10 vuoden ikäero lapsilla

kun tämä kuopus syntyy. On vähän sellanen olo ku ekaa odottas, edelliset on tullut 'tehtyä' niin nuorena, että siihen kehon muuttumiseen suhtautu luontevammin eikä se ollu niin iso juttu ku nyt. Toisaalta nyt osaan kuunnella itseäni paremmin.

10v ikäeroa.



Oli kiva auttaa äitiä hoitamisessa ja välit ovat erittäin läheiset pikkuveljen kanssa nyt aikuisena.



Tyttärelläni ja pojallani on 10v. ikäeroa ja sisko auttaa hoitamisessa tosi paljon ja vielä mielellään.



Mielestäni tämä helmpompaa kuin se että jaloissa pyörisi 2 "vaippa-ikäistä" samaan aikaan.



suosittelen :)

paras vaihtoehto meille 10v.+ 1v.En ikinä olisi jaksanut/halunnut 2 pientä samaan aikaan.Nyt todella helppoa ja nautimme kaikki pienestä tulokkaasta.

Jos asia olisi ollut vain meistä kiinni, lapsi olisi ollut tervetullut heti nuorimmaisen jälkeen, mutta ei niin ei. Olikin täysi yllätys, kun huomasin olevani raskaana kaikkien tärppäämättömien vuosien jälkeen. Isommat lapset ovat aivan innoissaan ja toisaalta itsekin olen toisaalta tyytyväinen, että isommat lapset ovat jo niin isoja, että eivät kaipaa enää jatkuvaa hoitoa (vaipan vaihtoa, ulkoiluttamista, syöttämistä jne.). Saamme keskittyä pikkuiseen näiltä osin. Ja isommat lapset osaavat nauttia, kun heidät voi ottaa mukaan vauvan hoitoon.

jos nyt tulisin raskaaksi, niin tulisi 9 v ikäeroa... jotenkin on vauvakuumetta, mutta se alusta aloittaminen tuntuu huisin isolta kynnykseltä

ja kyllä samat vanhemmat



olemme tosi läheisiä



nyt ikä 37 ja 52

Eli itselläni ei ole lapsia, mutta minulla ja veljelläni on lähes 10vuotta ikäeroa, ja oli ihan kiva kun oli isoveli ja isosisko, jotka olivat jo oikeasti isoja. Ainoa huonopuoli omalta kannaltani on se että en tunne isompia sisaruksiani läheskään yhtä hyvin kuin nuoremmat sisarukseni. Mutta jos tuntuu että jaksaisitte aloittaa vauva-arjen uudestaan, niin mikäs siinä. :)

veljeni on 12 vuotta vanhempi - me emme ole läheisiä



siskoni oli mun sankari ja hän viettii aikaa mun kanssa myös kun oli muuttanut pois kotoa



olinhan vain 3 kun hän lähti opiskelemaan



kesäisin olin pari viikkoa hänen ja hänen miehensä kanssa siitä kun olin 10

meille syntyi pikkuveli. Hänen jälkeensä syntyi kahden vuoden ikäerolla vielä yksi veli, olin silloin 13v.



Voin vain kertoa millaista oli isossa perheessä, kuinkan hoidin veljiäni ja kuinka heistä on ollut apua kun omat lapseni ovat synytneet.



Pikkuveljeni auttoivat tosi paljon minua lasteni synnyttyä pienilla ikäeroilla, hakivat mm. lapseni päiväkodista kun siihen aikaan sai alle 18-vuotiaat hakea, olivat ihania kaikin puolin. Nuoret enot, poikasia vielä, olivat odotettuja kotiimme.



Minä syynnytin yhden lapsen enemmän kuin äitini. Halusin ensimmäisille lapsilleni myös muutaman vuoden tauon jälkeen pikkusisaruksia kuten minulla oli ollut.



Niin kävi, vanhin lapsistani oli 15v, seuraavat 14v, 11v ja 8,5v kun saivat pikkusisaruksen. Siitä 2v9kk kuluttua vielä yhden, jolloin lasten kotona oloa on kestänyt viimeisen opiskelemaan lähtiessä 36 vuotta. En ole mieheni kanssa koskaan katunut näinkin pitkää vanhemmuutta jolloin vastuu on ollut useammasta lapsesta osan ollessa murrosikäisiä matkalla aikuisuuteen ja osan ollessa "helmoissa" meidän ilonamme.

Omilla kahdella lapsella 8 v, itse olen sisarussarjan vanhin ja ikäero toiseen 10 v ja kolmanteen 17 v. Mummolla 4 lasta 18 vuoteen ja isomummo, tosin lestadiolaisäiti, no, hurjasti lapsia joten kai siinä ikäeroakin jo syntyi.



Isommasta lapsesta on apua, ainakin meidän suvussa. Olin hoitanut 17-vuotiaana vauvaa, joten oma ei ollut niin pelottavaa 22-vuotiaana.



Itse en ole ymmärtänyt, miksi se vauva-aika tai pikkulapsiaika pitäisi elää vain kerran elämässä. Moni osaa arvostaa pientä erilla lailla kuin ehkä ensimmäisen kanssa. Isompi saa olla kunnolla vanhempiensa kanssa. Samalla tulee vauvan kehitys tutuksi. Ja itsellä oli mukava olla vauvan kanssa kotona, kun tokaluokkalainen tuli koulusta.



Enkä ole oman ikäistä sisarusta kaivannut, nyt kun sekä minä että keskimmäinen on jo aikuisia, on suhdekin aikuisten tasolla. Ja mielenkiintoista on keskustella lapsuudesta, koska tokihan vanhemmat ovat suorastaan eri ihmisiä, kun kaikki kolme lasta ovat syntyneet eri vuosikymmenillä.

Hän joutui hoitamaan minua paljon ja on ikänsä katkera siitä.

Kun hänen lapset oli pieniä, minun piti hoitaa niitä kiitollisuudenvelasta ja inhosin sitä.



Emme ole missään väleissä enää.

Enkä ole sitä ongelmaksi kokenut. Välit ovat loistavat ja pikkusiskosta on aina pidetty huolta :)

Meille tulee yllätysvauva kesällä ja ikäeroksi tulee siskon ja vauvan välille 8 vuotta. Kiva kuulla vielä kokemuksia näistä isoista ikäeroista!

Meilläkin tätä suvussa: itselläni veljeeni 14 vuotta ikäeroa ja äidilläni siskoonsa 15 vuotta.

Täytyy vielä vähän kypsytellä ajatusta, mutta oli tosi kiva lukea ajatuksianne asiasta.

Ap

Meillä on ikäeroa 11v ja 18v ja hyvin menee. Suosittelen. Eka parin ja toka parin välillä 11v. Poikien ikä ero 18v.

ja hyvin sujuu. Nyt pienin on siis muutaman viikon ja veljet 8 vuotias ja 15 vuotias.

Viihtyvät hyvin yhdessä kaksi vanhempaa vaikka onkin iso ikäero ja nyt pienestä tykkäävät molemmat. EI ole jurikaan mitään riitoja poikien kesken, sen verran eri tarpeet ja pienempi ihailee isompaa ja hänen tekemisiään.



Itselläni on ikäeroa ainoan siskoni kanssa 17 vuotta ja itse koin vain ihanaksi asiaksi kun sisko syntyi.

Erittäin läheisiä olemme vaikka onkin paljon ikäeroa.



Eli jos vaan oma ikä ei ole edta niin miksipä ei. Omalla kohdalla oli ainakin ihana "aloittaa taas alusta". Tuntuu oudolta kun toisaalta on jo niin pitkä aika edellisestä vauva ajasta ettei muista kauhean tarkasti mitään mutta kuitenkin hoitaminen menee ihan rutiinilla.

ja kummasti sitä vaan oli unohtanut millaista valvomista tämä alku on : )