kärsivä mies (joka ei petä)

Hyväänkin seksiin kyllästyy. Seksi ja hyvin yhdessä viihtyminen ei paljoa auta parisuhteessa. Pitää olla se jokin, mikä on esimerkiksi ollut Mika ja Suvi Myllylällä. Mies saa 20 vuoden jälkeen vaimon ihokarvat pystyyn, siis positiivisessa mielessä. No, onhan heillä sitten muita ongelmia.

Meillä kävi niin, että minä kyllästyin seksiimme.

Tuli erektiovaikeuksia. Se söi vaimon itsetuntoa. Masturboin silloinkin paljon, niin kuin aina. Koskaan se ei ole vaikuttanut negatiivisesti seksiimme. Kyllästymiseni sai vaimoni käymään vieraissa. Ei se ainakaan tilannetta parantanut jos ei huonontanutkaan.

Et sanonut, keneltä ja miten intohimo tai jokin puuttuu.

Olisiko sinulla intohimoa, jos vaimo olisi innokas?

Meillä nuukahti seksi. Aloin pettää ja aikani sitä tehtyäni se muuttui aikalailla samanlaiseksi kuin jos katsoo salaa pornovideoita ja masturboi. Eli toki tuntuu hyvälle ja sitä haluaa aika ajoin, mutta ei niin merkityksellistä, että sitä kaiken aikaa kelaisi. Pettäminen on vähän työlästä kyllä - helpompi käydä ammattilaisen luona. Mutta se taas on pidemmän päälle turhan kallista. Siksi varioin näitä vaihtoehtoja - välillä pidän rakastajatarta, välillä käyn maksullisissa, välillä tyydyn omaan apuun. Eli aikalailla sama kuin että joskus tissuttelee himassa ja joskus menee kapakkaan vetään lärvit - vaikke joka päivä maistuiskaan.







Ranskassa käsittääkseni on yleisempää, että on rakastajatar ja sanovatkin että esmes lomasta "eka viikko rakastajattarelle ja loput perheelle". Liekö totta vai tarua, mutta ainakin ymmärrän logiikan täysin. Pääasia että hoitaa tärkeimmät asiat kunnolla ja sit elää kuin ellun kana jos ylimääräistä aikaa järkkääntyy joskus.









aviomies

Minä en ymmärrä tätä ongelmaa, en vaan pysty, tosin se ehkä johtuu siitä, että olen nainen. Minäkin olen siinä pisteessä, että yhdessä on oltu pitkään, lapsia on, seksiä on, viihdymme hyvin yhdessä ja rakastamme toisiamme, näin mikäli toistemme sanoihin voimme luottaa. Meilläkin on käyty kymmenittäin näitä keskusteluja, että "kun ei meillä ole enää intohimoa, tai jotakin". No ei ole ei, anteeksi vaan, mutten koe, että se olisi minun vikani.



Minun päiväni ovat ihan tupaten täynnä toimintaa, on töitä, lastenhoitoa ja kotitöitä, ja todellakin suunnilleen on pakko raivata kalenterista tilaa, jotta on aikaa viettää kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa. Siis sen lisäksi, että illalla kun lapset nukkuu, niin hetken aikaa katsotaan telkkaria tai mitä sitten tehdäänkään. Suoraan sanottuna, usein minä ainakin olen niin voipunut kaikesta päivän aherruksestani, ettei mulle edes tule mieleen seksi. En siis ole uupunut enkä väsynyt, enemmänkin voipunut. Käytännössä mieheni tekee 99% aloitteet seksiin.



Mutta hittoako se minun vikani on, että mies ei enää koe samanlaista intohimon paloa kuin menneinä vuosina, silloin, kun suhde oli tuore eikä lapsia ollut? Ei hänkään enää säväytä minua samalla lailla kuin silloin, eikä siinä mielestäni ole mitään vikaa. Hän on minun tuttu, turvallinen mieheni, enkä pysty kuvittelemaan, että olisin jonkun muun kuin hänen kanssaan. Minulle tämä ei ole mikään ongelma. Mies on nähnyt minut oksennustaudissa, viimeisilläni raskaana ja synnytyssalissa, ja lukuisissa muissakin ei niin kauniissa tilanteissa, hetkissä, joihin ei mitään hetken hurman ja intohimon hekumaa tarjoavaa miestä edes halua, vaan juuri sen tutun ja turvallisen miehen.



Mitä sen intohimon edes pitäisi olla? Sitä, että kaiken muun tekemäni lisäksi naamioidun iltaisin katuhuoraksi ja kaikkien muiden hoitamieni asioiden lisäksi hoidan myös mieheni, luen hänen ajatuksensa ja toteutan fantasiat ja toiveet? Meillä mies ei ainakaan osaa kertoa, mitä se puuttuva intohimo tai jokin sitten oikeastaan edes on - mitä hän oikeasti kaipaa minulta ja toivoo minun tekevän? Minä en tiedä, enkä todellakaan ole oppinut lukemaan ajatuksia (yrityksistä huolimatta), joten omasta mielestäni vaikutusmahdollisuuteni ovat aika mitättömät. Toisekseen en myöskään ymmärrä, miksi tämä kadonnut intohimo ja sen palauttaminen on minun vastuullani, miksi minun täytyy "korjata" asia. Miksei mies itse voi tehdä asialle muuta kuin valittaa siitä minulle?

intohimoa ei ole ollut alun alkaenkaan niin ei sitä herätä mikään...tiedätte mistä puhun.

oletko jutellut vaimosi kanssa tästä asiasta?

mitä jos istutte yhdessä pöydän ääreen ja sanot sille suoraan että tämä on ongelma!!

Jos vaimosi sitten älyäisi.

Sano siihen ettet jaksa ja miten olet ollut aikeissa lähteä kävelemään tämän asian tiimoilta.

Et saa asiaa pois mielestä kuin puhumalla

Ja se on ihan yleistäkin. Ymmärrettävää jopa. Miehen seksin tarve ja naisen kuukautiset ovat olemassa samasta syystä. Kukaan ei koskaan ihmettele naisen kuukautisia, mutta miehen siemensyöksyilyä päivitellään näillä ja muilla palstoilla varmaan maailman tappiin.





Vaikka niin on ollut aina.







Ei se mies sitä panemisen tuskaansa pahuuttaa pode vaan siksi, että sellaiseksi meidät luotu (tai evoluutio kehittänyt) Rakkaus ja hellyys ja muu lepertely ovat toki ihkuja asioita eikä sinänsä mitään niitä vastaa, mutta on suorastaan naurettava ajatus kytkeä ne seksintarpeen kanssa samaan nippuun. Kyllä se nainenkin vuotaa aina - olipa sitten sinkku tai suhteessa, puutteessa tahi tyydytetty.







Koskahan tämä maailman yksinkertaisin asia voitaisiin ymmärtään lopullisesti.....?

Mulla on sama tilanne, paitsi että olen nainen ja himoton osapuoli on mies. Mulla myös syö itsetuntoa tämä. Jos en itse tee aloitetta niin mies tulee ehkä kerran viikossa viereen ja sopertaa jotain ettei saa unta. Siinä on sen aloite. Sitten kellahtaa selälleen ja sulkee silmänsä ja odottaa, että teen jotain.



Itse tykkään rietastella ja harrastaa kuumaa seksiä kaikissa asennoissa ja leikkiä sauvoilla, panna miestä strap-onilla perseeseen yms. Rankka ratsastus on mieleeni ja se että pannaan kovin, hajotetaan sänkyjä yms. Mutta kaikki tuo pitää tehdä itse. Mies tulee siinä mukana ja tekee just ja just mitä käsketään. Ei sitä kiinnosta. Sitä kiinnostaa se mitä saa seuraavaksi ruuaksi ja mitä tulee telkkarista. Ennemmin kattoo jackassiä telkkarista ku pornoa.



Nyt mua vituttaa tosi paljon, sillä mulla on menkat ja sillon mulla on aina älytön spermanpuute ja on pakko saada suihin mieluiten joka päivä. Eilen annoin miehen olla rauhassa mutta tänä aamuna teki niin pirusti mieli maistaa miestä, mutta ei. Hän haluaa, että menen ennemmen keittämään hänelle vittu kaurapuuroa!



Jos jossain olis lääke, jolla sais seksihimot pois, ottaisin välittömästi sitä ja eläisin onnellisena tuon kanssa ja harrastaisin lauantaisin jotain säälittävää lahna-seksiä!



Mitä elämää tämä on? Mulla olis niin paljon annettavaa vastakkaiselle sukupuolelle, mutta kun on lapset ja kaikki, ettei sitä enää niin vaan vaihdella ja useimmat kunnon uroot on jo samassa tilanteessa. Pettämään musta ei ole.

Kunnon uroot saa pillua ja kiimaista naista, sinä spermaa ja mulkkua.

kun on lapset ja kaikki, ettei sitä enää niin vaan vaihdella ja useimmat kunnon uroot on jo samassa tilanteessa. Pettämään musta ei ole.

Ja se on ihan yleistäkin. Ymmärrettävää jopa. Miehen seksin tarve ja naisen kuukautiset ovat olemassa samasta syystä. Kukaan ei koskaan ihmettele naisen kuukautisia, mutta miehen siemensyöksyilyä päivitellään näillä ja muilla palstoilla varmaan maailman tappiin. Vaikka niin on ollut aina. Ei se mies sitä panemisen tuskaansa pahuuttaa pode vaan siksi, että sellaiseksi meidät luotu (tai evoluutio kehittänyt) Rakkaus ja hellyys ja muu lepertely ovat toki ihkuja asioita eikä sinänsä mitään niitä vastaa, mutta on suorastaan naurettava ajatus kytkeä ne seksintarpeen kanssa samaan nippuun. Kyllä se nainenkin vuotaa aina - olipa sitten sinkku tai suhteessa, puutteessa tahi tyydytetty. Koskahan tämä maailman yksinkertaisin asia voitaisiin ymmärtään lopullisesti.....?

Ja sittenhän te vasta kusessa olisittekin :) no mutta, jostain syystä miehillä on tapana olettaa, että on jollain ihmeellisellä tavalla naisen vastuulla hoitaa tämä miehen panemisen tuska. Okei, tokihan te naista siihen tarvitsette, tiedän, mutta... tämän palstan, sekä oman mieheni perusteella, uskallan väittää, että miehet odottavat vain saavansa vakoa, intohimoa ja mitä sitten ikinä tahtovatkaan, ja sillä siisti. Itse ei sen eteen tarvitse tehdä mitään, nainen hoitakoon homman. Naista ei tarvitse lämmitellä, tokihan joka ainoa kyökkipiika tässä maassa on aina yhtä valmis kuin nuo aina auliit aikuisviihdetähtöset. Naista ei tarvitse ottaa huomioon, hänen toiveensa voi sivuuttaa arkena, pyhänä ja sängyssä. Naisellahan ei ole mitään väliä, sillä kaiken keskipisteenä alusta maailman tappiin asti on MIES, joka ei osaa edes omia kalsareitaan vaihtaa puhtaisiin ilman eri kehotusta.

Minä olen jo aivan totaalisen kyllästynyt tähän asetelmaan, ja siihen, ettei tuo yksinkertainen otus eripari kromosomeineen pysty käsittämään selvää suomen kieltä eikä edes valmiiksi piirrettyjä mallikuvia, kun olen yrittänyt hänelle selittää, että juu, minäkin kaipaisin joskus jotain, ja ei, minulle ei riitä se, että sinä siinä huohotat 10 minuuttia. Miten voi olla miehen niin vaikea käsittää, että nainen ei saakaan orgasmia pelkällä miehen huohotuksella?

Minä kaipaisin hellyyttä ja huomioon ottamista. Riittäisi hyvin, että mies edes joskus veisi haisevat sukkansa pyykkikoriin ja likaiset astiansa tiskialtaaseen, antaisi aamulla töihin lähtiessään suukon ja tervehtisi vaikka kun vahingossa törmäämme kaupungilla (molemmilla on työ, jossa liikumme kohtuupaljon myös toimiston ulkopuolella, ja työpaikat sijaitsevat toistensa naapureissa - enivei, miehellä on tapana kääntää katseensa poispäin nähdessään minun tulevan vastaan). Olisi mukavaa, että hän muistaisi syntymäpäiväni, tai jos se nyt on liian paljon vaadittu, niin edes jouluna ja äitienpäivänä, niitä tuskin voi unohtaa, kiitos mainosten. Tällaisia asioita minä toivon, mutten saa. Mieheni toivoo seksiä, mutta en minä vaan voi käsittää, miksi hänen pitää saada jotakin toivomaansa kun en minäkään saa. Yhtä hyvin hänkin voi vetää käteensä, siinä missä minäkin joudun itseni niin tyydyttämään, ja siinä missä minä joudun itse leipomaan omat synttäri- ja äitienpäiväkakkuni. Luultavasti saisin orgasmin jo pelkästään siitä ilosta, että joku joskus sanoisi edes "kiitos".

Nelosella(?) oli hyviä mielipiteitä. Ärsytti kun hänelle vastattiin vähättelevästi, muka-ymmärtäen.



Miehet kun aina huokailevat sitä biologista tarvettaan purkautua, mutta harva kuitenkaan tekee itse asialle mitään. Vaaditaan seksiä mutta orgasmiin riittää oma käsi. Miksei voisi pyytää kumppania edes koskemaan itseä samalla kun ITSE hoitaa sen orgasmin itselleen?? Miesten "vakivastaus" naisille, jotka jäävät yhdynnässä ilman, on että "hoida itsesi loppuun"...miksei sitä voisi kääntää niinpäin että mies hoitelee itsensä?



Olen itse pitkässä suhteessa, hyvin samankaltaisessa kuin ap. Tavallaan ap:n teksti voisi olla mieheni kirjoittama ja jos näin on, olen pahoillani. En tiedä minne se intohimo katosi. Nuorempana kävin kuumana jne. helposti, nykyään tunne on yksipuolinen. Miehen lähentelyt, muka-seksikkäät yritykset tehdä jotain jne. ärsyttävät, nolottavat. En tiedä vaikuttaako tämä asiaan mutta olen tässä vuosien aikana kärsinyt melkoisesta luottamuspulasta koko ukkoon. Hän on jättänyt minut yksin silloin kun olisin häntä eniten kaivannut tueksi (ja kyllä, kerroin sen itse tilanteessa joka kerta), tehnyt lapsellisia temppuja...itseäni elämä on kasvattanut aika vauhdilla nämä viime vuodet ja usein tuntuu että meillä ei ole juurikaan yhteisiä asioita.



Kuitenkaan emme ole eroamassa, ainakaan omalta puoleltani. Miksi? KOSKA ELÄMÄSSÄ ON MUUTAKIN KUIN INTOHIMO. Jokaisen vuoden parisuhteessa ei tarvitse olla edellistä parempi; arkiruoka saa olla makaronilaatikkoa sisäfileen sijaan. Nykyään ihmisillä, etenkin tämän palstan miehillä, on kova stressi siitä kun elämä ei ole 100% tyydyttävää jokaisella minuutilla. Menkää itseenne ja miettikää nyt vähän; onko pissavehkeillä leikkiminen tärkeämpää kuin vuosia kestänyt, tärkeä ihmissuhde?

Meillä samat jutut - paitsi että minä olen se vaimo.

Joka on räjähtämispisteessa.

Mutta en ole ollut uskoton - vaikka välillä sekin on käynyt enemmän kuin mielessä.

Vaan ei - ratkaiseva askel on tekemättä, vaikka samankaltaisten ongelmien kanssa on painittu jo pitkälti yli 10 vuotta. Ja yhteiseloa siis jo tuplaten tuosta.

Monet sanovat: hae tyydyts muualta, niin jaksat avioliitossasi.

Mutta en näköjään siihen pysty, vaikka flirttailu on minulle luontaista, pettäminen ei.

Olenkohan pelkuri, kun en vain "ota ja jätä" - lapsetkin ovat jo omillaan.

noin. Hän tekee sen mielellään ja oma-aloitteisesti, jos kokee tarvitsevansa panon jälkeen vielä klitorisorkkuja. Klittaorkun hieron hänelle yleensä ennen panoa.

En voi hoidella itseäni "loppuun".

Se ei ole kiihottavaa. Jos vaimo masturboi samalla, niin silloin voi olla ihan ok.

Vaimon läsnäollessa tulee sellainen olo, että miksi ihmeessä vetää käteen, kun pillu on tuossa vieressä. Eli se ei vain toimi niin. Kiihokkeet puuttuu.

Miesten "vakivastaus" naisille, jotka jäävät yhdynnässä ilman, on että "hoida itsesi loppuun"...miksei sitä voisi kääntää niinpäin että mies hoitelee itsensä?

"En voi hoidella itseäni "loppuun".

Se ei ole kiihottavaa. Jos vaimo masturboi samalla, niin silloin voi olla ihan ok.

Vaimon läsnäollessa tulee sellainen olo, että miksi ihmeessä vetää käteen, kun pillu on tuossa vieressä. Eli se ei vain toimi niin. Kiihokkeet puuttuu."



Olen lähes sanaton. Vaimo = pillu?? Oletko hei huomannut että se "pillu" on ihan elävä ihminen, jolla on myös oikeus käyttää tai olla käyttämättä pilluansa? Vai pääsikö unohtumaan? Ihan tosi rumasti kirjoitettu, ehkäpä tahdotkin provosoida.



"kiihokkeet puuttuu vali-itku"...onko sinulla mielikuvitusta ollenkaan? Etkö kiihotu puolisosi vartalosta, sitäkin voit katsella? Onko nainen joku mielihyvärobotti, jonka tehtävä on antaa sinulle "kiihokkeita"??



"Se ei vain toimi niin". Et ole edes yrittänyt, vai oletko? Teillä miehillä on kummallisia päähänpinttymiä asioista ja niiden tekoa jatketaan sukupolvesta toiseen sillä "niin on aina ennenkin tehty". Ettei tämä vaan olisi yksi niistä..?



Ps. Katso vähemmän pornoa.

En taida uskoa sinua, alla oleva. Sillä kyllä rakastajatar on hyvin paljon kalliimpi vaihtoehto kuin prostituoitu, jolle maksat vain käynnistäsi.

Mutta haaveile sinä vain etiäkinpäin!

Meillä nuukahti seksi. Aloin pettää ja aikani sitä tehtyäni se muuttui aikalailla samanlaiseksi kuin jos katsoo salaa pornovideoita ja masturboi. Eli toki tuntuu hyvälle ja sitä haluaa aika ajoin, mutta ei niin merkityksellistä, että sitä kaiken aikaa kelaisi. Pettäminen on vähän työlästä kyllä - helpompi käydä ammattilaisen luona. Mutta se taas on pidemmän päälle turhan kallista. Siksi varioin näitä vaihtoehtoja - välillä pidän rakastajatarta, välillä käyn maksullisissa, välillä tyydyn omaan apuun. Eli aikalailla sama kuin että joskus tissuttelee himassa ja joskus menee kapakkaan vetään lärvit - vaikke joka päivä maistuiskaan. Ranskassa käsittääkseni on yleisempää, että on rakastajatar ja sanovatkin että esmes lomasta "eka viikko rakastajattarelle ja loput perheelle". Liekö totta vai tarua, mutta ainakin ymmärrän logiikan täysin. Pääasia että hoitaa tärkeimmät asiat kunnolla ja sit elää kuin ellun kana jos ylimääräistä aikaa järkkääntyy joskus. aviomies

Nelosella(?) oli hyviä mielipiteitä. Ärsytti kun hänelle vastattiin vähättelevästi, muka-ymmärtäen.

Miehet kun aina huokailevat sitä biologista tarvettaan purkautua, mutta harva kuitenkaan tekee itse asialle mitään. Vaaditaan seksiä mutta orgasmiin riittää oma käsi. Miksei voisi pyytää kumppania edes koskemaan itseä samalla kun ITSE hoitaa sen orgasmin itselleen?? Miesten "vakivastaus" naisille, jotka jäävät yhdynnässä ilman, on että "hoida itsesi loppuun"...miksei sitä voisi kääntää niinpäin että mies hoitelee itsensä?

Olen itse pitkässä suhteessa, hyvin samankaltaisessa kuin ap. Tavallaan ap:n teksti voisi olla mieheni kirjoittama ja jos näin on, olen pahoillani. En tiedä minne se intohimo katosi. Nuorempana kävin kuumana jne. helposti, nykyään tunne on yksipuolinen. Miehen lähentelyt, muka-seksikkäät yritykset tehdä jotain jne. ärsyttävät, nolottavat. En tiedä vaikuttaako tämä asiaan mutta olen tässä vuosien aikana kärsinyt melkoisesta luottamuspulasta koko ukkoon. Hän on jättänyt minut yksin silloin kun olisin häntä eniten kaivannut tueksi (ja kyllä, kerroin sen itse tilanteessa joka kerta), tehnyt lapsellisia temppuja...itseäni elämä on kasvattanut aika vauhdilla nämä viime vuodet ja usein tuntuu että meillä ei ole juurikaan yhteisiä asioita.

Kuitenkaan emme ole eroamassa, ainakaan omalta puoleltani. Miksi? KOSKA ELÄMÄSSÄ ON MUUTAKIN KUIN INTOHIMO. Jokaisen vuoden parisuhteessa ei tarvitse olla edellistä parempi; arkiruoka saa olla makaronilaatikkoa sisäfileen sijaan. Nykyään ihmisillä, etenkin tämän palstan miehillä, on kova stressi siitä kun elämä ei ole 100% tyydyttävää jokaisella minuutilla. Menkää itseenne ja miettikää nyt vähän; onko pissavehkeillä leikkiminen tärkeämpää kuin vuosia kestänyt, tärkeä ihmissuhde?

Alku on aivan kuten minulla. Tuosta lopusta vain olen eri mieltä. Kaipaan kuumeisesti hukkaamaani intohimoa takaisin. Haluaisin himoita miestäni. Ja olen sitä mieltä että seksi on niin suuri osa parisuhdetta että se vuosia kestänyt, tärkeä ihmissuhde kärsii joka osa-alueella jos "niillä pissavehkeillä leikkiminen" päättyy.

Olen kokeillut korjata laimenneita halujani leikillisemmällä otteella seksiin ja ollaankin saatu miehen kanssa takaisin se, että on mukava puhua tuhmia, kosketella, vihjailla ja pikkuisen kiusallaan kiihottaa toista kesken päiväaskareiden. Tämäkin puuttui jonkin aikaa. On kiva antaa miehen "vahingossa" huomata ettei mekon alla olekaan alushousuja tai katsoa miestä silmiin ja pikkuisen puraista huulta kun tuo ostoskoriin kaupan suurimman kurkun.

Kaikki ehdotteleva pikkutuhma on kivaa, rentoa ja luontevaa, mutta kun pitäisi siirtyä seksiin asti jännityn. Keskityn siihen että saan miehelle nautinnon mutten uskalla rentoutua. Jännitän mieheni kanssa. Tunnen itseni riittämättömäksi ja jotenkin epäonnistuneeksi. Minun tulisi voida luottaa kumppaniini täysin että osaisin rentoutua ja keskittyä tuntemuksiin, en suorittamiseen.

Ennen näin oli, mutta suhteen edetessä olen tuntenut mieheni kanssa valtavaa riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunnetta puolisona, koska en ole kyennyt tukemaan häntä oikein ja riittävästi hänen ongelmissaan. Mieheni taas ei ole yrittänytkään tukea minua minulla olleissa ongelmissa vaan iskenyt lisää nauloja arkkuun, mikä on vienyt luottamukseni häneen. Olen parisuhteessa mutta tiedän joutuvani ottamaan yksin vastaan tulevaisuuden vastoinkäymiset. Se tuottaa jotenkin aivan uskomattoman yksinäisen ja tyhjän olon. Ja tekee katkeraksi puolisoani kohtaan.

Minusta kumppanuus on sitä, että jos kaatuu polvilleen maahan, kumppani ojentaa kätensä auttaakseen ylös ja auttaa vielä puhdistamaan haavat etteivät ne tulehdu. Jos kumppani potkaiseekin selkään niin että isken leukanikin maahan, on häneen aika vaikea luottaa. Se tekee sen että hänen kanssaan on vaikea rentoutua, mahdoton antautua. Ei se seksiä estä mutta vaikuttaa sen tasoon. (AP:n ongelmahan oli juuri seksin laatu, jos vielä muistan oikein)

Oletko Ap varma että vaimosi ei ole yksin kanssasi vaan luottaa sinuun kaikin puolin? Oletko pettänyt hänen luottamuksensa (ja luottamuksen voi pettää monella muullakin tavalla kuin seksuaalisella pettämillä!) tai voiko hän tuntea olonsa riittämättömäksi (esim puolison itsetuhoisuus voi olla todella raskasta kestää kun miettii miten on niin epäonnistunut kumppanina ettei saa kumppaniinsa elämäniloa). Tai sitten ne perinteiset, uskooko vaimosi varmasti sinun pitävän hänen vartaloansa kiihottavana? Uskooko hän varmasti että vartalonsa saa kalusi sykkimään ja pimppinsä sen tyydyttymään? Ainakaan tämä sivusto ei tue synnyttäneen naisen itsetuntoa... Kiihotus laimenee kiitettävästi jos miettii riipahtaneita rintojaan ja lopahtaa täysin kun muistaa miten täällä puhutaan vaimon vaihdosta kun puolison hehtaaripillussa seinien etsiminen aiheuttaakin vitutusta väärässä mielessä.

Tuossa muutama ehdotus ongelman syyhyn. Mieti niitä ja yritä kysellä vaimoltasi saattaisiko jokin noista asioista painaa hänen mieltänsä. Vaimosi ei välttämättä ole mitenkään tyytymätön itse seksiin kanssasi, petä tai ole yliväsynyt/stressaantunut joita kaikkia on varmaankin jo ehdotettu (luin muut vastauksen vain selaillen, sori ketjuun perehtymättömyyteni).

Etsin syytä koska ratkaisua voi olla vaikea keksiä jos ei tiedä mikä edes on ongelmana. Jos vaimosi on todella joskus himoinnut sinua, en usko että se himo on vain kadonnut kuin tuhka tuuleen. Jostain sen katoaminen on johtunut ja sen jonkin korjaaminen ehkä toisi himon takaisin?

"oletko jutellut vaimosi kanssa tästä asiasta? etcetc"



Jep, kymmeniä, satoja kertoja. Puhuttu on mutta kun tämä haluttomuus ei ole vaimolle ongelma.

"Minä en ymmärrä tätä ongelmaa"



Kärsitkö itse seksinpuutteesta? Jos et, et varmaankaan ymmärrä ongelmaa.



"Suoraan sanottuna, usein minä ainakin olen niin voipunut kaikesta päivän aherruksestani, ettei mulle edes tule mieleen seksi. En siis ole uupunut enkä väsynyt, enemmänkin voipunut"



Minä teen meillä enemmän töitä, vietän enemmän aikaa lasten harrastuksissa ja kokonaisuudessa myös enemmän kotitöitä. Vaimonikin on silti "voipunut". Katsoo mieluummin telkkaria kuin harrastaa seksiä eikä ainakaan tee aloitetta.

". Olenkohan pelkuri, kun en vain "ota ja jätä" -"



Ehkä sinulla on sama ongelma kuin minulla? Minä siis rakastan puolisoani yli kaiken, haluan seksiä hänen kanssaan enkä halua toista puolisoa.



Onhan tuota seksiä ollut tarjolla mutta en halua katsoa rakastani silmiin kun olen ensin pettänyt. Toiset tekevät helposti näin ja vielä selittävät asian parhain päin itselleen. Minulle se pettymys vaimon silmissä olisi varmasti pieni kuolema. Enkä minä olisi sen jälkeen enää minä.

Minä kaipaisin hellyyttä ja huomioon ottamista. "Riittäisi hyvin, että mies edes joskus veisi haisevat sukkansa pyykkikoriin ja likaiset astiansa tiskialtaaseen, antaisi aamulla töihin lähtiessään suukon ja tervehtisi vaikka kun vahingossa törmäämme kaupungilla (molemmilla on työ, jossa liikumme kohtuupaljon myös toimiston ulkopuolella, ja työpaikat sijaitsevat toistensa naapureissa - enivei, miehellä on tapana kääntää katseensa poispäin nähdessään minun tulevan vastaan). Olisi mukavaa, että hän muistaisi syntymäpäiväni, tai jos se nyt on liian paljon vaadittu, niin edes jouluna ja äitienpäivänä, niitä tuskin voi unohtaa, kiitos mainosten. Tällaisia asioita minä toivon, mutten saa. Mieheni toivoo seksiä, mutta en minä vaan voi käsittää, miksi hänen pitää saada jotakin toivomaansa kun en minäkään saa. Yhtä hyvin hänkin voi vetää käteensä, siinä missä minäkin joudun itseni niin tyydyttämään, ja siinä missä minä joudun itse leipomaan omat synttäri- ja äitienpäiväkakkuni. Luultavasti saisin orgasmin jo pelkästään siitä ilosta, että joku joskus sanoisi edes "kiitos"."



Niin, kyllä minä toimin noin. Ja paljon enemmänkin. Ja kuten sanottu, saisin tai saan seksiä melkein aina kuin haluan. Tyydytysseksiä. Pidetään mies tyytyväisenä seksiä.



En sellaista vaimon puolelta "minä-haluan-nyt-sinua-heti" seksiä. Vaimoa ei kiinnosta, ei tee aloitetta eikä mitään seksiin liittyvää jos en ehdota. Nyt jos vaimoni lukisi tätä hän epäilemättä loukkaantuisi koska liioittelen. Kyllä hän joskus vuonna 2004 teki aloitteen tullessaan kotiin hiprakassa. Ei voi siis sanoa ettei koskaan. Kovin harvoin kuitenkin.

"Olen itse pitkässä suhteessa, hyvin samankaltaisessa kuin ap. Tavallaan ap:n teksti voisi olla mieheni kirjoittama ja jos näin on, olen pahoillani. En tiedä minne se intohimo katosi. Nuorempana kävin kuumana jne. helposti, nykyään tunne on yksipuolinen. Miehen lähentelyt, muka-seksikkäät yritykset tehdä jotain jne. ärsyttävät, nolottavat. En tiedä vaikuttaako tämä asiaan mutta olen tässä vuosien aikana kärsinyt melkoisesta luottamuspulasta koko ukkoon. Hän on jättänyt minut yksin silloin kun olisin häntä eniten kaivannut tueksi (ja kyllä, kerroin sen itse tilanteessa joka kerta), tehnyt lapsellisia temppuja...itseäni elämä on kasvattanut aika vauhdilla nämä viime vuodet ja usein tuntuu että meillä ei ole juurikaan yhteisiä asioita."



Teillä tuntuu olevan paljon muitakin kuin seksiongelmia. Meillä ei ole parisuhteessa luottamusongelmia saati että olisin jättänyt vaimoni jotenkin huomiotta tai heitteille. Ongelmana on kadonnut tai olematon libido. Voisin toki palstalaisten mieliksi kokeilla kauanko menisi että harrastaisimme seksiä, jos en tee aloitetta.



Veikkaan vaan että ennen tämän päättymistä olisin joko tuhonnut kiukuttelulla parisuhteeni tai käynyt vieraissa ja sitä kautta pilannut parisuhteeni.



Vaikka nimimerkkin on "kärsivä mies (joka ei petä)" niin en koe olevani mitenkään jyrkkä moralisti tai mitenkään poikkeuksellisen hyvä ihminen tai mitään. Tarvitsen seksiä. Työpaikalla on parikin naista jotka melko selviä kiinnostuksen merkkejä on esittänyt. Ja suorempaakin on ollut mm. viime vuoden pikkujouluissa. Tulin kyllä kotiin ja purin paineeni vaimooni. Jos olisin siinä tilanteessa koittanut pitää "selibaattia" kotona yllä, olisin varmaankin ratkennut. Toistaiseksi voin käyttää nimimerkkiäni, mutta voisi se olla vaikka kärsivä mies (joka ei mielellään tai useinkaan tai ilman pakottavaa syytä petä)