Miksi jotkut hymyilevät lähes aina? Siis tuntuu, että joitakin
Tai miksi jotkut hymyilevät lähes aina? Siis tuntuu, että joitakin ihmisiä hymyilyttää jatkuvasti. Itse haluaisin olla se hymynaama, mutta kun perusilme on aina ollu tällanen totinen, ei se niin vaan luonnistu. Vaik olis ihan perustyytyväinenkin oloonsa.
Kommentit (27)
En tavallaan hymyile mutta pidän suun :( vaikka hymyilen. Se on eräänlaista ylimielistä hyräilyä sillä joskus ihmisten typeryys saa sieluni valssiin.
koska viesti on ristiriitainen, suu hymyilee, mutta silmät kertoo jotain muuta.
He ovat tyhmiä, ja heille riittää vain elossa oleminen. Ei paljoa hetkauta, mitä heidän ympärillään tapahtuu, tai millainen paikka maailma oikeasti on. He hymyilevät, koska he eivät ymmärrä.
sannamarinille on ainakin väännetty pysyvä söpönaama, vaikka syvällä sisimmässään se suunnittelee kieroja veronkorotuksia matalapalkkaisille
Vierailija kirjoitti:
Sen takia mietin sitä geneettisyyden mahdollisuutta, kun omat lapseni hymyilevät myös tosi herkästi ja ottavat hyvin kontaktia ilman, että mielestäni olisin heitä erityisesti sellaiseen kannustanut tai opettanut. Ihan vaan itsestään.
t. #2
Kyllä mä ajattelisin, että hymyily kun on sosiaalinen toiminto (ja myös tuo kontaktin ottaminen) niin mallioppiminen on tärkeämpää kuin geenit mutta periytyyhän se hymyily mallistakin, uskon että tällä #2:lla on niin.
Minä hymyilen aina silloin harvoin kun olen kontaktissa ihmisten kanssa. Joskus saattaa joku yllättää sen narttunaamaisen itseni, niin ettei ehdi.
Olen tyytyväinen olooni, mutta silti hymy on mun perusilme. Voin siis hymyillä, vaikka jotain paikkaa vähän kolottaisikin tai muuten joku asia ei suju. Murjotetaan sitten kun menee enemmän pieleen.
En ole tyhjäpää vaan akateemisesti koulutettu, vaativaa työtä tekevä ihminen. Olen huomannut, että joitakin (mutrusuita?) hymyily ärsyttää, mutta ei voi mitään.