Ärsyttää kun mies ei saa ikinä mitään aikaseks

Jos satsaa parisuhteeseen ja seksiin, yleensä muutkin hommat alkaa sujua. Siinä mistään palkitsemisesta ole kysymys. Yleensä tällaisissa tilanteissa on kysymys egosta, omasta paremmuuden tunteesta, kun arvostelee toista. Toinen ihminen on peili. Jotain opittavaa on, jos nousee arvostelun tarpeita. Eikä ole kysymys siitä, että nainen tekee kaiken muuttumisen ja mies porskuttaa, ei. Toinen muuttuu välittömästi, kun toinen aviopuoliso muuttaa ajatteluaan. Eli molemmat "joutuvat" tekemään töitä. AP voisi samantein listata miehensä hyvät ominaisuudet ja omat huonot ominaisuudet. Aika tasoihin menisi, veikkaan. t.Kutonen

Varmasti joillakin toimii, minäkin innostuin tästä kun kuulin isosiskoni noudattaneen tätä kaavaa, ja luin jonkun kirjankin (nimeä en muista) aiheeseen liittyen, ja innoissani lähdin toimimaan tämän mukaan.

Lopputulos: mä hoidan lapset, kodin, parisuhteen, kaiken. Mä siivoan, teen ruuat, syötän lapset, teen miehelle toisen ruuan kun ensimmäinen ei kelpaakaan ("tässä on tomaattia :(((("), palkkaan lapsenvahdin ja varaan ravintolasta pöydän, homman leffaliput tai mitä ikinä sitten tehdäänkään, seksiä saa mielinmäärin niillä ehdoin mitä lapset asettaa (eli kunhan lapsille on hoitaja tai ne ovat nukkumassa). Olen listannut mieheni hyvät puolet sekä omat huonot puoleni, ja myönnän, että omien huonojen puolieni lista on paljon paljon pidempi, itse asiassa kasvaa koko ajan. Kehun ja kiitän miestäni jokaisesta pikkuasiastakin.

No, minä puolestaan saan pelkkiä haukkuja ja arvostelua osakseni, ja valitusta milloin mistäkin. Ei puhettakaan, että tämä toinen puolisko tästä parisuhteesta tekisi joskus jotakin jonkun muun kuin oman itsensä eteen, ja tiedän, että olen taas palannut tähän, että arvostelen miestäni. Arvostelen, toistaiseksi lähinnä hiljaa mielessäni, koska ääneen sanomisesta ei tule minulle kuin haukut. Samoin olen ihan hiljaa omassa rauhassani hankkinut minulle ja lapsille uuden asunnon, ja hoitanut asiat niin, että kun minä tästä lasten kanssa lähden joulukuun alusta, mies saa avioerohakemukseni sitten tiedoksi antona. Kiitos ja kuulemiin, painukoot piinaamaan jotakin toista akkaa.

Mun miestä ei haittaa kodin siivottomuus. Muutti tosi nuorena omilleen eikä lapsuudenkodissakaan aina ole ollut ihan tip top siistiä.

Mun lapsuudenkodissa taas on aina ollut tosi siistiä (äitini työskenteli siivoojana pitkään, ehkä silläkin merkitystä?)

Kun muutettiin yhteen, yritin laittaa viestiä perille siivottomasta kämpästä niin, että en itse siivonnut ollenkaan. Kämppä oli ihan kaaoksessa, likasia tiskejä ja tyhjiä pulloja pitkin keittiötä, likaisia vaatteita kylppärissä, hiekkaa lattioilla, yäk. Mies ei ollut huomannut mitään. Siivosin sitten lopulta itse kun en kestänyt enään sitä paskan määrää niin mies vaan heitti töistä tullessan, että kylläpäs täällä tuoksuu puhtaalle..Huomasi sentään:)

Kyselin sitten, että eikö se paskainen kämppä yhtään häirinnyt? Eipä hän ollut kiinnittänyt huomiota..

Mä en ole kovin tarkka siivooja, imuroin ehkä kerran viikossa, matot ulos ja lattian pesu muutaman kerran kuussa, vessan pesen kerran viikossa. Tiskit yritän tehdä paivittäin.

Mun miestäni ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta tehdä oma-aloitteisesti kotitöitä. Välillä kun huomautan, että olis kiva saada apua niin muistaa kyllä hetken aikaa mut sit taas unohtuu. Mä olen vaan lopettanut pingottamisen. Ei meidän elämä ehkä kaadu siihen että on hieman sotkuista tai ei kaikki tavarat ole ihan omilla paikoillaan. Mun mies maksaa isommasta palkastaan enemmän meidän laskuja ja menoja joten se on mun mielestä ihan reilua, että mä hoidan enemmän kotia. Se on sitten ihan eri tilanne, kun rupean taas tienaamaan enemmän...