista?
Olen tätä pohdiskellut, enkä itse edes ihan heti tajunnut, että minä olen. Asioitahan ei voi varmuudella aina sanoa, mistä johtuvat ja itselleni ei tule mieleen uskoa mitään pahaa kenestäkään vaikka sitä "pahaa" suoraan heilutettaisiin silmieni edessä.
Minulle kävi niin, että tähän työhön mennessäni minut palkattiin sellaisiin tehtäviin jotka alkavat heti ja osa tehtävistä alkaisi parin vuoden sisällä. Näihin tuleviinkin tehtäviin vaaditaan tietty koulutus (korkeakoulututkinto). Jäin äitiyslomalle ja olin pari vuotta pois. Sinä aikana tehtäviä oli järjestelty siten, että eräs mies oli kuulema aivan pakko vakinaistaa tähän minulle kaavailtuun tehtävään. Tämä on yksi esimerkki. Toinen työpaikallani lapsettomilla on järestään vaativampia erityistehtäviä ja isompi palkka.
Kommentit (35)
molempia aloin odottaa ollessani sijaisena, molemmat työt vakinaistettiin minun äitiyslomani sijaiselle, miehelle.
Määräaikaisuuttani ei jatketa, koska jäin hoitovapaalle (tämä ei tietenkään ole virallinen selitys), vaikka olen työhöni pätevä, sopiva ja asiakkaiden tykkäämä.
Kummasti talon sisältä löytyi äitiyslomalle jäätyäni useampikin henkilö, jotka _vakinaistettiin_ tiimiin, vaikka itselläni on heitä osuvampi koulutus ja kokemus tehtävään.
Ajattelen kuitenkin niin, että työnantaja ei voi kiristää minua/meitä viemään lasta päiväkotiin ennen kuin itse haluamme niin tehdä.
Masentaahan tämä, mutta pakko uskoa, että työtä löytyy jostain muualta sitten kun sen aika on.
Olin töissä valtion liikelaitoksessa viime vuosisadan lopulla ja siellä tuli sellainen tilanne, että kaikkien täytyi hakea paikkaansa (tai jotain muuta paikkaa) uudestaan. Hain kahta paikkaa.
Minua ei niistä toiseen edes kelpuutettu haastatteluun ja siihen valittiin ihminen, jolla ei ollut mitään työkokemusta niihin hommiin (meillä oli sama peruskoulutus, paitsi että mä olin yo-pohjalla ja hän peruskoulupohjalla, mutta ammattikoulutus oli siis suunnilleen sama).
Olen edelleen ihan varma, että minut olisi valittu siihen hommaan, jos en olisi ollut raskaana. Kun kysyin asiaa, mikä oli syynä, että en päässyt edes haastatteluun, niin vastaus oli "inhimillinen virhe, sinut olisi ilman muuta pitänyt valita".
Ei huvittanut ruveta silloin (eikä kyllä vieläkään) rähinöimään työnantajan kanssa joten annoin asian olla, mutta vaihdoin työpaikkaa aika pian sen jälkeen kun palasin takaisin perhevapailta (työskentelen alalla jolla ainakin ennen oli helppo saada töitä).
tämän kaltaiset jutut loppuvat vasta kun tajuavat, että tulee liian kalliiksi
Ja pienten lasten äitejä on helppo höynäyttää, kos apaluu työelämään on muuten kin raskas. Kuka sinä jaksaa tapella jostakin epävarmasta ylenemisen menetyksestä tsm. =(
tämän kaltaiset jutut loppuvat vasta kun tajuavat, että tulee liian kalliiksi
Kuka haluaa lähteä tappelemaan ja pilaamaan maineensa? Meidän alalla ainakin on pienet piirit ja ns. hankalat tapaukset jäävät kokonaan ilman duunia. Ikävää, mutta that's life.
Olin töissä valtion liikelaitoksessa viime vuosisadan lopulla ja siellä tuli sellainen tilanne, että kaikkien täytyi hakea paikkaansa (tai jotain muuta paikkaa) uudestaan. Hain kahta paikkaa.
Minua ei niistä toiseen edes kelpuutettu haastatteluun ja siihen valittiin ihminen, jolla ei ollut mitään työkokemusta niihin hommiin (meillä oli sama peruskoulutus, paitsi että mä olin yo-pohjalla ja hän peruskoulupohjalla, mutta ammattikoulutus oli siis suunnilleen sama).
Olen edelleen ihan varma, että minut olisi valittu siihen hommaan, jos en olisi ollut raskaana. Kun kysyin asiaa, mikä oli syynä, että en päässyt edes haastatteluun, niin vastaus oli "inhimillinen virhe, sinut olisi ilman muuta pitänyt valita".
Ei huvittanut ruveta silloin (eikä kyllä vieläkään) rähinöimään työnantajan kanssa joten annoin asian olla, mutta vaihdoin työpaikkaa aika pian sen jälkeen kun palasin takaisin perhevapailta (työskentelen alalla jolla ainakin ennen oli helppo saada töitä).
tämä tapaus. Se on ihan selvä. Toisella työkokemus mutta raskaana toisella ei työkokemusta.
Olin töissä valtion liikelaitoksessa viime vuosisadan lopulla ja siellä tuli sellainen tilanne, että kaikkien täytyi hakea paikkaansa (tai jotain muuta paikkaa) uudestaan. Hain kahta paikkaa.
Minua ei niistä toiseen edes kelpuutettu haastatteluun ja siihen valittiin ihminen, jolla ei ollut mitään työkokemusta niihin hommiin (meillä oli sama peruskoulutus, paitsi että mä olin yo-pohjalla ja hän peruskoulupohjalla, mutta ammattikoulutus oli siis suunnilleen sama).
Olen edelleen ihan varma, että minut olisi valittu siihen hommaan, jos en olisi ollut raskaana. Kun kysyin asiaa, mikä oli syynä, että en päässyt edes haastatteluun, niin vastaus oli "inhimillinen virhe, sinut olisi ilman muuta pitänyt valita".
Ei huvittanut ruveta silloin (eikä kyllä vieläkään) rähinöimään työnantajan kanssa joten annoin asian olla, mutta vaihdoin työpaikkaa aika pian sen jälkeen kun palasin takaisin perhevapailta (työskentelen alalla jolla ainakin ennen oli helppo saada töitä).
No meillä ei niin pienet piiritkään ole, mutta jos jonkun liiton juristin kanssa alkaa kinaamaan palkankorotusta tai ylenemistä, niin eipä varmaan ole kovin herkku tulevaisuus firmassa sen jälkeen.
Itse pitää osata neuvotella.
tämän kaltaiset jutut loppuvat vasta kun tajuavat, että tulee liian kalliiksi
silloin kun irtisanottiin hoitovapaan aikana.
niin kauan kun nainen on mielummin hiljaa kun, että vaatisi oikeutensa.
olisi niin hankala olla töissä jos rupese rettelöimään...
Mies olisi ollut jo juristin luona!
Nainen ei tarvitse olla nynny!!
riittävän kovat sanktiot. Linnaa vaan niille jotka diskriminoi äitiyden vuoksi.
Minä jouduin lomautetuksi heti äitiysloman jälkeen. Ainoana koko firmasta. Johto vaan lällätteli selkäni takana yhteisissä palavereissa (joihin oli koottu kaikki muut paitsi minut), että "x:lle on nyt annettu lappu". Ettei olisi tullut mieleen mistä tämä johtui.
niin kauan kun nainen on mielummin hiljaa kun, että vaatisi oikeutensa.
olisi niin hankala olla töissä jos rupese rettelöimään...
Mies olisi ollut jo juristin luona!
Nainen ei tarvitse olla nynny!!
Joillakin on perhe elätettävänä ja velkoja maksettavana.
Ps. minun mieheni irtisanottiin laittomasti, eikä mennyt juristin luo. Ehkä hyvä niin, löysi uuden työpaikan kolmessa viikossa.
=((((((((((((((((((((((((((((((((
mutta naiset sanovat Bbääää kuin lampaat ja ovat hilja, ettei vaan kenellekään tulee paha mieli
ja kun kuitenkin on perhe elättävänäkin...
jos olisi ollut riippunut teidänlaisista lammasnaisista meillä ei olisi vielä edes äänestysoikuetta!!
minua ei irtisanottu hoitovapaan aikana, vaan unohdettiin kokonaan olemassaoloni, kun työyksikköni lakkautettiin ja työntekijät irtisanottiin...
koska extyönantaja ei halunnut mennä oikeuteen ja hän löysi myös uuden työpaikan nopeasti
mutta naiset sanovat Bbääää kuin lampaat ja ovat hilja, ettei vaan kenellekään tulee paha mieli
ja kun kuitenkin on perhe elättävänäkin...
jos olisi ollut riippunut teidänlaisista lammasnaisista meillä ei olisi vielä edes äänestysoikuetta!!
Fiksu osaa hoitaa hommansa niin, ettei tarvitse muiden uhrautua sekä hoitaa työasiansa niin, ettei tarvita juristia.
mutta naiset sanovat Bbääää kuin lampaat ja ovat hilja, ettei vaan kenellekään tulee paha mieli
ja kun kuitenkin on perhe elättävänäkin...
jos olisi ollut riippunut teidänlaisista lammasnaisista meillä ei olisi vielä edes äänestysoikuetta!!
Fiksu osaa hoitaa hommansa niin, ettei tarvitse muiden uhrautua sekä hoitaa työasiansa niin, ettei tarvita juristia.
Kyllä varmasti suurin osa on.
Mä olen ainakin palkassa jäänyt jälkeen ne vuodet, jolloin olen ollut raskaana tai kotona. Palkkaa nostetaan yleensä suhteellisesti, ei absoluuttisesti, joten se tappio on sitten lopun ikää.
Sen lisäksi uskon, että yksi ylennys meni sivu suun.