Nimiongelma, kumman suosikkinimi valitaan?

Meillä onnistui sujuvasti valita lapselle toiset nimet, mutta kutsumanimi onkin sitten hankala... ihan erilainen maku molemmilla ja kumpikaan ei haluaisi antaa periksi...

Saa nähdä miten käy ;)

Kuopukselle taas oli todella vaikeaa valita kumpaakin miellyttävä nimi. Miehelle ei missään tapauksessa käynyt mun ehdottomat nimet eikä minulle miehen ehdottamat. Vihdoin löydettiin yksi nimi, joka sopi kummallekin. Itseäni vieläkin kaihertaa kuopuksen nimi.. Toinen nimi on hyvä, mutta etunimi voisi olla parempikin.



Lapset siis samaa sukupuolta, jotenkin se täydellinen nimi oli jo esikoisella. Esikoisen nimi oli valmiina jo ennen synnytystä. Kuopuksen nimestä taisteltiin vielä viikkoa ennen ristiäisiä.

"Onpa ihana nimi!"

pystyisi antamaan lapselleni nimimakni vastaista nimeä! En kertakaikkiaan. onneksi mies ei ole yhtä fanaattinen asiasta ja on hyvin tyytynyt "kohtaloonsa" että minä kerään listan nimiehdotuksista ja niistä sitten aloitetaan neuvottelut. Esikoisen kohdalla minulla oli ehdoton suosikki (3 eri versiota, mutta sama nimi "pohjalla"), kovin koitin keksiä jonkun muun mutta aina päädyin takaisin lähtöpisteeseen. Lopulta sain tahtoni läpi, eikä oikeastaan ollut edes kauhean taistelu. Kuopuksen kohdalla ei ollut yhtä nimeä ylitse muiden ja mies melkeinpä nimen sitten päätti, minun antamistani vaihtoehdoista. Toiset nimet molemmilla on myös aikalailla minun valintojani mutta nekin käyneet miehelle kun tulevat suvusta.

molemmat sietivät mutta kumpikaan ei erityisesti pitänyt. Sellainen hajuton ja mauton muotinimi.



Mies kannatti todella karmeita (mielestäni) "kansainvälisiä" nimihirviöitä ja minä taas vanhoja "pappanimiä". Oli muuten vaikea vääntö.

Me luovuttiin kumpikin omasta suosikkinimestä.



Sen jälkeen listattiin kumpikin kalenterista kaikki nimet jotka voisi kelvata itselle. Käytiin toistemme listat läpi ja yliviivattiin ehdottomat inhokit toisen listasta.

Jäljelle jäävistä nimistä listasimme yhdessä kaikki ok nimet (siis kummankin mielestä). Tähän listaan jäi kaksi nimeä. Toinen laitettiin etunimeksi ja toinen tokaksi nimeksi.



Aika kauan meni, että alkoi tuntumaan kummastakin että nimi oli oikea valinta, mutta nyt lapsi 1v. niin nimi tuntuu oikein sopivalta ja hyvältä.

Meillä ongelma oli lähinnä se, että minä ehdottelin ja mies torppasi, mutta ei itse antanut vastaehdotuksia. Lopulta tottui nimeen, jonka minä halusin. Ja kysyin ihan oikeasti, että onko jotain ehdotuksia ja että nyt olisi paikka vaikuttaa.



Nimessä oli ongeolmana alkuun se, että on aika erikoinen (vanha suomalainen sana, jota tosin ei juuri käytetä). Tämä ratkesi sillä, että sai kuukauden aikaa totutella ;) Ja toinen ongelma oli, että nimessä on R, samoin kuin sukunimessämme. Tosin tämän alkoi hyväksyä, kun huomautin, että niin on itselläänkin :D



Toisesta nimestä väännettiin vielä siinä vaiheessa, kun oli pappi talossa ja valmisteli ristiäisseremoniaa... Tosin ei kinattu, ei vaan osattu päättää Ilmarin ja Ilarin välillä. Tuli Ilmari.

ei tullut vääntöä



Ainoa mistä oltiin eri mieltä oli se että mies ehdotti Lassia ja mä en suostunut siihen

toinen päätti sukunimen ja toinen etunimen.

eli meillä lapsi sai mun sukunimen, joten katsoin, että mun on ehkä joustettava etunimen kohdalla jonkin verran. nimi, johon päädyttiin, oli mun mielestä liian yleinen tällä hetkellä, mutta sellainen nimi josta kyllä pidän. oli niitä ainoita nimiä, joista molemman miehen kanssa pidetään. mun ykkössuosikki tuli toiseksi nimeksi.



pitkään mua kaiversi, kun se toinen nimi olisi mun mielestä sopinut meidän lapselle paremmin, mutta nyt 10kk jälkeen alkaa jo unohtua moiset harmitukset :)