Viikko - viikko systeemi alle kouluikäisen lapsen kannalta? Plussat, miinukset..

itse en voisi kuvitella alle kouluikäisille vielä tuota viikko-viikkosysteemiä. Pienillä lapsilla on oltava yksi koti! Koululaiset on jo ihan eri juttu, etenkin jos itse haluavat ja jos vanhemmat ovat sopuisissa väleissä eivätkä asu turhan kaukana toisistaan.

molemmat vanhemmat saa elää tasaveroista arkea lapsen kanssa ja lapsi heidän, kummastakaan ei tule niin helpolla katkera kakkosvanhempi



miinusta, muuttamisen rasittavuus, ei pysyvää kotia (kauanko jaksaisit itse pakata tavarasi ja vaihtaa kotia joka viikonloppu?)



vanhempien välimatkan pitäisi olla lyhyt että kaveripiiri, harrastukset, päivähoito ja tuleva koulu voi pysyä samana koko ajan; jollei niin siitä lisää miinusta.



miinusta myös se että tää on byrokratiassa aika tuntematon vielä kun monissa etuuksissa on pakko olla joku lähivanhempi jonka talouteen lapsi lasketaan, ei sen toisen ollenkaan.

unohtui mainita että joka viikko vaihtuu päiväkoti ja kaverit. Lapsi kohta 4 vuotta.



ap

unohtui mainita että joka viikko vaihtuu päiväkoti ja kaverit. Lapsi kohta 4 vuotta.

ap

...mutta lapsen kannalta vain miinusta!



Mun mielestä on niin surullista kun lapset puhuvat menevänsä isän luo tai äidin luo, mutta eivät koskaan menevänsä kotiin. Äkkiä se kaveripiirikin vieraantuu jos vaan joka toinen viikko on paikalla. Mielummin niin, että yksi selkeä koti ja se etävanhempi voi tavata lasta muissa merkeissä useammin vaikka puistoilemalla, leffassa käymällä tai muuten arkeen osallistumalla (viemällä harrastuksiin yms...).

Meillä on ollut viikko - viiko jo kolme vuotta ja tyttö on pian 6 v. Me vanhemmat ollaan hyvissä väleissä, asutaan lähekkäin, lapsi jäänyt samaan päiväkotiin ja pitkälti myös samat ystävät ja piirit säilyneet. Lapsi on ihan ekojen viikkojen sopeutumisien jälkeen ollut tähän todella tyytyväinen eikä mitään oireita ole ilmennyt että tästä olisi lapselle aiheutunut pahaa stresssiä. Lapsi on iloinen, sosiaalinen, nukkuu ja syö hyvin ja muutenkin kaikin tavoin tyytyväinen. Päätettiin vanhempien kesken että me hoidetaan tämä kunnialla ja annetaan tytölle mahdollisuuden olla tasaisesti molempien vanhempien kanssa - näin hän itsekin haluaa. Joka viikko tavataan lasta vaikka viikko olisi kumman kanssa tahansa ja tämä tekee sen, että liian pitkiä taukoja toisesta vanhemmasta ei tule. Me vanhemmat joudutaan joustamaan ja väliillä nähdä enemmän vaivaa esim. kamojen suhteen, mutta on se sen arvosta! Ideaalitilanne tämä ei tietenkään ole, mutta mikä on parempi??? En löydä paremptaa tapaa jos lapsi voi hyvin, homma toimii ja molemmat vanhemmat on yhtä hyviä ja luotettavia ja se tärkein - tärkeitä lapselle. Minulla äitinä ei ollut sydäntä (ei lapselle eikä isälle) tehdä sitä että olisin vaatinut lastani itselleni. Olisi tehnyt pahaa nähdä miten molemmat (niin isä kun lapsi) kärsii jos ei saisi viettää aikaa yhdessä tasaisesti. Olosuhteisiin nähden pitää sopeutua ja tehdä parhaansa niiden mukaan. Ei täydellistä ratkaisua varmaan erotilanteissa edes ole, mutta paras tilanteeseen sopiva on se minkä mukaan pitää elää, ja tietenkin seurata ja kuunnella miten lapsi voi.

Ovat nyt aikuisia, mutta reissasivat kahden kodin väliä avioerosta (silloin 11 ja 13) siihen asti, kun muuttivat omilleen. Mitä olen kuunnellut juttuja, niin ei tosiaan toimi, ellei vanhempien välit ole tosi hyvät. Teini-iässä oli kuulemma tosi helppoa huijata, kun vanhemmat eivät mielellään soitelleet keskenään. Lisäksi olivat erossa kavereista joka toinen viikko, kun asuivat kirjoilla äidin luota 35 km:n päässä ja kulkivat bussilla kouluun. Jotenkin kaverisuhteet on aika huonoja kouluajoilta ja he ovat aika takertuneita toisiinsa. Lisäksi kokivat kuulemma, ettei ollut oikeaa kotia lainkaan vaan kummassakin olivat vaan "kylässä".

Viikko-viikko systeemi loppuu viimeistään silloin kun lapsi menee kouluun. Ei voi käydä kahta koulua..



ap

Viikko-viikko systeemi loppuu viimeistään silloin kun lapsi menee kouluun. Ei voi käydä kahta koulua.. ap

Tässäkin sitten ehkä yksi miinus koska sen sijaan että eron jälkeen lapsi sopeutuisi tapaamisrytmiin ja elämä hiljalleen valuisi uomiinsa nini hän joutuukin sopeutumaan eron jälkeen yhteen tapaamisrytmiin ja sitten kun elämä on valunut uomiinsa hän joutuukin sitten taas sopeutumaan toiseen tapaamisrytmiin ja se voi pitkittää eron jälkeistä sopeutumisprosessia. Muutokset ei aina käy ihan kivuttomasti, ei lapsilla eikä vanhemmilla.

Toimi hyvin niin kauan kun lapset olivat alle kouluikäisiä ja lapset pitivät siitä itsekin. Mutta heillä oli molemmilla viikoilla sama päiväkoti, en ymmärrä miten voisi onnistua sellainen, että päiväkotikin vaihtuu viikon mukaan. Ei se ainakaan voi olla suositeltavaa lapsen kannalta. Lapsilla oli omat huoneet ja omat tavarat molemmissa paikoissa.



Vuoroviikkosysteemi loppui meillä seuraavista syistä. Ensinnäkin, vanhin lapsi meni kouluun. Toiseksi, ns. isäviikolla lasten asiat eivät hoituneet kunnolla. Kolmanneksi, kulut eivät jakautuneet tasan, vaan minä hoidin kaikki hankinnat (ulkovaatteet, pyörät, sukset) ja maksoin pk-maksut, mutta ex ei vuoroviikkoon vedoten maksanut mitään elareita.

miten voi yksi lapsi saamaan 2 päiväkotipaikkaa? jos voi kuitenkin olla vaa yhdessa kodissa kirjoilla... tietty yksityiset päiväkodit erikseen.

lapsi oli levoton, sekaisin ja lisäksi ikävöi isäänsä minun luona ollessaan jo kolmannen päivän jälkeen ihan hirmuisesti.



Meillä asia ratkaistiin, niin, että 3 nuorinta lasta asuvat isänsä kanssa, mutta ovat joka toinen viikko torstaista sunnuntaihin minun luonani.



Esikoinen taas asuu minun kanssani ja on sitten joka toinen vko to-su isällään.

ja mies sanoo että jos ei sovita viikko-viikko systeemiä niin hän ei halua sitten enään nähdä lapsia. =( Isä myöskin todella tärkeä lapsille ja leikkii heidän kanssaan. Itse enempi se joka hoitaa ja järjestelee asioita. isä syyllistää minua siitä jos eroamme ja kiristää sillä että minä olen syypää siihen että lapset eivät näe isäänsä on myös sanonut riitatilanteessa näin lapselle. =( lapset siis 5 ja 4v ja mies itse käy töissä toisessa kaupungissa joten tarhapäivät tulisivat pitkiksi.

ja mies sanoo että jos ei sovita viikko-viikko systeemiä niin hän ei halua sitten enään nähdä lapsia. =( Isä myöskin todella tärkeä lapsille ja leikkii heidän kanssaan. Itse enempi se joka hoitaa ja järjestelee asioita. isä syyllistää minua siitä jos eroamme ja kiristää sillä että minä olen syypää siihen että lapset eivät näe isäänsä on myös sanonut riitatilanteessa näin lapselle. =( lapset siis 5 ja 4v ja mies itse käy töissä toisessa kaupungissa joten tarhapäivät tulisivat pitkiksi.

Mikä lakipykälä tai suositus ei totea, että lasten tulee olla äidillään.

Eikös se ole joku ihan virallinen suositus että lapsen ikä vuosina = kuin monta vrk voi olla äidistä erossa? Meillä ainakin noudatetaan tätä.

mutta moni kiristystä harrastava tai muuten hankalaksi heittäytyvä isä tai äiti on saanut järkeä päähänsä, kun joku virallisempi taho on selvittänyt heille asioita. Kokemusta on...

Meidän lapset oli vasta 2 ja 4 kun erottiin, ja siitä lähtien ovat asuneet kahta kotia (nyt reilut 4 ja 6). Asutaan lähekkäin, joten päivähoito, kaverit ja ympäristö on samat, samoin isän koti joka siis on meidän aiempi yhteinen asunto. Tottakai ikävöidään puolin ja toisin, mutta lapset voivat yleisesti ottaen erittäin hyvin eivätkä alkuvaikeuksien jälkeen reagoineet mitenkään muuten kuin juuri ikävöimällä, jolloin puhumme puhelimessa ja tapaamme usein "toisen" viikolla. Olemme koko ajan olleet yhteyksissä erilaisiin ammattiauttajiin varmistaaksemme että teemme kaiken mahdollisimman pitkälle lasten parasta ajatellen, emmekä tosiaan mekään ole löytäneet mitään tätä parenpaa ratkaisua. Se iso miinuspuoli on ikävä.

vuoroviikoin minun ja vuoroin isänsä luona. Nuorin päiväkodissa, isommat koulussa. Asutaan lähekkäin, samat kaverit, samat koulut.. Lapsia kuunneltu ja ovat ilmaisseet tämän olevan paras juttu heille. Asuimme n.10km päässä hetken, mutta ei toiminut ja muutimme takasin alkuperäisille kulmille. Lasten etu ainakin meillä. Lopulta kaiken riitelyn jälkeen sen exänikin tajunnut.

Olen luopunut vapaaehtoisesti lähivanhemmuudestani, jotta ei tarttisi tapella, johon puolestaan lapset reakoivat. Musta on tavallaan sama, kumman luona virallisesti asuvat, kun yhtä paljon ovat. Tosin ex-mieheni ryhtyi ahneeksi ja rupesi vaatimaan elareitakin. Mutta ei onnistu. En pidä itseäni huonompana vanhempana, ainoastaan ketuttaa tämä byrokratia, koska minut katsotaan elävän ilman lapsia, koska ovat isällä kirjoilla. Se ei tee minusta huonompaa äitiä, päinvastoin olen pyrkinyt omalla joustavuudellani vähentämään konflikteja exän kanssa.

Eli emme ole eronneet vielä, mutta mietin koska en vain rakasta miestäni, on aikamoinen vätys ollut ainakin ja nyt asumme asumuserossa.

Mitä lastenvalvoja voi tilanteelle tehdä jos mies ei halua nähdä lapsia? Itsekin sitä mieltä että viikko-viikko systeemi aika rieputusta lapsille mutta en tiedä miten itse jaksaisin yksin, koska mies auttaa paljon arjessa ja nyt isovanhemmat koska asun heidän luonaan lasten kanssa.

Eikös se ole joku ihan virallinen suositus että lapsen ikä vuosina = kuin monta vrk voi olla äidistä erossa? Meillä ainakin noudatetaan tätä.