Tunnetko perhettä jossa lapsille "liikaa" päätäntävaltaa?

lapset jo pienenä ovat hyvin tarmokkaita viemään omia mielipiteitään läpi. Olen todella tarkka joissakin asioissa (nyt syödään, nyt mennään nukkumaan jne.), mutta joissakin asioissa taas annan periksi kun huudetaan, potkitaan ja purraan. Tiedän, että oma käytös pitäisi olla johdonmukaista ja aina samanlaista, mutta joskus en vaan suoraan sanottuna jaksa, kun on jo pari päivää taisteltu, niin tuntuu, että vaan luovuttaa sille huudolle ja riehumiselle. Tosin joskus mietin kyllä meidän naapureitakin, kun pahviseinät tuntuu olevan. Koenkin usein itseni huonoksi vanhemmaksi ja kasvattajaksi, tätä sitten mietin päivät pitkät ja teen aina päätöksen etten anna periksi ja kuitenkin huomaan jossakin vaiheessa niin tekeväni...

Toiset lapset ovat hyvin haastavia. He saavat kamalan raivokohtauksen pienimmästäkin asiasta ja näitä lapsia ei voi komentaa. He raivoavat vuosi vuoden jälkeen, vaikka heille pitäisi millaista koirakoulua. Koska kyse on joustamattomuudesta - he eivät kykene vaihtamaan itseään toiseen asentoon ja tekemään asioita toisella lailla. Tämä tieto perustuu kirjaan Tulistuva lapsi. Voin hyvin kuvitella, että kun perheessä on tuollainen raivotar, niin sitä alkaa antamaan periksi. Joka ikisestä asiasta ei viitsi nostaa mekkalaa, koska näiden lasten kanssa saa riidellä niin paljoa kuin jaksaa. Tulistuva lapsi on hyvä kirja ja se opettaa, miten tällaisen lapsen kanssa toimitaan. Mutta jos vanhemmalla ei ole tätä tietoa, niin se varmaan menee periksiantamiseksi. Koska he ovat huomanneet, ettei käskyjä voi heille antaa.

pitäisi olla entistäkin "kovempi" kuri ja säännöt? Koska tällainenhan lapsi ei usko mitään pieniä maanitteluja joista tässä kai oli kyse. Sääntöjen on oltava niin tiukkoja että päättäväinenkin lapsi uskoo.

Mutta miksiköhän se vaivaa sinua noin paljon? Onko sinua itseäsi kasvatettu tosi tiukassa kurissa tms.?

Asia vaivaa mua, kuten kirjoitinkin jo, siksi etten enää haluaisi mennä tuonne kylään:(. Enkä todellakaan halua tuota 8-v tyttöä tänne oman tyttäreni kanssa leikkimäänkään.

Toisaalta tämä pistää vain niin kovasti silmään, koska on niin epätavallista että perheessä on näin "kurittomat" lapset. En tiedä toista perhettä jossa olisi. Muissa perheissä näkee, että vanhemmat ovat vanhempia, tässä perheessä se on vähän niin ja näin kuka on pomo:(.

ap

Ensinnäkin tulistuva lapsi ei rauhoitu koskaan. Häntä ei saa rauhoittumaan, kun hänellä keittää yli. Ei, vaikka olisit kuinka johdonmukainen.

Kirjan filosofia on tämä: tulistuvalta lapselta puuttuu joustavuutta. Eli hänen tulee oppia joustavuutta. Oppiiko hän joustavuutta, jos häntä käskytetään? Ei opi. Hän oppii joustavuutta ainoastaan näkemällä joustavaa käytöstä. Kirja antaa siis neuvoja tähän. Heille siis EI saa antaa periksi. Heidän kanssaan siis neuvotellaan, pohditaan vaihtoehtoja, valitaan paras vaihtoehto. Se vaatii vanhemmalta aika paljon. Mutta näin he lopulta oppivat joustamaan ja ajattelemaan, että jollain toisella voisi olla pointti myös, miksi ei toimita niin kuin minä haluan.

Toiset lapset ovat hyvin haastavia. He saavat kamalan raivokohtauksen pienimmästäkin asiasta ja näitä lapsia ei voi komentaa. He raivoavat vuosi vuoden jälkeen, vaikka heille pitäisi millaista koirakoulua. Koska kyse on joustamattomuudesta - he eivät kykene vaihtamaan itseään toiseen asentoon ja tekemään asioita toisella lailla. Tämä tieto perustuu kirjaan Tulistuva lapsi. Voin hyvin kuvitella, että kun perheessä on tuollainen raivotar, niin sitä alkaa antamaan periksi. Joka ikisestä asiasta ei viitsi nostaa mekkalaa, koska näiden lasten kanssa saa riidellä niin paljoa kuin jaksaa. Tulistuva lapsi on hyvä kirja ja se opettaa, miten tällaisen lapsen kanssa toimitaan. Mutta jos vanhemmalla ei ole tätä tietoa, niin se varmaan menee periksiantamiseksi. Koska he ovat huomanneet, ettei käskyjä voi heille antaa.

pitäisi olla entistäkin "kovempi" kuri ja säännöt? Koska tällainenhan lapsi ei usko mitään pieniä maanitteluja joista tässä kai oli kyse. Sääntöjen on oltava niin tiukkoja että päättäväinenkin lapsi uskoo.