Lue keskustelun säännöt.
kärsivä mies (joka ei petä)
10.11.2009 |
Vähän vastapainona ketjuun "mies pettää varmasti jos ei kotona saa".
Tilanne on tämä, hieman muunneltu faktoja tietenkin. Sanotaan että olemme olleet pitkään yhdessä, reilusti yli kymmenen vuotta. Lapsia on. Seksiä on. Viihdymme hyvin yhdessä. Rakastan vaimoani. Hänkin (ehkä, ainakin niin sanoo) rakastaa minua. Se mikä puuttuu on intohimo tai jokin!
Olen koittanut puhua asiasta kymmeniä, satoja kertoja ja hetkeksi tilanne "korjaantuu". Vaimo ei tee aloitetta seksiin eikä kovinkaan paljon tunnu sitä tarvitsevan. Se loukkaa itsetuntoani ja syö uskoa tähän parisuhteeseen.
En minä halua mitään mummo-suhdetta jossa voidaan vähän kavereina naida kerran pari viikossa tai kahdessa ettei ukko aivan räjähdä. Se ei riitä ja olen välillä valmis lähtemään kävelemään. Joskus tuntuu että lapset (ja taloudelliset asiat) ainoastaan pidättelevät.
Vaimon mielestä ongelmaa ei ole. No hänellähän seksuaaliset tarpeet täyttyvät ja vähän ylikin (jos niitä tarpeita nyt kovin paljon onkaan). Saisin toki seksiä, mutta sopimusseksi ei kiinnosta ja vonkaaminen vituttaa.
Mitä teen? Sen jos jumalauta tietäisin mutta kohta pää hajoaa.
Kommentit (29)
sillä olen miettinyt sinua. Ja minua. Useamman päivän.
Siinäpä se: uskoisin, että olen sitoutunut mieheeni ja tähän suhteeseen. Haluan olla rinnalla ja rakastaa niin myötä- ja vastamäessä. Ja siksi en ole kyennyt pettämään.
Silti: olen halkeamaisillani. Sillä olen puhunut. Olen yrittänyt näyttää esimerkkiä. Olen odottanut. Olen yrittänyt keksiä, miten toimia toisin, miten tyydyttyä toisin - muttei uskottomuuden kautta.
Minä en halua jakaa otseäni ja sillä tavalla löytää hetken seksuaalista tyydytystä. Sillä minulle seksuaalinen tyydytys tulee läheisyydestä, kumppanuudesta, sitoutumisesta, halusta tuottaa toinen toiselle hyvää oloa.
Siksi en ole pettänyt. Vaan olen se mainistemani "pelkuri".
Viimeksi tänään aamulla, kun mies tuli ja tyydytti itsensä minuun. Ja näin ja koin, miten tyydytetty hän oli. Minä en. Sillä hänellä ei ollut minulle jaettavaa.
Ehkä sitten ensi elämässä?
". Olenkohan pelkuri, kun en vain "ota ja jätä" -" Ehkä sinulla on sama ongelma kuin minulla? Minä siis rakastan puolisoani yli kaiken, haluan seksiä hänen kanssaan enkä halua toista puolisoa. Onhan tuota seksiä ollut tarjolla mutta en halua katsoa rakastani silmiin kun olen ensin pettänyt. Toiset tekevät helposti näin ja vielä selittävät asian parhain päin itselleen. Minulle se pettymys vaimon silmissä olisi varmasti pieni kuolema. Enkä minä olisi sen jälkeen enää minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan taas kovin surullista lukea tällaisia tarinoita! Rakastutaan, mennään naimisiin, tehdään lapset ja lopetetaan suhteen hoito ja aloitetaan molemminpuolinen vittuuntuminen, kyräily ja intohimottomuus.
Onko todella niin, että löytyy ihmisiä, joiden mielestä parisuhde (varsinkin avioliitto) on jokin helvetin "uhraus", joka tehdään, että voidaan lisääntyä ja se sitten siitä ja suhteen eteen työskentelystä? Jumalako niin on muka säätänyt, voi helvetti sentään?
Moni täällä jopa puolustelee selittämällä, että "on sitä kuule tärkeämpiäkin asioita suhteessa kuin seksi". Siis, miten niin on? Mitä esimerkiksi? Katsoa yhdessä pellavapäiden kasvavan, menevän kouluun, opiskelevan, menevän työelämään ja avioituvan? Siinäkö elämän tarkoitus, joka on YHDESSä päätetty avioon mennessä? Jos mennään vaikka 25 -vuotiaana naimisiin, niin sitten "uhraudutaan" seuraavat 20 vuotta tai enemmän lasten kasvatukseen töiden ohella ilman mitään tarvetta suhteen hoidolle???
Ihme asennevammaisuutta ja tavallaan julmaakin perisuomalaista "käytännöllistä" paska-ajattelua. Onneksi älysin erota pari vuotta sitten 6 vuoden liiton jälkeen intohimottomasta suhteesta - lapsesta huolimatta. Olenko siis hirvittävän itsekäs, kun en "uhrautunut" hautaan saakka kuolleen suhteen eteen...ja kun nyt olen saanut minäkin nauttia loistavasta suhteesta eron jälkeen?
En myöskään ymmärrä kummankaan sukupuolen edustajia, jotka ajattelevat seksistä tyyliin: "miksi muka minun pitäisi jotain tehdä ukkoa miellyttääkseni - tehköön itse tai vetäköön käteen" tai "miehillä vaan on tarpeet ja naisen pitää antaa". Ei helvetti, oletteko ihan seonneet vai todella noin yksinkertaisen idiootteja....tai sitten niitä uhrautujia??? Ok, uhrautukaa vaan niin paljon kuin haluatte ja älkää sitten katuko, että kiduitte paskassa suhteessa teinistä hautaan. Varmaan sitten Jumala palkitsee. Onnea vaan.
Kävin ilalla törsäämässä rahojamme horon luona! Kivaa oli!
Jättäisin sut, jos mieheni olisit! Mun kanssa ei kukaan tulisi vaan jäämään "vaan lapsien takia".
Onko nainen kanssasi vaan koska teillä on lapsia?
Se, että nainen saa riittävästi seksiä, on vaan sinun ja sun panemimäärän ongelma.
Ole ystävällinen ja ymmärrä että se on SINUN ongelma, ei naisen joka on tyytyväinen seksielämäänne.
"sillä olen miettinyt sinua. Ja minua. Useamman päivän. Siinäpä se: uskoisin, että olen sitoutunut mieheeni ja tähän suhteeseen. Haluan olla rinnalla ja rakastaa niin myötä- ja vastamäessä. Ja siksi en ole kyennyt pettämään. Silti: olen halkeamaisillani. Sillä olen puhunut. Olen yrittänyt näyttää esimerkkiä. Olen odottanut. Olen yrittänyt keksiä, miten toimia toisin, miten tyydyttyä toisin - muttei uskottomuuden kautta. Minä en halua jakaa otseäni ja sillä tavalla löytää hetken seksuaalista tyydytystä. Sillä minulle seksuaalinen tyydytys tulee läheisyydestä, kumppanuudesta, sitoutumisesta, halusta tuottaa toinen toiselle hyvää oloa. Siksi en ole pettänyt. Vaan olen se mainistemani "pelkuri". "
Jotenkin kierolla tavalla helpottaa löytää muitakin jotka tämän ymmärtävät. Enemmän toki helpottaisi löytää ongelmaan ratkaisu. Minä toki saan sen "tyydytyksen" mutta en sitä henkistä, emotionaalista tyydytystä mitä kaipaan. Sitä mitä en varmasti saisi prostituoidulta (yök, inhottaa ajatuskin moisesta).
Kiitos kirjoituksestasi, joka oli lisäksi ymmärrettävä toisin kuin useat sekavat raapustukset joihin en viitsi edes kommentoida mitään.
Mitä tehdä kun pää halkeaa seksuaalisesta turhautumisesta kumppanin kanssa jota kuitenkin rakastaa yli kaiken?
Mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi tehnyt alotteita, olen kyllä, joskaan en usein. Mä vaan en ole valmis seksiin heti ja välittömästi, vaikka kuinka tekisin aloitteen. On tuo mies joskus alkuvuosina ihmetellyt tätä, mutta olen sanonut ihan suoraan, että näin on näreet, ja hän joko elää sen mukaan tai on elämättä. Ilmeisesti on halunnut elää :)
Sinä siis teet aloitteita. Vaimoni ei. Enkä tarkoittanut "minä-haluan-nyt-sinua-heti" -seksillä sitä että pitäisi samantien aloittaa joku pornojyystäminen vaan että toisella olisi vahva halu seksiin ja vieläpä minuun. Sinä ilmeisesti osoitat tätä miehellesin? Haluat tyydyttää seksintarpeesi hänen kanssaan?
Minusta seksi alkaa jo esileikistä. Pidän itse seksin parhaana osana hyväilyjä ja etenkin suuseksiä tai sanotaanko mitä tahansa oraalista jossa pääpaino on sillä kiusaamisella ja halun nostamisella. Jos haluan vain laueta nopeasti, voin tehdä sen itsekin.
Kysymys oli siis jokaisen omasta intohimosta ja sen osoittamisesta puolisoon. Tätä en pahemmin kotona saa. Tulisin varmaan jo housuihin jos vaimoni tulisi eteisessä vastaan korkkareissa ja aloittaisi siinä suutelun esileikin merkeissä....yllättäen, spontaanisti, kiimaisena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos seksiä on 1-2x/vko niin miksei se riitä? Eikö sitä ole kuitenkin ihan hyvin? Miksi sitä jatkuvasti pitäisi olla? Eikö nainen saa itse määrätä milloin suostuu seksiin ja milloin ei?
Tietenkin saa. Mutta kun hän ei halua kuin todella harvoin. Minä tyydytän (olen tyydyttänyt aiemmin) itseni häneen pari kertaa viikossa. Ja se ei todellakaan enää riitä minulle.
Mutta koska vaimoni ei koe tästä ongelmaa, ei halua tästä keskustella saati että tulisi kanssani vaikka terapiaan. Tilanne on ajautunut jo siihen että en enää halua seksiä ollenkaan, koska koen sen niin mekaaniseksi, vaikea selittää. Melkein kuin kävisin maksullisissa mutta maksan sen yhteisissä kuluissa. Se loukkaa minua. Mikään mitä teen ei sytytä vaimoani, suostuu seksiin mutta ei ole intohimoa.
Mieluummin masturboin pahimmat paineet pois, mutta kyllä se on aikuiselle miehelle ainoana vaihtoehtona liian nöyryyttävää ja alentavaa.
Haluan tuntea itseni halutuksi. Luulen että tulevissa pikkujouluissa nimimerkkini vaihtuu. Katsotaan johtaa se sitten mihinkään. Erotaanko vai eletäänkö valheessa vai miten mennään.
En tiedä mutta pää ei enää kestä. En ole George Clooney enkä John Holmes mutta kyllä minullekin ottajia riittää ja kaikki aiemmat seksikumppanit ovat olleet varsin tyytyväisiä. Ainoa nainen jota olen rakastanut ja rakastan ei näemmä ole. Vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tilanteesi on ongelmallinen, mutta parisuhdettasi ei toki pettäminen paranna. Pettäminen ja itsensä halutuksi tunteminen parantaa kyllä itsetuntoa, hetkellisesti, mutta ajattelitko elää parisuhdettasi vaimosi kanssa vielä tämän jälkeen? Useille petetyksi tuleminen olisi luultavasti ylittämätön kynnys luottamukselliseen, toimivaan parisuhteeseen - kaveripohjalta ehkä saattaisi pystyä jatkamaan.
Itselläni on ollut pitkiäkin kausia, ettei seksi ole pahemmin kiinnostanut. Tämä on häirinnyt todella paljon, mutta keskusteleminen asiasta tuntui silloin todella turhauttavalta, ja vaikenin asian "ongelmattomaksi". Nyt olen taas toisella puolen tilannetta, eli minua haluttaisi koko ajan, kumppania ei. On hankalaa yrittää edes muistella, miltä tuntui kun halut olivat hukassa. Ymmärtämystä siis kaivataan.
Nyt kuitenkin jälkikäteen ajateltuna silloin pariterapiaan tms. meneminen olisi selkiyttänyt tilannetta. Luulen, että voisi auttaa, jos näyttäisit vaimollesi tänne kirjoittamiasi tekstejä. Ehkä hän ei ole sisäistänyt, kuinka rankasti tilanteen otat. Tai olisiko jotakin muuta, jolla saisit vaimosi heräämään ongelman suuruuteen? Kirjoitat kuitenkin kauniisti vaimostasi ja luulen että haluaisit mieluummin intohimoa teidän välillänne, kuin satunnaisen pikkujoulukiimakänniähellyksen.
Ja jos eroonkin päätyisitte, pariterapiassa tulee asiat setvittyä sen verran hyvin, että ero on niin siisti kuin mahdollista - tärkeä asia varmasti yhteisten lastenne kannalta.
Siis vielä - jos päädyt pettämään, eroa ensin. Muuten saat pettäjän leiman otsaasi ja tämä vaikuttaa varmasti eroselvittelyissä ja suhteessasi lapsiisikin.
Mä en tiennyt tätä, ihan oikeasti. Mun mieheni, jonka kanssa suhdetta on takana nyt 5vuotta, ei ole koskaan saanut tällaista seksiä, ei ennen lapsia eikä varsinkaan sen jälkeen. Mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi tehnyt alotteita, olen kyllä, joskaan en usein. Mä vaan en ole valmis seksiin heti ja välittömästi, vaikka kuinka tekisin aloitteen. On tuo mies joskus alkuvuosina ihmetellyt tätä, mutta olen sanonut ihan suoraan, että näin on näreet, ja hän joko elää sen mukaan tai on elämättä. Ilmeisesti on halunnut elää :)
Tällä nyt en toki tarkoita puolustella vaimosi toimintaa, mutta ihan oikeasti yksi syy siihen, miksi naiset tekevät harvoin alotteita, on juuri tämä: mies usein kuvittelee naisen olevan välittömästi valmis, eikä lämmittelyjä tai esileikkiä tarvita. Sen vuoksi naiset jättävät aloitteet tekemättä, ja valitettavasti naiset selviävät ilman seksiä pidempiä aikoja kuin miehet. Etenkin sellaiset naiset, jotka eivät ole koskaan saaneet orgasmia, tai eivät ole koskaan saaneet sitä mieheltä. Enkä taaskaan tarkoita, ettetkö koskaan olisi tuottanut vaimollesi orgasmia, minähän en sitä tiedä.